KUOLEMAN JA ELÄMÄN VALTAKUNTA: J.R. Hannula

Meissä kuolevaisissa sanotaan olevan kaksi minää: alempi kuolevainen ja ylempi, kuolematon. Tämän mukaan sanotaan myös, että ihmisessä on sisäisesti kaksi valtakuntaa: kuoleman ja elämän valtakunta.

Nämä kaksi valtakuntaa pyrkivät ilmenemään myös ulkonaisesti. Toistaiseksi hallitsee kuoleman valtakunta ja sen ruhtinas ihmisten julkista elämää. Se on pakkohengen valtakunta. Pakolla elämän mahti ja sen tuotanto: kulta, rikkaus, raha virtaa kansasta valtaistuimelle. Kansa, ne, jotka ovat köyhiä, osattomia vallasta ja rikkaudesta, ne ovat köyhiä pakosta, ei vapaasta tahdostaan.

Seuraus: luonnollinen ilo ja kiitollisuus kansasta häviää, ja niiden tilalle versoavat kuoleman kukat: kateus, katkeruus ja taipumus vallan kaappaukseen.

Tämä vastavuoroon herättää jännitystä ja pelkoa valtaistuimella. Seuraus: uusi pakon, kiristyksen ja väkivaltaisuuden aalto vyöryy valtaistuimelta kansaa.

Näin valtaistuin ja kansa kuoleman valtakunnassa vyöryttelevät toinen toisillensa pakon paisuvaa palloa – kunnes se äärimmilleen jännitettynä räjähtää jommalla kummalla puolella, tai molemmilla, aiheuttaen kuolemaa, tuhoa ja turmaa. Se on toiminnan kypsynyt sato kuoleman valtakunnassa.

Elämän valtakunta on ollut mukana kuin siemenenä tai hapatuksena aikojen aamusta asti. Mutta sen varsinainen perustus laskettiin ja perustuslaki annettiin pari tuhatta vuotta sitten. Sen perustaja oli Jeesus ja perustuslaki on vuorisaarna. Sen valtakunnan tuleva kuningas on sen perustaja, tai se, tai ne Hänen oppilaansa ja seuraajansa, jotka ovat tyhjentäneet persoonallisen karmansa. Se on vapaudenhengen valtakunta. Sen kansalaiset työskentelevät vapauden välttämättömyydessä. Kuningas tekee eniten työtä. Hän kantaa raskainta taakkaa. Hän on syvällisin, nöyrin ja viisain. Sentähden hän on kuningas. Sentähden hän on palvelija. Sentähden valtaistuimelta virtaa ja säteilee totuuden, rakkauden ja viisauden valo.

Kansasta virtaa siveellisen voiman ja aineellisen rikkauden vuolas virta valtaistuinta kohti. Se vuotaa siksi, että se on valtakunnan elämää, ja se virtaa rakkauden ja vapauden välttämättömyydessä. Kansa ei ole köyhä pakosta, vaan vapaasta tahdostaan. Kansa on läpikäynyt valtakunnan ensimmäisen ahtaan portin, jonka toisella puolella luetaan: ”Autuaita köyhät hengessään”, ja toisella ”Autuaita ne, joita oikeamielisyyden takia vainotaan”, sillä ”heidän on taivasten valtakunta”. Kun kukaan ei omista mitään, niin jokainen omistaa kaikki. Kaikki ovat taloudenhoitajia.

Näin on laita elämän valtakunnassa. Rakkauden auttava voima virtaa lakkaamatta valtaistuimelta kansaan ja kansasta valtaistuimelle. Molemmat tahtovat toisiaan palvella ja auttaa, ja auttaessaan he kukin antavat sitä, minkä yli heillä on valta.

Näin tulee kuolema niellyksi voitossa.

————————————–
J.R.Hannulan artikkeli Ruusu-Risti lehdessä 1928: 229-241, julkaistu myöhemmin ”Kristosofian polulla” – kirjassa sivut 201 – 202.

Luettu Helsingin kristosofiryhmän kirjallisuusesittelyssä 2013-09-29

Kategoria(t): Kirjaesittelyt. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.