Kristosofi-lehti Toukokuu 2008: Toimittajalta

Julkaisemme tässä lehtemme numerossa Tampereella 23.–24.3. viettämämme vuosi- ja veljesjuhlan ohjelmasta kertynyttä aineistoa. Näin voimme vielä palata yhteisten hetkien pariin.
Allekirjoittanut palasi päättäjäistilaisuuden puheenvuorossaan teosofisen liikkeen alkuajan tavoitteeseen: sopusointuiseen työryhmään. Tavoitteen onnistuneen saavuttamisen jälkeen oli vasta mahdollista pyrkiä seuraavaan kohteeseen eli uusiin mysteerioihin.
Puhuin tähän tapaan:
Ihmiskunnan suurten Edelläkävijöiden, ihmisyyden Mestarien, muodostama Valkoinen Veljeskunta on ohjannut ihmiskuntaamme kautta aikojen kohti ihmisyyttä. Heidän tuellaan 1875 aloitetun teosofisen liikkeen tavoitteena on ollut alusta alkaen saada kootuksi yhteen ryhmä ihmisiä, totuudenetsijöitä, jotka eläisivät väkivaltaisen maailman keskellä sotimatta, riitelemättä, taistelematta. Tällainen ryhmä olisi kuin keidas erämaassa tai rauhan maja, jossa olisi mahdollisuus keskittyä totuuden ja Jumalan etsintään ja joka vaikuttaisi tyynnyttävästi koko ihmiskuntaan.
Teosofisen liikkeen historiaa valaistessaan Pekka Ervast toteaa, että vaikka sanoma ihmisiä ja kansoja velvoittavasta, keskinäisestä veljeydestä herätti alussa suurta ihmettelyä ja hämmästystä, niin pian ihmisten mielet kuitenkin kääntyivät takaisin jokapäiväisiin asioihin, elämän tosiseikkoihin. Samassa yhteydessä hän antaa sitten neuvon, miten välttyä henkisen elämän vähättelyltä ja siitä luopumisesta. Hän sanoo: ”Ihmisten tehtävä olisi katsoa tosiseikkojen yli totuuteen, periaatteisiin.” Mitä nämä henkisen pyrkimyksemme vaarantavat tosiseikat sitten ovat? Ne ovat todellakin tosiseikkoja, meidän ihmisten erilaisuudesta johtuvia. Joku on mielestämme laiska, toinen liian toimelias, kolmas on loukannut meitä jne. Mutta totuus kohoaa kaikkien näiden tosiseikkojen yläpuolelle.
J. R. Hannula vaali eri puolilla Suomea syntyneitä työryhmiä. Koska fyysiselle tasolle valautunut uusi luonnonvoima pyrkii purkautumaan ryhmien kautta, niin työryhmissä on mahdollisuus ymmärtää henkisten opettajiemme kulloinkin esille otettuja opetuksia syvemmin kuin yksin niihin pureutuen. Samalla ryhmä kouluttautuu ihmisyyden Mestareiden työn tukijaksi ja auttajaksi. Jatkuva säännöllinen syventyminen ryhmissä, miten kulloinkin esillä olevat elämänpulmat parhaiten ratkaistaisiin henkisiin opetuksiin tukeutuen, tuottaa vähitellen satoa. Omaksumamme uusi elämänymmärrys ei jääkään enää pelkästään järjellisesti ymmärretyksi, vaan pyrkii myös toteutumaan kauttamme käytännössä. Vähitellen täytymme sillä niin, että se elää meissä myös unimaailmassa ja sen takana tai sisässä olevassa salatajunnassa.
Jos ja kun tällainen oikeata olemista opetteleva ja sitä jo jonkin verran oppinut ihmisryhmä syntyy, on samalla rakentunut perusta seuraavalle teosofisen liikkeen tavoitteelle. Väinö Lehtonen on kosketellut aihetta artikkelissaan Teosofisen liikkeen tarkoitus. (Vaeltajan viesti III, s. 83.) Hän viittaa H. P. Blavatskyn sanoihin, että vasta sitten kun ydin on muodostunut, voivat syntyä ne lisämuodostelmat, jotka hänen takanaan olevilla Mestareilla oli silloin mielessään. Mitä nämä lisämuodostelmat ovat, sitä H. P. Blavatsky ei paljasta, mutta siirtyy puhumaan vanhoista Lännessä vaikuttaneista mysteerioista. Sellaisista hän mainitsee muutamia nimeltä: Eleusis, Memfis, Antium, Delfi ja Kresa. Hän lisää vielä, että niille valmistetaan nykyään seuraajia.
Väinö Lehtonen kirjoittaa: ”Pekka Ervast ja J. R: Hannula avasivat näkyviin teosofisen liikkeen selvän ja kirkkaan tavoitteen: Kristuksen Valkoisen Veljeskunnan ihanteitten toteuttamisen maan päällä. Se on tavoitteena. Toteutuakseen se edellyttää ihmisiä, joissa taivasten valtakunta toteutuu sisäisesti. Tie siihen on avattu, se tie on Kristuksen Vuorisaarna.” Elämä odottaa siis ihmisryhmää, joka ei työskentele inhimillisen palkinnon eikä maallisen tunnustuksen toivossa ja jossa sisäinen Kristus saa puhua ja opastaa eläessämme karun arkipäivän elämää.

Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.