Vuorisaarnan salakoulu, Arianne Heiskari

Johan Rikhard Hannula ja Pekka Ervast ovat ojentaneet meille auttavan kätensä elämän mysteerien selvittelyssä. He avasivat jo tulevien kuudennen ja seitsemännen juurirodun ihanteet: veljeyden ja ykseystajunnan elämän. Kaikki vanha historiamme, edellisten juurirotujemme perintö vaikuttaa meissä karmana ja täyttämättömänä dharmana, ihanteena. Saamme tietää, että Vuorisaarnan kosmisen moraalin avulla selviydymme neljän ensimmäisen juurirodun karman lunastamisesta ja onnistumme ihanteen, dharman toteuttamisessa!
Ensimmäisessä juurirodussa saatiin kuulo. Se tulee ensimmäisen käskyn kohdalle. ”Älä suutu”, ettei mene kuulo, sisäinen kuulo korkeamman itsemme äänelle, sillä emme voi suuttuessamme kuulla korkeamman minämme ääntä. Siksipä kuuloaistin syvin sisältö on kuuliaisuus omalletunnolle. Ei tietenkään kuuliaisuus mille tahansa. ”Älä suutu” käskyn laiminlyöminen tuo meissä esille vihaa, katkeruutta ja loukkaantuneisuutta. Olemme kokeneet, että silloin ei rakentava aurinkovoima, Isän voima, pääse vaikuttamaan. Ikään kuin sumupilvi peittää valon ja inhimillisen lämmön sydämessämme!
Kun otamme ihanteeksemme hyvyyden ja suuttumattomuuden, ensimmäisen juurirodun karma tulee meissä lunastetuksi ja dharma eli ihmisyysihanne meissä kirkastuu. Ymmärryksemme avautuessa opimme myös näkemään toisten ihmisten ajatuksia.
Toisessa juurirodussa saatu tunto vaikuttaa toisen käskyn kohdalle ja vastaa omantuntomme ääntä. ”Älä ole ajatuksissasikaan epäpuhdas”. Tämän ohjeen noudattamisella lunastamme toisen juurirodun karmaa. Opimme ymmärtämään toisten ihmisten tunne-elämää ja suomaan heille veljellistä myötätuntoa. Opimme ajattelemaan puhtaita ajatuksia ja opimme tuntemaan puhtaita tunteita, toisin sanoen opimme sydämen puhtautta ja rakkautta.
Kolmas käsky ohjaa totuuteen. Kolmannessa juurirodussa kehittyi näkö. Totuudellisuutemme kasvaessa myös järkemme oppii näkemään, ymmärtämään. Mikä tehtävä on silmällä? Sen tehtävä on valvoa että omatunto ja kuuliaisuus pysyvät järjestyksessä. Totuus on saatava esille järjellisin perustein. Valoilla ja vannomisilla se ei onnistu, eikä rehellisyyden ihanne kirkastu. Vannomattomuuden kohdalla avautuu näkö ja totuudellisuutemme mukaan opimme näkemään mitä kykyjä ja taipumuksia ja ominaisuuksia on toisilla ihmisillä.
Neljäs käsky kuuluu: ”Älä ole pahaa vastaan”. Neljännessä juurirodussa saimme makuaistin. Neljäs neuvo, ohje on Kristuksen opin kulmakivi. Se on suhteessa neljänteen juurirotuun ja sen perintöön. Itsekkyys ja julmuus olivat tämän rodun ongelma. Läksymme on opetella voittamaan ensin sisäisesti, sen jälkeen ulkoinenkin voitto on mahdollinen ja menneisyytemme vaikeaa karmaa voidaan lunastaa! Kun näin jaksamme menetellä, kun näin voitamme itsemme ja astumme oman persoonallisuutemme ulkopuolelle, silmämme, järkemme aukenee näkemään, että ihmiselämän ymmärtäminen käy mahdolliseksi ainoastaan jälleensyntymisen avulla. Ja kun tämä kyky kehittyy ja kasvaa, niin se muuttuu jälleensyntymismuistiksi. Saamme selvyyttä omaan ongelmaamme. Ymmärryksemme avautuu, näemme maailman järjestettynä kosmoksena. Näemme, että ihmisten ja luontokappaleiden elämää ohjataan näkymättömästä maailmasta käsin.
”Älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä” ulottuu viidennen, kuudennen ja seitsemännen juurirodun ihanteeseen ja tehtävään. Viides juurirotu vastaa hajuaistiamme. Meitä helpottaisi jos tietäisimme, että persoonallinen elämä on nurin päin kääntynyttä elämää verrattuna Kristuksen rakkauden opin mukaiseen. Emme ole selvillä, että Kristinusko on Jeesuksen seuraamista, eikä mitään muuta. Yhdistäähän Jeesus toisessa kohden evankeliumia elämänviisautensa yhteen lauseeseen: Uuden käskyn annan minä teille: Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella, jolla minä teitä rakastan! Ainoastaan se yksilö, joka todella syvästi sielussaan kaipaa totuutta ja etsii sitä kristinuskosta, löytää sen Jeesuksen seuraamisessa. ”Hyvillä töillä ja rakkaudella on näet merkillinen sielullinen vaikutus ja seuraus: Jumalan, taivaallisen Isän näkeminen. Sen suuren rakkauselämän näkeminen, joka on kaiken takana, joka kaikkea kantaa sylissään, riippuu siitä, että me itse emme tiedä mitään pahasta vaan rakastamme.” (Pekka Ervast, Jeesuksen salakoulu 1986, s. 132.) Sydämen puhtaus on yksinkertaisesti vain sitä, että ihminen ei tiedä pahasta. Hän ei tiedä pahasta ulkopuolella itseään, vaan muuttaa kaiken pahan hyväksi. ”Kun sanotaan, että rakastava ihminen ei tiedä pahasta, tarkoitetaan sillä, että hän näkee hyvän, joka piilee pahan takana ja kiinnittää huomionsa siihen. Kuinka hän ei tietäisi, että itsekkyys ja paha ovat olemassa? Kuinka hän olisi vieras tuskille, kärsimyksille, kyynelille? Jos hän hyvän tuntee, on tämä tulos pahankin tutkimisesta.” (Mts. 133.) Jos hän näkymättömässä maailmassa tahtoo kohota taivaan korkeuksiin, täytyy hänen samassa näkymättömässä maailmassa laskeutua helvettien syvyyksiin ja valaista siellä itseään kiroavia ihmissieluja. Mutta noustakseen tähän rakkauteen täytyy hänen todella paljon hyvää tehdä, paljon siunata, paljon anteeksi antaa. Näin Vuorisaarnan kosminen apu ja viisaus auttavat menneisyytemme karman lunastamisessa ja ihmisyysihanteemme toteuttamisessa!

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.