Kristosofi-lehti lokakuu 2007 : Toimittajalta

H. P. Blavatskyn teoksesta Salainen Oppi löytyy nimitys kultainen lanka. Tähän kultaiseen lankaan on pujotettu helminä korkeamman minän eri persoonallisuudet. Mutta kultainen lanka ei yhdistä ainoastaan ihmisen eri persoonallisuuksia, se yhdistää myös ihmisen prinsiipit. Siirtyessämme uskontojen pariin saamme kuulla, että kultainen lanka yhdistää myös uskontojen korkeamman minän heijastumat, eri uskonnot, uskontojen korkeampaan minään.
Kultaisella langalla on monia muitakin nimiä: syyruumis, aurinen muna, karmallinen atomi, täydellisyyden alkusolu, Kristuksen atomi, kuolemattomuuden piiri eli sanskriitin kielellä kaarana shariira sekä veedantafilosofian sutraatma. Kaikki nämä eri nimet ilmentävät jotain kultaisen langan erityispiirrettä. Koska siihen sisältyy ihmiselämän syvin salaisuus, on sen olemuksen täsmällinen ilmaisu vaikeaa tunnetuilla sanoilla.
Esimerkiksi karmallinen atomi kertoo sen olevan ihmisen karman varasto. Kuitenkaan sana atomi ei anna täysin oikeata kuvaa kultaisesta langasta, yhdistäähän se samassa avaruuden kohdassa sijaitsevat ajatus-, tunne- ja fyysisen perusatomin. Nimitys aurinen muna tuo jo mieleemme tilavuuden. Miten on mahdollista käyttää molempia nimityksiä kultainen lanka ja aurinen muna samasta asiasta?
H. P. Blavatsky valaisee kultaisen langan aatetta turvautumalla vertaukseen. Hän aloittaa selostuksensa kysymällä, tuntuuko kenestäkään luonnottomalta tai ”yliluonnolliselta” sikiön kasvaminen ja kehittyminen useita leivisköitä painavaksi lapseksi? Tiede on saanut selville, että ihmiselämä alkaa kahden solun yhtymisestä ja sen jälkeen tapahtuvasta monen monesta jakautumisesta. Lopulta mikroskooppisen pikkuisesta ja paljaalle silmälle näkymättömästä alusta tulee kuuden jalan pituinen mies. Kuitenkaan ei ole koskaan kunnollisesti ratkaistu kahta pulmakysymystä, nimittäin mitkä voimat työskentelevät sikiön muodostamisessa ja mikä on syynä yhtäläisyyksien, fyysisten, siveellisten ja älyllisten ”perinnölliseen siirtymiseen”. Eivätkä nämä kysymykset tule selvitetyiksi ennen kuin tiedemiehet suostuvat hyväksymään salatieteen teoriat. (Salainen Oppi I, s. 239.)
Kuten ylemmän minän eri persoonallisuudet on helminä pujotettu kultaiseen lankaan, samoin eri uskonnot ovat pujotetut uskontojen korkeamman minän kultaiseen lankaan. Teosofinen sanoma on johdatellut totuudenetsijöitä kohti uskontojen korkeampaa minää, maailmanuskontoa, jota Pekka Ervast on kutsunut myös ihmisyyden uskonnoksi ja kristosofiaksi. Pekka Ervast kirjoitti v. 1919: ”Maailmanuskonto on jo olemassa aatteena, henkisenä todellisuutena, ja teosofia paljastaa sen meidän nähtäväksemme. Kuitenkaan se ei ole uusi ja ennen kuulumaton, vaan sellainen, että jokainen vanha uskonto tuntee siinä itsensä. Se on ikäänkuin jo olevien uskontojen korkeampi minä, jonka vaillinaisia heijastuksia uskontojen alemmat minät ovat.” (Teosofian sanoma nykyajalle, s. 32.)
Uudesta henkisestä opettajasta, maailmanuskonnon eli uskontojen korkeamman minän esittäjästä puhuessaan Pekka Ervast totesi, että tämä ”paljastaa luonnollisella ja yksinkertaisella tavalla semmoista, jota minä sielussani tunsin ja tiesin, jota olin kokenut nuoruudessani ja lapsuudessani, – sanalla sanoen semmoista tietoa, jota minulla oli elämästä ja kuolemasta lapsesta lähtien.” (Ihmisyyden uskonto, 2. p., s. 155.) Vaikka Pekka Ervast ilmaisi näin selkeästi omaavansa juuri semmoista tietoa, jota maailmanuskonnon julistaja paljastaa, eivät kuulijat ymmärtäneet, että uusi opettaja oli juuri Pekka Ervast. Oli kuitenkin yksi, J. R. Hannula, joka oli tilanteen tasalla, omistipa kaikki talenttinsa tämän asian perinpohjaiseen selvittämiseen ensin itselleen, sitten kaikille kuulijoilleen ja lukijoilleen.
Uskonnot ennen Jeesus Kristusta edustavat Logosta Pyhänä Henkenä, järkenä. Kaksi vuosituhatta sitten toi Jeesus Kristus Pojan uskonnon ja meidän aikanamme on julistettu Isän uskonto. Tämä kolminaisuus on nyt esiintynyt. Blavatsky esitti ytimen vanhan liiton uskonnoista. Hänen teosofinen sanomansa muodostaa maailmanuskonnon ensimmäisen asteen. Toisena asteena siinä on Jeesus Kristuksen henkinen työ. Kolmantena asteena on Pekka Ervastin esittämä sanoma.
Palatkaamme vielä tietoon, että kultaiseen lankaan on pujotettu helminä ylemmän minän heijastamat eri persoonallisuudet. Mutta eri persoonallisuuksien muodostamat kultaisen langan helmet eivät suinkaan sisällä eri persoonallisuuksia kokonaisina. Joutuuhan jokainen meistä suorittamaan kuolinhetkellään viimeisen tuomion eli jakamaan kaikki elämänsä aikana suorittamat teot, ajattelemat ajatukset ja kokemansa tunteet kuvaannollisesti vasemmalle ja oikealle. Vasemmalle joutuvat kaikki ihmisyysihanteen vastaiset ja oikealle ikuisuusarvoiset. Kuolemanjälkeisissä puhdistustiloissa meistä karisee kaikki itsekkäisiin pyyteisiin perustunut. Henkiset opettajamme käyttävät sanoja: vikamme ja heikkoutemme palavat pois. Kuljettuaan eriasteisten kiirastulien lävitse, luovuttuaan kaikesta turhasta ihminen tulee kuolemanjälkeisellä matkallaan persoonalliseen taivastilaan. Siinä hän saa nauttia kaikesta siitä ilosta, onnesta ja autuudesta, mitä hän oli osannut elämänsä aikana kuvitella. Lopulta hän kuitenkin kyllästyy saman toistumiseen ja nukahtaa. Sitten hän herää hetkeksi ja häneen jäljelle jäänyt ikuisuusarvoinen yhtyy hänen korkeampaan minäänsä ja muodostuu kultaisen langan helmeksi.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Luokittelemattomat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.