Annikki Kumpulainen: Ehtoollinen

Tavallisessa arkielämässä ehtoollinen syödään iltapäivällä. Omien vähäisten maaseutuelämän kesäisten kokemuksien mukaan ehtoollinen nautittiin työpäivän jälkeen, heinänkorjuun tai elonleikkuun päätyttyä.
Kun ajattelemme ehtoollista henkisen ravinnon yhteydessä, niin kristosofisessa sanomassa on joitakin sellaisia tietoja, joiden ymmärtäminen ja vastaanottaminen on luonnollista vasta teosofian perusoppeihin tutustumisen jälkeen. Mainitsen tässä yhteydessä kolme valmistavaa henkistä syventymistä edellyttävää tietoa. Opettajamme Pekka Ervast puhuu ihmiskunnan kahtiajaosta ja sen väkivaltaisimman osan siirrosta toiselle taivaankappaleelle. Edelleen hän kertoo maapallomme uudesta voimatekijästä, uudesta luonnonvoimasta. Kolmantena merkillisenä ja merkittävänä muutoksena hän esittää kuudennessa juurirodussa tapahtuvaa sukupuolijakautuman häviämistä ja luonnon kehittämää uutta synnytysmallia. Kaikki nämä muutoksia koskevat tiedot ovat jo heijastuneet fyysisen tason elämään.

Siirto toiselle taivaankappaleelle
Puhuessaan Jumalan valtakunnan toteutumisesta maan päällä Pekka Ervast viittaa ”jumalien suunnitelmaan” eli ”aikakausien suunnitelmaan maailman ja ihmiskunnan hyväksi”. Sen mukaan Tellus-planeetallamme on edessään kaunis ja sopusointuinen tulevaisuus, Kanteleen soitto -nimeä vastaava. Sekä taivaat että maat muuttuvat uusiksi, kun ihmiskunnan hengissä ja sydämissä tapahtuu Jumalan valtakunnan tulemus. Mutta muutos ei koske ainoastaan ihmiskuntaa, sillä koko luomakunta odottaa sitä huokaillen.
Kysymystä muutoksen ajankohdasta ja siihen liittyvästä ihmiskunnan kahtiajaosta Pekka Ervast selvittää muutamalla lauseella:
”Isä yksin tietää hetken. Mutta se tapahtuu, kun kuolema uhkaa maapalloa, ja kaikki ne sielut, jotka eivät silloin ole valmistautuneet, erotetaan muusta ihmiskunnasta ja siirretään toiseen taivaankappaleeseen; jäljelle jäävät ne, jotka jo ovat jumalan valtakunnan kansalaisia tai ovat siksi tulemaisillaan.” Hän lisää vielä, että silloin on saavutettu maapallon tarkoitus, kun siitä on tehty totuuden ja rauhan paratiisi. (Christosophia, s. 81.)
J. R. Hannula toteaa monen monissa kirjoissaan ihmiskunnan astuneen uuteen aikakauteen, jota hän nimittää tuomiokaudeksi. Maapallo on kääntynyt eetteröitymisen, kirkastumisen tielle. Mutta maapallon kirkastuminen edellyttää myös ihmiskunnan kirkastumista. Ihmiskunnan tulee luopua sodasta ja väkivallasta ja elää ihmisyyden arvon mukaisesti. Inhimillisyyden ohjeet on annettu Vuorisaarnassa. Ne ihmiset, jotka eivät halua luopua sotaisuudesta, eivät voi J. R. Hannulan mukaan seurata kirkastuvan maapallon mukana, vaan joutuvat siirtymään toiseen taivaankappaleeseen.
Tämä ihmiskunnan kahtiajako on samanlainen tapahtuma kuin yksilön kuolinhetkellään suorittama tuomio, jolloin hän jakaa korkeamman minänsä valossa maanpäällisen elämänsä aikana ajattelemansa ajatukset, läpikäymänsä tunteet ja tekoihin johtaneet ratkaisut hyväksyttäviin ja hylättäviin. Vainajana hän luopuu kiirastulessa kaikesta hylättäviksi arvostelemastaan.
Väinö Lehtonen pohtii kysymystä, mikä odottaa maapallolta pois siirrettyjä. Odottaako heitä kadotus tai tyhjiin raukeaminen? Poissiirrettyjen kohtaloon saamme kuitenkin valaistusta kuolemanjälkeisestä elämästä. Vaikka siirretyt joutuvat ankarampaan kouluun alkeellisemmissa olosuhteissa, tavallaan kuin kiirastulen tapaiseen elämään, niin heidän kiirastulensa ei ole ikuinen. ”Samoin kuin vainaja löytää kiirastulen päätyttyä kuolemattoman minänsä, samoin tuo jälkeen jäänyt ihmiskunnan osa yhtyy koulunsa suoritettuaan muuhun ihmiskuntaan. Täten tapahtuu ehdoton oikeus kummallekin ihmisryhmälle. Taivasten valtakunta voi toteutua maankin päällä ja jälkipään ihmiskunta yhtyy myöhemmin toisten valmistamaan maanpäälliseen paratiisiin.” (Jälleensyntyminen ja karma, 4. p., s. 27.)
Tieto jumalien suunnitelmaan kuuluvasta ihmiskuntaosan siirrosta toiseen taivaankappaleeseen on heijastunut koko ihmiskunnan elämään ja on aiheuttanut toinen toistaan suurempia taloudellisia uhrauksia ja tieteellistä tutkimustyötä vaativia avaruuslentoja. Ensin oli tavoitteena kuu, mutta nyt keskustellaan jo aivan vakavassa mielessä avaruusmatkailusta.
Totuudenetsijöinä ymmärrämme, ettei ihmiskuntamme kohtaloita ohjaava Valkoinen Veljeskunta toimi ilman suunnitelmaa. Meidän tehtävämme on ohjelmoida itsemme tukemaan heidän tavoitteitaan. Sitä tarkoitusta varten olemme saaneet tiivistetyt Vuorisaarnan ohjeet. Ne ovat niin lyhyet ja ytimekkäät, ettei yksikään sana niissä ole turha.
Ymmärrämme, että keskeisintä tapahtuvassa ihmiskunnan kahtiajaossa on käytännössä tapahtuva suhtautumisemme sota- ja väkivaltakysymykseen. Apunamme on ohje: älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä. Käskyn pulmallisin kohta monille totuudenetsijöille on sana kaikkia. On selvää ja selkeätä päättää: Sotaan en lähde, vaikka kaikki muut ihmiset menisivät, niin seuraan ihmisyyden Mestareiden neuvoja. Mutta miten meidän tulee suhtautua asetehtailijoihin, sotapäälliköihin, terroristeihin? Ensimmäinen askel onkin jo otettu kieltäytyessämme tottelemasta heidän määräyksiään astua sodan ja väkivallan tai niiden opettelun tielle. Tämän lisäksi voimme muistaa, miten tärkeää on olla ottamatta osaa politiikkaan. Voimme suunnata voimavaramme ihmisyyden Mestareiden työn tukemiseen. He osaavat ja näkevät, miten ihmiskuntaa voi parhaiten auttaa kohti henkisyyttä.

Uusi luonnonvoima
Toisessa merkittävässä tiedossa kerrotaan maapallollemme saapuneesta kosmis-henkisestä voimavuodatuksesta. Sen kerrotaan lähteneen keskusaurinko Siriuksesta eli sen tähtijärjestelmän keskuksesta, jota meidänkin aurinkokuntamme kiertää lukemattomien muiden aurinkokuntien kanssa. Planeettamme ihmiskunnalle tarjottu henkinen apu saapui aurinkokuntamme Logos-looshin ja edelleen Tellus-planeettamme Valkoisen Veljeskunnan kautta. Vuodatus alkoi samanaikaisesti teosofisen liikkeen aloittamisen kanssa, ja se sai alustavasti ymmärrettävän sanallisen muodon H. P. Blavatskyn julistamassa teosofisessa sanomassa. Henkisen avun toisen jakson voidaan katsoa alkaneen Pekka Ervastin Jordankaste-tapahtumasta 1896. Hän antoi henkiselle kokemukselleen muodon esittämässään uudessa elämänymmärryksessä, ihmisyyden uskonnossa. Pekka Ervastin esittämä ja hänen kirjallisen tuotantonsa sisältämä kristosofinen sanoma olisi kuitenkin jäänyt aatteiden tasolle eli leijailemaan ilmaan, ellei sillä olisi ollut vastaanottajaa fyysisellä tasolla. Oli suuri onni koko ihmiskunnallemme, että vastaanottaja löytyi. J. R. Hannula avasi kanavan tuolle voimalle osoittamalla, että ihmisyyden uskonnon opetukset olivat sovellutettavissa käytäntöön. J. R. Hannula toimi ihmisyyden uskonnon käytännöllistyttäjänä. Näin uusi luonnonvoima pääsi fyysisen tason ilmakehään voimaksi vuosien 1926–1928 aikana. Voima purkautuu nyt henkisten ryhmien kautta ja koskettaa ei vain yksilöitä, vaan myös kansoja.
Tieto siitä, että osa ihmiskuntaa tullaan siirtämään toiseen taivaankappaleseen, heijastui maisessa elämässä pyrkimyksenä avaruuteen. Samoin planeetallemme saapunut uusi luonnonvoima aiheutti sen, että keksittiin atomivoima. Atomivoima todistaa, että aine on pohjimmaltaan voimaa. Mutta samalla atomivoima on asettanut maailman kansat tuomiolle, luopuvatko ne väkivallasta vai jatkavatko toistensa tuhoamista. Väinö Lehtonen toteaa, että atomivoimassa piilee vaara, ettemme me ihmispoloiset kykene hallitsemaan sitä, jos käytämme sitä toisiamme tuhotaksemme. (Matkalla temppeliin, s. 54.)

Sukupuolisuuden poistuminen
Okkulttisen tietouden mukaan ihmiskunta on ollut varhaisissa kehitysvaiheissaan kaksisukuinen, mies-naisellinen. Kolmannessa juurirodussa saimme nahkavaatteet eli fyysiset käyttövälineemme. Tällöin alkoi myös vuosimiljoonia kestänyt ajanjakso, jolloin ihmiskunta jakaantui fyysisesti kahteen sukupuoleen. Opettajamme kertovat, ettei myöskään nykyinen kahteen sukupuoleen jakautuminen ole lopullinen, vaan se on ohimenevä tila. Jo alkaneessa kuudennessa juurirodussa siirrytään tässä suhteessa uusiin uomiin. Luonto keksii uudet keinot ihmisten lisääntymiseksi, kuten se on keksinyt aiemminkin.
Rotu on fyysistä, mutta sieluina ja henkiolentoina olemme aivan muuta. Voimme ymmärtää, että sukupuoliolentona eläminen sukupuolettomassa fyysisessä käyttövälineessä ei ole suinkaan ongelmatonta.
Tämäkin ihmiskunnan lisääntymistä koskeva suunnitelma on heijastunut maisen tason elämään. Tieteen piirissä puhutaan kloonauksesta, eikä vain puhuta, vaan tavoitteena on kehittää keinotekoisesti klooneja eli monistaa ihmisyksilöitä. Kloonauskokeita yhdestä ainoasta solusta suvuttomasti kehitetyiksi yksilöiksi on median mukaan suoritettu jo eläimillä.

Henkiset työryhmät muuttuvassa maailmassa
Kuten kaikki henkiset voitot heijastuvat maiseen elämään, samoin heijastuu henkisten työryhmien olemassaolo ja niissä tapahtuva veljeyshengen elävöityminen, syveneminen anteeksiannon taidossa sekä Kristus-rakkaudessa kasvaminen.
Tampereella 23.3.2008.

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.