Kristosofi-lehti toukokuu 2006 Toimittajalta

Kukapa ei toivoisi luettuaan Pekka Ervastin kuvauksen buddhisen tason kokemuksesta, että tämän tason ihmeellinen elämä virtaisi hänenkin sisäänsä ja hän nousisi samalla sellaiseen viileään ja ihanaan elämään, joka tekee hänet aivan kuin uudeksi olennoksi. Todennäköisesti pelkkä lukutuokion herättämä toivomus ei kuitenkaan riitä kokemuksen saavuttamiseen. Vaikka hetkellinen osallisuus buddhisen tason elämästä koskeekin itse asiassa ihmisen korkeampaa minää, on korkeamman minän kokemus, niin se kuitenkin vaikuttaa persoonalliseen tajuntaan. Ovathan totuudenetsijän persoonallinen tajunta ja hänen korkeamman minänsä tajunta lähestyneet toisiaan jo alustavasti. Vihkimykseksi nimitetyssä tapahtumassa persoonallisen minän itsetajunta siirtyy korkeampaan minään. Sen seurauksena totuudenetsijä suhtautuu kokemuksensa jälkeen maailmaan ja ihmisiin aivan uudella tavalla, sillä hän tietää nyt, että rakkaus on avain fyysisen tason todelliseen elämään. Ihmiset, jotka eivät ole löytäneet tätä avainta, kulkevat kuin unessa, vaikka he omasta mielestään saattavat elää ”täysillä”.
Rakkauteen kuuluu, ettei ihmisellä ole mitään ketään vastaan. Isä meidän -rukouksen sanoilla ilmaistuna: ”Ettemme sydämessämme konsanaan unohtaisi antaa anteeksi kaikki veljiemme heikkoudet ja kaikki ne surut, joita he meille saattavat”.
On hämmästyttävää, että anteeksi antaminen on sidoksissa muistamiseen, ettemme ”unohtaisi” antaa anteeksi. Asian voi kyllä ymmärtää. Kun olemme kokeneet jonkin kolauksen, tölväisyn tai jopa raskaamman sarjan iskun, voi olla, ettemme halua tai kärsi edes muistella sitä. Mutta jos työnnämme tapahtuneen tajunnassamme taka-alalle, pimentoon, ei se katoa meiltä minnekään. Se vain on ja samalla täyttää sielussamme olevaa tilaa. Kun tällaista ”ei-muistettavaa” kertyy riittävän paljon varastoon, täyttyy sielumme. Siellä on ahdasta. Emme pysty enää ottamaan vastaan uusia oivalluksia. Lisäksi on mahdollista, että entisyydessä säilötyt, käsittelemättömät asiat ylittävät yhteistuumin päivätajunnan kynnyksen syöksyen esiin. Yhdessä ne voivat saattaa meidät epätoivoon, jopa syvään masennukseen tai tehdä meistä katkeroituneen. Menetämme sisäisen tasapainomme. Mainitut seuraukset ovat vain muutamia todennäköisiä vaihtoehtoja laajasta karmallisesta kirjosta. Joka tapauksessa hiemankin menneisyyden purkamattoman painolastin seurauksia arvioiden on järkevää ja viisasta työstää kaikki mieltämme pahoittaneet asiat aikanaan.
Anteeksi antamiseen liittyy anteeksi pyytäminen. Oman elämän aiemmat, korjaamattomat erehdykset uinuvat myös sielun sopukoissa. Mutta joskus nekin saattavat elävöityä ja tulvahtaa pinnalle tajunnassa enemmän tai vähemmän rasittavina taakkoina. Monet niistä saattavat olla siten ”vanhentuneita”, ettemme pysty enää tavoittamaan henkilöitä, joille olemme aiheuttaneet mielipahaa. Joka tapauksessa on viisasta käsitellä sekä uudet että vanhat, omaksumamme etiikan vastaiset tapahtumat. Ja aina on mahdollisuus lähestyä tavoittamattomia, esimerkiksi vainajia, ajatuksin. Tilanteen selvityksen jälkeen voimme vetää viivan menneisyytemme ylitse. Meidän ei tarvitse takertua siihen.
Sielumme oikean tilankäytön arvioimiseen tuo oman lisänsä Pekka Ervastilta saatu tieto, että aurinen munamme on rakennettu muistieetteristä. Aurinen muna on kuolematon aineellinen keskus, josta meidän on rakennettava kuolematon käyttöväline. Sekä aurinen muna että kuolematon käyttöväline ovat molemmat meille vielä tällä hetkellä teoreettisia käsitteitä. Mutta tulevaisuudessa joudumme aivan käytännössä tutustumaan niihin. Aurisen munan rakennusaine muistieetteri viittaa vahvasti siihen, että muistettavan laatu on merkityksellinen. Voisimme näin ollen joskus pohtia, millaisilla asioilla täytämme muistimme. Muistiinhan jää kaikesta jälki. Vaikka suhtautumisemme jokapäiväiseen alemman kolminaismaailman tuottamaan informaatiotulvaan ei olisikaan elämässämme asia numero yksi, rasittaa se siitä huolimatta jossain määrin muistiamme, vie sen kapasiteetista jonkin määrän.
Mutta palatkaamme vielä anteeksi antamisen ja pyytämisen pariin. Evankeliumissa Pistis Sophia Jeesus Nasaretilainen listaa ne mysteerioita luokitellessaan kahdeksi suurimmaksi, nimittäin: Ensimmäiseksi Mysteerioksi ja Suureksi Lausumattomaksi Mysteerioksi. Ne ovat niin mahtavia voimatekijöitä, että pystyvät vaikuttamaan jopa karman toimintaan. Antaessamme nopeasti anteeksi voimme ehkäistä karman syntymistä. Anteeksi pyytämällä voimme lunastaa jo syntynyttä karmaa. Voimme myös keventää menneisyyden rikkeistä aiheutunutta karmallista painolastiamme pyytämällä anteeksi. Näin sinänsä pieniltä ja vähäpätöisiltä näyttävillä teoilla, joiden toteuttamiseen tarvitaan kyllä hieman sankaruutta, voimme edistää inhimillisyyttä maailmassa.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.