Kristosofi-lehti Maaliskuu 2009: Toimittajalta

Kristosofisesta kirjallisuudesta saamme hyvin yksityiskohtaista tietoa sekä kuolemasta että kuolemanjälkeisestä elämästä. Vainajina joudumme ensin puhdistustiloihin eli luopumaan kaikista maaelämämme aikaisista erheellisistä ajatus- ja tunnetottumuksistamme. Mutta vielä vaikeampaa kuin elämän lain vastaisten ajatuksien ja tunteiden selvittely ja uusille urille johdattelu on kokea omassa olemuksessamme, miten virheelliset ratkaisumme ja väkivaltaiset tekomme ovat vaikuttaneet kanssaihmisiimme.
Puhdistustilojen jälkeen saamme sitten elää uudelleen ja uudelleen maaelämämme kauniit ja onnelliset hetket. Mutta näiden persoonallisen sopusoinnun aikojen jatkuva toistuminen alkaa sekin aikanaan kyllästyttää. Vainaja nukahtaakin ja herää yhtyneenä korkeampaan minäänsä. Tämän kolmannen vaiheen aikana vainaja valmistautuu syntymään jälleen maiseen elämään.
Nämä edellä luetellut kolme tilaa tai taivalta ovat tavalliset kuolemanjälkeisen elämän jaksot. Mutta elämä ei ole niin kaavamaista, että sama kolmijaksoisuus toistuisi aina kaikkien kohdalla. On monia poikkeuksia. Eräs sellainen on kalmatilaan joutuminen. Siihen johtavia syitä ovat mm. itsemurha ja väkivaltainen kuolema. Kun ihminen katkaisee itse elämänsä, niin hänen eetteriruumiinsa on vielä eloisa ja jatkaa sen vuoksi elämäänsä fyysisen käyttövälineen kuoleman jälkeen. Opettajamme ovat kuvanneet tätä tilannetta sanalla ”oravanpyörä”, mikä tarkoittaa teon jatkuvaa toistamista. Sodissa tapahtuu itsetietoista tappamista ja itsensä tapattamista. Sodan hurmiossa esiintyneellä tappamisen innolla on omat seurauksensa. Joidenkin selvänäkijöiden mukaan sotaa käyvien joukkojen yläpuolella näkyy taistelevien vainajien joukkoja. Eiväthän taistelun hurman vallassa äkkikuoleman kokeneet ja näkymättömään maailmaan sinkoutuneet vainajat tajua omaa tilaansa, eivät ymmärrä, että ovat kuolleet, vaan jatkavat yhä edelleen järjetöntä ihmisveljiensä murhaamista.
Tarvitaan valistusta. Tarvitaan auttajia, jotka selittäisivät vainajille heidän tilanteensa ja miten he voivat jatkaa siitä eteenpäin. Onneksi Jeesus Nasaretilaisen jälkeen kuolemanjälkeisessä elämässä on tapahtunut suuria muutoksia. Sinne on perustettu monia kouluja, joissa kerrotaan ihmisen päämäärästä ja siihen johtavasta tiestä. Tietoa on tarjolla, mutta ongelma on siinä, miten saada vainajien huomio kohdistumaan tarjolla olevaan apuun. Onhan vainaja niin antautunut oman vaikeutensa tai hurmionsa lumoon, ettei hän kuule eikä näe mitään muuta.
Auttaminen tai sanokaamme vainajan herättely on yksilöllistä. On kyettävä näkemään vainajan elämässä sellainen hetki, johon vetoamalla saa käännettyä autettavan huomion edes hetkeksi puoleensa. Mutta jos vainaja on kuullut tai lukenut joskus maaelämänsä aikana elämän lakiperäisyydestä, syyn ja seurauksen laista, jälleensyntymisestä, elämän asettamasta tavoitteesta kasvaa oikeaksi inhimilliseksi ihmiseksi, on helppo jatkaa tästä.
Toivokaamme, että kaikki nykysodissa kalmatilaan syöstyt ihmiset saavat apua voidakseen jatkaa elämäänsä näkymättömässä maailmassa sillä tiellä, joka johtaa korkeamman minän löytämiseen.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.