Kristosofi-lehti Joulukuu 2010: Toimittajalta

Olemme taas tulleet vuotuisessa kierroksessamme kuukauteen, jossa valo ja pimeys vaihtavat osia. Kesästä lähtien ovat päivät lyhentyneet valoisuuden vähetessä. Illat ja yöt ovat vastaavasti pidentyneet hämärän ja pimeyden lisääntyessä. Talvipäivän seisaus on taitekohta, jolloin valoisuus alkaa vallata itselleen vuorokaudesta yhä enemmän ja enemmän osuutta ja jolloin pimeys luonnollisesti vastaavasti vähenee.
Tätä valon voittoa on juhlittu monien kansojen keskuudessa. Siihen on myös liitetty Jeesus Nasaretilaisen syntymän muistolle pyhitetty joulujuhla, vaikka Jeesuksen oikeata syntymäaikaa ei tunnetakaan. Ajankohtaan on sisällytetty vielä muitakin merkityksiä valon voiton ja Jeesuksen syntymäjuhlan lisäksi. Sitä vietetään myös Kristuksen syntymän merkeissä. Tällöin Kristus merkitsee ihmisyksilön sydämessä tapahtuvaa Jumalan aatteileman ihmisyyden ihanteen heräymystä. Tästä tapahtumastahan alkaa ihmisen ainakin jossain määrin tietoinen kulku henkisellä tiellä.
J. R. Hannula on kuvannut teoksessaan Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta niitä ehtoja, joita Kristuksen syntymä edellyttää ihmiseltä.
Ensimmäiseksi elämä kysyy ihmiseltä, mikä on hänen kannustimensa, mitä hän tavoittelee? Haluaako hän ohittaa muut ihmiset varallisuudellaan, etevyydellään tai saavuttamallaan maineella? Jos hän suunnittelee tällaista tulevaisuutta, hän luonnollisesti menettelee siten, että hänen toiveensa toteutuisivat. Henkinen elämä syrjäytyy.
Totuudenetsijän tehtyä valintansa henkisen tien ja persoonallisten tavoitteiden välillä hänen ratkaistavakseen nousee uusi kysymys: miten hän voi osallistua henkiseen työhön, mitä tehtäviä hän kykenee suorittamaan? Koska kyseessä on Hannulan mukaan kulku pienentymistä kohti maailman arvoasteikossa, hän voi tässä yhteydessä tarkastella saamiansa tehtävätarjouksia. Hannula ottaa esille esimerkin H. P. Blavatskyn elämästä. ”Pekka Ervastin kirjoittamassa kuvaelmassa ’H. P. B.’ kerrotaan, että sanomalehti Novoje Vremja tarjosi H. P. B:lle tuhat kultaruplaa kuukaudessa, jos hän säännöllisesti kirjoittaisi artikkeleita ja kertomuksia, vieläpä lisättiin, että saisi kirjoittaa teosofiastakin. Mutta Blavatsky kieltäytyi tästä helppotöisestä ansaitsemisesta Salaisen Opin kirjoittamisen vuoksi; vaikka hän samalla itse eli perin niukoissa, jopa puutteellisissa oloissa.” (Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta, 2. p., s. 203.)
Kun etsijän ajatus-tunnemaailmassa on tilaa, kun se ei ole täyteen sullottu persoonallisia kiireitä ja vapaaehtoisesti vastaanotettuja ”kunniatehtäviä” elämä voi lähestyä ja osoittaa hänelle sopivan henkistä työtä palvelevan tehtävän.
Edetessään persoonallisen itsensä rajoittamisen tiellä ihminen vakavoituu henkisesti. Mutta henkinen vakavoituminen ei johda ankaruuteen tai jäykkyyteen. Päinvastoin se johtaakin ymmärtäväisyyteen, jopa nuorekkuuteen.
Neljäntenä edellytyksenä on luottamus kaikkeuden Isään, Jumalaan, Vuorisaarnan pätevyyteen kaikissa tilanteissa.
Näiden ehtojen täytyttyä ihmisen sydämessä on tilaa ihmisyydelle. Se ei ole enää täynnä yksinomaan henkilökohtaisia unelmia ja suunnitelmia. Nyt Joulu, ihmistäydellisyyden elävä voimakuva, voi astua sydämeen.
* * *
Vuoden 2011 alusta Kristosofi-lehden vastaava toimittaja on Hilkka Lampinen ja toimitussihteeri Raija Kiiski. Onnea molemmille Kristosofi-lehden ja sen lukijakunnan hyväksi koituvassa lehden valmistelu- ja toimitustyössä. Uutta ja outoa lehden painokuntoon saattaminen ei ole kummallekaan, päinvastoin tuttua jo vuosia jatkuneista toimituskunnan kokoontumisista.
Hyvää ja henkisesti antoisaa Joulua kaikille lehden lukijoille!

Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi
* * *
Toimitustyö jatkuu edelleen Annikki Kumpulaisen luona Vironkatu 12 B 23, Helsinki, jonne aineiston voi lähettää, mieluiten sähköpostina.

Kategoriat: Ajankohtaista, Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofi-lehti Joulukuu 2010: Toimittajalta

Kristosofisia esitelmiä joulukuussa 2010

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5:
5.12. Tapani Pentsinen, Tunne itsesi

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15:
5.12. Timo Eränkö, Pohjolan okkultismi
12.12. Veljesjuhla J. R. Hannulan syntymäpäivän merkeissä

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus:
5.12. Katri Sorsa, Veljeysaate ja rikollisuus

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta:
19.12. Kyösti Niiranen, Suomalais-kalevalaista mysteerioviisautta

Kesälahti, Lamminpääntie 2 (la klo 19):
18.12. Juha Vainio, Ihmisen mahdollisuudet

Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3:
19.12. Juha Vainio, Ihmisen mahdollisuudet

Tampere, Näsilinnankatu 38:
5.12. Jaakko Kesävuori, Ajatuksia kristinuskon puhdistamisesta

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
5.12. Juha Vainio, Ihmisen mahdollisuudet
19.12. Jouko Sorvali, Kristus ja teosofinen liike

Varkaus, Petäikönkatu 29:
5.12. Sirpa Sepänvuori, Luonnon muisti

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä joulukuussa 2010

Krisrosofi-lehti Marraskuu 2010: Toimittajalta

On joitakin kestoaiheita, joita on hyvä miettiä aina uudelleen ja uudelleen. Eräs sellainen on veljeys. Vaikka ymmärrämme ja tiedämme, että veljeyden toteuttaminen on tärkeämpää kuin jatkuvasti siitä puhuminen, niin kuitenkin aiheen käsittely auttaa meitä myös sen toteuttamisessa. Niinpä rohkenen ottaa kesäiset mietteeni jälleen esille.
Käsittelen ensin muutamalla sanalla alun perin Teosofiselle Seuralle ja sittemmin Suomessa 1920 luvulla perustetulle henkiselle seuralle Pekka Ervastin uudelleen muotoilemia ohjelmakohtia.
Kun katsomme ensimmäisen kohdan muutettua muotoa, havaitsemme, että katsomattomuus-luetteloa on täydennetty ja tarkennettu sanoilla rotu ja kansallisuus. Alun perin luetteloon kuului neljä asiaa: uskontunnustus, sukupuoli, yhteiskunta-asema ja väri. Edelleen on lisätty sanat ”tai muihin ulkonaisiin rajoituksiin”. Kun Pekka Ervast kirjoitti v. 1916 tässä ensimmäisessä ohjelmakohdassa edellytetystä veljeydestä, hän painotti, että jäsenet lupaavat Seuraan astuessaan toteuttaa tätä veljeyttä erikoisessa suhteessa: suvaitsevaisuudessa. Niinpä uudistetussa ohjelmassa ensimmäisen kohdan loppu kuuluu: ”osoittavat toisilleen mitä suurinta suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä”.
Toisessa ohjelmakohdassa korostetaan, että totuuden ytimen etsintä on temppelityötä eli sitä ei tehdä pilkallisessa tai ylimielisessä hengessä, vaan vapaan ajattelun pyhäkössä.
Vielä on jäljellä kolmas ohjelmakohta. Miten Pekka Ervast kuvaa sitä? Koska ikuinen elämä on – harvoja tietäjiä ja vihittyjä lukuun ottamatta – vielä tuntematonta pyrkijälle, niin siitä johtuu, että sinne vievää tietä kuljettaessa voimat, joiden avulla etsijät selviytyvät tien koettelemuksista ja ansoista, ovat heille vielä tuntemattomia. Mutta pyrkijän jatkaessa peräänantamattomasti ikuiseen elämään vievät tien etsimistä, hänessä samalla kasvaa ja kehittyy veljeyden henki.
Ajatellessamme kristosofista työtämme uusitun ohjelman valossa ymmärrämme, että samat kolme ohjelmakohtaa ovat yhä voimassa. Vaikka ensimmäisen kohdan veljeyskysymystä onkin siten lievennetty, ettei lähtöedellytyksenä ole enää veljeyden ytimenä oleminen, vaan kaikkien ihmisten veljeyden tunnustaminen, on mitä suurimman suvaitsevaisuuden ja ymmärtämyksen osoitus totuudenetsijäkumppaneille vaativa. Näin ollen jo ensimmäiseen ohjelmakohtaan syventyminen saattaa usean meistä tuntemaan itsensä vajaaksi. Samalla kuitenkin sama kohta kannustaa yrittämään edelleen.
Totuuden ytimen ja salaisen jumalviisauden etsiminen tapahtuu ryhmien opiskeluissa ja niihin valmistautumisissa. Kristosofiset kirjat ovat vertailevan uskonnollisen ja filosofisen työn tuloksia, joten niitä tutkiessa ja niihin syventyessä on todellakin kyse totuuden ytimen etsimisestä.
Kun kolmannessa kohdassa todetaan, että jäsenet etsivät ikuiseen elämään vievää tietä, niin kristosofeina tiedämme selvääkin selvemmin, että ikuiseen elämään kuljetaan Vuorisaarnan toteuttamisen tietä pitkin. Niin ovat kaikki suuret henkiset opettajamme kertoneet tehneensä. Mutta vaikka tiedämme ikuiseen elämään johtavan tien nimen, niin siitä huolimatta tie saattaa elämän moninaisissa vaiheissa siten kadota, ettemme tiedäkään, miten eteemme nousseet yllättävät ongelmat tulisi ratkaista Vuorisaarnan hengen mukaisesti. Onhan esimerkiksi taipumuksemme kiivastua niin pinttynyt meihin, että luultuamme kitkeneemme sen jo juurineen se yllättääkin meidät uudella pulpahtelullaan. Tai pahanvastustamattomuus, jonka ymmärtäminen ja perinpohjainen sulattaminen vasta johtavat Damaskos-tapahtumaan, voi hyvinkin mietityttää, miten toimia vai ollako kokonaan toimimatta.
Syy-yhteys ikuiseen elämään johtavan tien etsimisen ja veljeyden oivaltamisen sekä toteuttamisen välillä on selvä. Opettajamme ovat nimenneet yhteiset tilaisuutemme ikuisuudesta kotoisin olevien asioiden parissa olemiseksi. Kun kotoisissa oloissamme pidämme ”lomaa” henkisten asioiden miettimisestä, saatamme yllätykseksemme havaita ärsyyntymiskynnyksemme ylittyvän helposti. Jos sen sijaan kaiken aikaa pohdimme jossain tajuntamme sopukassa kristosofisia kysymyksiä, on sisäinen sopusointu ja rauha luonnollinen olotila.
Tässä kolmannessa ohjelmakohdassa kerrotaan vielä ikuiseen elämään vievän tien etsimisen kasvattavan eli ymmärtääkseni lisäävän veljeyden henkeä sekä kehittävän sitä aiempaa herkemmäksi.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoriat: Ajankohtaista, Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Krisrosofi-lehti Marraskuu 2010: Toimittajalta

Kristosofisia esitelmiä marraskuussa 2010

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5:
7.11. Hilkka Lampinen, Veljeyshengen herääminen
21.11. Raija Kiiski, Jälleensyntymisen välttämättömyys

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15:
7.11. Katri Sorsa, Näkymiä Suomen kansan menneisyydestä ja tulevaisuudesta
14.11. Lauri Hämäläinen, Opetuslapsi nimeltä Johannes
21.11. Anneli Vasala, Hyvä tahto
28.11. Pekka Okko, Ihmisyyden temppeli

Imatra, Sininen talo:
21.11. Sinikka Kesävuori, Aatma – henkinen tahto

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus:
7.11. Sinikka Kesävuori Aatma – henkinen tahto
21.11. Jaakko Kesävuori, Ajatuksia kristinuskon puhdistamisesta

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta:
7.11. Jaakko Kesävuori, Ajatuksia kristinuskon puhdistamisesta

Karjaa, Nils Grabbenkatu 4:
7.11. Timo Eränkö, Pohjolan okkultismi

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16:
14.11. Juha Vainio, Ihmisen mahdollisuudet
21.11. Anja Kesävuori, Ihmisen salaisuutta tutkimassa
28.11. Hilkka Lampinen, Veljeyshengen herääminen

Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23:
21.11. Sinikka Savolainen, Ennustaminen, karma ja kohtalo

Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16:
7.11. Sirpa Sepänvuori, Luonnon muisti
14.11. Tapani Pentsinen, Tunne itsesi
28.11. Jouko Sorvali, Aikakausien vaihteessa

Tampere, Näsilinnankatu 38:
7.11. Heikki Kesävuori, Henkinen elämä mysteeriokouluis­sa ja nykyaikana
14.11. Jouko Sorvali, Kristus ja teosofinen liike
21.11. Pirkko Wiggenhauser, Uudestisyntyneen suomalaisuuden tie
28.11. Juha Vainio, Ihmisen mahdollisuudet

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
7.11. Pekka Okko, Ihmisyyden temppeli
21.11. Kyösti Niiranen, Uuden liiton magiaa
28.11. Timo Eränkö, Pohjolan okkultismi

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä marraskuussa 2010

Kristosofi-lehti Lokakuu 2010: Toimittajalta

On joitakin kestoaiheita, joita on hyvä miettiä aina uudelleen ja uudelleen. Eräs sellainen on veljeys. Vaikka ymmärrämme ja tiedämme, että veljeyden toteuttaminen on tärkeämpää kuin jatkuvasti siitä puhuminen, niin kuitenkin aiheen käsittely auttaa meitä myös sen toteuttamisessa. Niinpä rohkenen ottaa kesäiset mietteeni jälleen esille.
Käsittelen ensin muutamalla sanalla alun perin Teosofiselle Seuralle ja sittemmin Suomessa 1920 luvulla perustetulle henkiselle seuralle Pekka Ervastin uudelleen muotoilemia ohjelmakohtia.
Kun katsomme ensimmäisen kohdan muutettua muotoa, havaitsemme, että katsomattomuus-luetteloa on täydennetty ja tarkennettu sanoilla rotu ja kansallisuus. Alun perin luetteloon kuului neljä asiaa: uskontunnustus, sukupuoli, yhteiskunta-asema ja väri. Edelleen on lisätty sanat ”tai muihin ulkonaisiin rajoituksiin”. Kun Pekka Ervast kirjoitti v. 1916 tässä ensimmäisessä ohjelmakohdassa edellytetystä veljeydestä, hän painotti, että jäsenet lupaavat Seuraan astuessaan toteuttaa tätä veljeyttä erikoisessa suhteessa: suvaitsevaisuudessa. Niinpä uudistetussa ohjelmassa ensimmäisen kohdan loppu kuuluu: ”osoittavat toisilleen mitä suurinta suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä”.
Toisessa ohjelmakohdassa korostetaan, että totuuden ytimen etsintä on temppelityötä eli sitä ei tehdä pilkallisessa tai ylimielisessä hengessä, vaan vapaan ajattelun pyhäkössä.
Vielä on jäljellä kolmas ohjelmakohta. Miten Pekka Ervast kuvaa sitä? Koska ikuinen elämä on – harvoja tietäjiä ja vihittyjä lukuun ottamatta – vielä tuntematonta pyrkijälle, niin siitä johtuu, että sinne vievää tietä kuljettaessa voimat, joiden avulla etsijät selviytyvät tien koettelemuksista ja ansoista, ovat heille vielä tuntemattomia. Mutta pyrkijän jatkaessa peräänantamattomasti ikuiseen elämään vievät tien etsimistä, hänessä samalla kasvaa ja kehittyy veljeyden henki.
Ajatellessamme kristosofista työtämme uusitun ohjelman valossa ymmärrämme, että samat kolme ohjelmakohtaa ovat yhä voimassa. Vaikka ensimmäisen kohdan veljeyskysymystä onkin siten lievennetty, ettei lähtöedellytyksenä ole enää veljeyden ytimenä oleminen, vaan kaikkien ihmisten veljeyden tunnustaminen, on mitä suurimman suvaitsevaisuuden ja ymmärtämyksen osoitus totuudenetsijäkumppaneille vaativa. Näin ollen jo ensimmäiseen ohjelmakohtaan syventyminen saattaa usean meistä tuntemaan itsensä vajaaksi. Samalla kuitenkin sama kohta kannustaa yrittämään edelleen.
Totuuden ytimen ja salaisen jumalviisauden etsiminen tapahtuu ryhmien opiskeluissa ja niihin valmistautumisissa. Kristosofiset kirjat ovat vertailevan uskonnollisen ja filosofisen työn tuloksia, joten niitä tutkiessa ja niihin syventyessä on todellakin kyse totuuden ytimen etsimisestä.
Kun kolmannessa kohdassa todetaan, että jäsenet etsivät ikuiseen elämään vievää tietä, niin kristosofeina tiedämme selvääkin selvemmin, että ikuiseen elämään kuljetaan Vuorisaarnan toteuttamisen tietä pitkin. Niin ovat kaikki suuret henkiset opettajamme kertoneet tehneensä. Mutta vaikka tiedämme ikuiseen elämään johtavan tien nimen, niin siitä huolimatta tie saattaa elämän moninaisissa vaiheissa siten kadota, ettemme tiedäkään, miten eteemme nousseet yllättävät ongelmat tulisi ratkaista Vuorisaarnan hengen mukaisesti. Onhan esimerkiksi taipumuksemme kiivastua niin pinttynyt meihin, että luultuamme kitkeneemme sen jo juurineen se yllättääkin meidät uudella pulpahtelullaan. Tai pahanvastustamattomuus, jonka ymmärtäminen ja perinpohjainen sulattaminen vasta johtavat Damaskos-tapahtumaan, voi hyvinkin mietityttää, miten toimia vai ollako kokonaan toimimatta.
Syy-yhteys ikuiseen elämään johtavan tien etsimisen ja veljeyden oivaltamisen sekä toteuttamisen välillä on selvä. Opettajamme ovat nimenneet yhteiset tilaisuutemme ikuisuudesta kotoisin olevien asioiden parissa olemiseksi. Kun kotoisissa oloissamme pidämme ”lomaa” henkisten asioiden miettimisestä, saatamme yllätykseksemme havaita ärsyyntymiskynnyksemme ylittyvän helposti. Jos sen sijaan kaiken aikaa pohdimme jossain tajuntamme sopukassa kristosofisia kysymyksiä, on sisäinen sopusointu ja rauha luonnollinen olotila.
Tässä kolmannessa ohjelmakohdassa kerrotaan vielä ikuiseen elämään vievän tien etsimisen kasvattavan eli ymmärtääkseni lisäävän veljeyden henkeä sekä kehittävän sitä aiempaa herkemmäksi.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoriat: Ajankohtaista, Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofi-lehti Lokakuu 2010: Toimittajalta

Kristosofi-lehti Syyskuu 2010:Toimittajalta

Kesäkursseilla pohdimme aikamme erikoislaatua. Seuraavassa oman pohdintani tuloksia.
Kun katselemme nykyistä luomispäiväämme kokonaisuutena, niin havaitsemme, että aiemminkin on ollut tuomio- tai murroskausia. Sellaisista mainittakoon ensimmäisen ja toisen juurirodun välinen aika, samoin toisen ja kolmannen, kolmannen ja neljännen sekä neljännen juurirodun vaihtuessa viidenteen juurirotuun. Mutta tämä nykyinen aika on sikäli erikoinen ja merkittävä, että tähän asti kehitys on kulkenut kohti aineellisuutta, mutta seitsemän juurirodun muodostaman sarjan keskivaiheessa tapahtui suunnanmuutos, alkoi henkeen palautumisen taival. Neljännen juurirodun aikana Atlantis-mantereella saavutettiin käännekohta.
Kun nyt elämme viidennen juurirodun viidennessä alarodussa, on ihmiskuntamme saanut henkeen palautumisen tiellä tarvitsemaansa apua. Avunanto on keskitetty melko lyhyelle ajalle. Ensin ruumistui Gautama Buddha ja antoi jalon kahdeksankertaisen tiensä. Sitten syntyi Jeesus Nasaretilainen Palestiinaan ja julisti rakkauden oppia, eli ja kuoli opetuksiensa mukaisesti. Ja aivan meidän päivinämme teki Pekka Ervast täällä Suomessa henkistä työtä. Vaikka Buddhan ja Pekka Ervastin syntymävuosien välillä on vain noin 2.500 vuotta, niin on se kuitenkin lyhyt aika verrattuna ihmiskunnan miljoonien vuosien historiaan. Olemme olleet nykyisessä luomispäivässä, Maa-manvantarassa noin 300 miljoonaa vuotta.
Voisimme luoda silmäyksen vielä nykyistä luomispäiväämme suurempaan kokonaisuuteen eli maapallomme seitsemän luomispäivän muodostamaan kokonaisuuteen. J. R. Hannula toteaa, että kuten ihmisellä on useita ruumistuksia, niin on maapallollakin. Kolmessa ensimmäisessä ruumistuksessaan, Saturnus-, Aurinko- ja Kuu-manvantarassa, maapallo on aste asteelta laskeutunut aineellisempaan olotilaan. Nykyisessä neljännessä Maa-manvantarassa olemme alimpana aineessa. Jäljellä olevissa luomispäivissä, Jupiter-, Venus- ja Vulcanus-kausissa, maapallo muuttuu taas asteettain henkisempään olotilaan. (Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta I–V, s. 321.)
Jotta planeettamme voisi alkaa kohoutumisen henkeen päin, täytyy nykyisessä neljännessä luomispäivässä tapahtua ratkaiseva käänne.
Kristosofisen tietouden mukaan maapallomme jokaisessa kolmessa edellisessä ruumistuksessa silloiset ihmiskunnat tai ihmiskuntaa vastaavat joukot jakaantuivat kahtia. Toiset läpäisivät silloisen tutkinnon, toiset jäivät luokalleen. Aivan samoin meidänkin maapallomme on elävä koulu, joka kokonaisuudessaan kulkee kohti ratkaisevaa tutkintoaan muodostuakseen sen jälkeen korkeammaksi kouluksi. ”Ratkaisevassa kohdassa suoritetaan tutkinto, jolloin ihmiskunta erottautuu kahteen joukkoon, joista toinen joukko jatkaa edelleen elämää tällä planeetalla, kun taas toinen joukko, joka ei jaksa seurata mukana, siirretään johonkin toiseen maailmaan, vähemmän vaativaan.” (Mts. 319.)
Voimme nyt kysyä, mitä ajan kello lyö? Missä vaiheessa elämme parhaillaan? Vastausta etsiessämme voimme palauttaa mieliimme kohdan, jossa Pekka Ervast puhuu tästä asiasta. Hän kuvaa Jumalan valtakunnan toteutumista maan päällä ja tässä yhteydessä vastaa kysymykseen toteutumisen ajankohdasta: ”Isä yksin tietää hetken. Mutta se tapahtuu, kun kuolema uhkaa maapalloa, ja kaikki ne sielut, jotka eivät silloin ole valmistautuneet, erotetaan muusta ihmiskunnasta ja siirretään toiseen taivaankappaleeseen; jäljelle jäävät ne, jotka jo ovat jumalan valtakunnan kansalaisia tai ovat siksi tulemaisillaan.” (Christosophia, 1987, s. 81.)
Edelleen Pekka Ervast kertoo, että silloin on saavutettu maapallon tarkoitus, kun siitä on tehty totuuden ja rakkauden paratiisi.
Pekka Ervastilta saatu tieto siitä, että jumalan valtakuntaan astumiseen valmistautumattomat siirretään toiseen taivaankappaleeseen, on heijastunut hämmästyttävän voimakkaasti nykyisen ihmiskunnan pyrkimyksiin. Tutkimuksemme kohteena olevassa kirjassa todetaan maailman suurvaltojen uhraavan uskomattomia rahasummia sitä varten, että muutamat ihmiset pääsisivät toisille taivaankappaleille.
Edellä mainittiin jo, että ihmiskuntamme on saanut henkeen palautumisen tiellä tarvitsemansa avun Buddhan, Jeesus Nasaretilaisen ja Pekka Ervastin kautta. Tähän voidaan lisätä, että Buddha oli edellisen eli kolmannen luomispäivän kaunein kukka, sen kehittynein ihminen. Hän toi ikään kuin kolmannen luomispäivän tervehdyksenä siellä saavuttamansa tiedon. Jeesus puolestaan oli toisen luomispäivän kehittynein ihminen. Pekka Ervast oli ensimmäisen luomispäivän kypsynein ihminen.
Elämä on asettanut ihmiskunnallemme inhimillisen tavoitteen. Voimme pyrkiä siihen vapaaehtoisesti. Pyrkimättömyys tai suorastaan kielteinen asenne ihmisyyteen aiheuttaa vain turhaa kärsimystä. Toiselle taivaankappaleelle joutuminen ei suinkaan poista elämän meille asettamaa tavoitetta, läksyä. Se on kuitenkin odottamassa, joskin maapallomme olosuhteita vieläkin hankalammissa.
Voimme kysyä, millaista läksyä tai läksyjä olemme opettelemassa täällä maisessa elämässä? Vastauksen löydämme suurten auttajiemme opetuksista, opetuksien ytimistä. Buddha opetti seuraajiaan itsenäiseen ajatteluun. Heidän tuli oppia ajattelemaan puhtaasti, niin etteivät pyyteet tai himot päässeet häiritsemään heidän ajatteluaan ja toimintaansa.
Jeesus Nasaretilainen painotti rakkauskyvyn merkitystä. Opetuslapsien tuli puhdistaa rakkautensa kaikesta itsekkyydestä ja persoonallisista toiveista ja opetella rakastamaan Kristus-rakkaudella.
Luonnollisesti Buddhan ja Jeesuksen seuraajien oppimat taidot ovat tarpeellisia myös Pekka Ervastin avaamalla henkisen tien kosmisella taipaleella. Astraaliolemuksemme järkevöityy ja eetteriverhomme täyttyy rakkaudella. Jäljellä on tahtoelämän järjestäminen Isän tahdon täyttäjäksi. Fyysinen käyttövälineemme on tahdon eli aatman vastaavaisuus. Pekka Ervastin avaamalla tiellä ihmisestä kasvaa Isän tahdon palvelija.
Voimme kysyä, mikä tarkoitus tällä matkalla aineeseen ja siitä henkeen palautumisella on? Miksi ihmiskuntamme tuli laskeutua näin syvälle aineeseen, kun meitä edeltäneiden enkelijärjestöjenkään ei ole tarvinnut? Onhan elämä helpompaa muilla tasoilla verrattuna tähän aineen syvimpään ilmentymään? Vastaukseksi opettajamme kertovat matkan tarkoituksen olevan siinä, että pääsemme perille aineen salaisuuksista. Niinpä jokaisen edellä mainitun suuren auttajan henkinen työ on heijastunut fyysisten voimien sarjaan uutena voimana.
Buddhaa on kutsuttu nimellä Aasian suuri Valo. Pyhä Henki valaisi hänen järkensä niin, että hän ymmärsi elämän kouluksi, jossa ihmiskuntaa koettelevat kärsimykset ovat karmaa. Ne ovat menneistä rikkomuksista syyn ja seurauksen lain mukaan johtuneita. Buddha opetti seuraajiaan luopumaan kärsimyksiä tuottavista syistä, elämään siten, etteivät he aiheuta uutta huonoa karmaa.
Buddhan mietiskelytietä saavuttaman valaistuksen myötä ihmiskunnassa on onnistuttu keksimään höyryvoima. Se on kehitetty ajattelutietä. Höyryvoima pääsi toteutumaan vasta nykyisessä kulttuurissamme. Kun tuli kuumentaa kattilassa olevaa vettä, niin se höyrystyy ja vapautuu sitä ympäröivästä vaipasta ja käyttää höyrykonetta. Näin tuli aktivoi muutkin elementit: maan eli kattilan, veden eli nesteen, höyryn eli ilman.
Kristus on kaiken olevaisen perikuva, kaikkialla oleva ja kaikkeen sisältyvä jumalallinen aatteilu, jumalallinen täydellisyyskuva, kehityksen kohde. Kaikilla meillä ihmisillä on sama kehityksen päämäärä. Näin jumalallinen täydellisyyskuva, Kristus, liittää meidät yhteen veljeyden sitein kuin magneettisen vetovoiman avulla. Jeesus Nasaretilainen otti Kristuksen vastaan ja toi sen maapallomme fyysiseen maailmaan, sen eetteritasolle. Tämä tapahtuma avasi uuden henkisen tien tai sanokaamme uuden jakson henkisellä tiellä, Pojan tien. Luonnollisesti tällainen koko ihmiskunnan henkisen elämän mullistanut, uudistanut tapahtuma heijastui myös fyysisten voimien sarjaan. Ihmiskunta osasi keksiä sähkövoiman, ottaa sähkön palvelukseensa. Sähköenergian huomattavin ominaisuus on magnetismi. Sähkövirta liikkuu parahiten jaloissa metalleissa. Sähkö antaa valoa ja lämpöä sekä palvelee teollisuutta.

Kolmas henkinen suurrynnistys on tapahtunut Suomessa. Lyhyesti todeten Pekka Ervast toi Kristuksen aivan fyysiselle tasolle asti. Siitä avautui jälleen uusi mahdollisuus henkistä tietä kulkeville. Tuli mahdollisuus astua suoraan Isän tielle.
Kun sen henkisen työn yhteydessä, jossa Pekka Ervast oli keskushenkilö, maapallomme sai vastaanottaa uuden kosmis-henkisen voimavuodatuksen, niin se heijastui fyysiseen maailmaan uutena voimailmentymänä. Puhutaan atomivoimasta, ydinenergiasta. Kun aiemmin niin jakamattomana pidetyn atomin rakenne alkoi selkiintyä, niin havaittiin sen olevan aurinkokuntamme kaltainen. Elektrodit näkyivät radoillaan kuin aurinkokuntamme planeetat. Samalla selvisi, että aine onkin voimapyörteitä ja että jokainen voimapyörre on kuin aurinko planeettoineen. Opettajamme toteavat näiden havaintojen johtavan ajatukseen, että voima on tajuntaa ja että koko ilmennyt elämä on pohjimmiltaan tajuntaa.
Kun höyryvoima symbolisoi Pyhää Henkeä ja sähkövoima Kristus-tajuntaa, niin atomivoiman voimme sanoa symbolisoivan Isä-tajuntaa.
Väinö Lehtonen kirjoittaa: ”Mutta nyt ovat maailman kansat joutuneet tilille ja vastaamaan teoistaan aivankuin suuren tuomarin edessä. Se tuomari on itse elämä, joka kysyy: yhäkö vain harrastatte verileikkejä ja pyritte tuhoamaan toisianne?” Ratkaisuvaiheessa on atomivoima, ydinenergia, keskeinen tekijä. Ihmiskunnan eteen avautuu nyt kaksi tietä. ”Oikeankädenpuoleinen tie viittoaa: atomivoimassa on ihmiskunnan onni ja hyvinvointi, lyhyet työpäivät ja aineellista hyvää riittämiin. – – Mutta vasen tie viittoaa, jos tälle lähdet, saavuttaa ihmiskunta kuoleman rauhan. Atomivoimassa piilee vaara, että te ihmispoloiset ette kykene sitä hallitsemaan, jos laskette sen käsistänne toisianne tuhotaksenne.” (Matkalla Temppeliin, s. 53, 54.)
Yksilöinä voimme jättää maailman temmellyskentät ja työskennellä inhimillisemmän maailmanjärjestyksen luomiseksi. Yksilöinä voimme olla mukana ihmisyyden uskonnon opetuksiin syventyvissä ja kristosofisten opettajien työtä tukevissa henkisissä ryhmissä.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoriat: Ajankohtaista, Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofi-lehti Syyskuu 2010:Toimittajalta

Kristosofisia esitelmiä lokakuussa 2010

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5:
10.10. Heikki Kesävuori, Ihmisen kehityksestä
31.10. Jouko Sorvali, Pahan arvoitus

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15:
3.10. Tapani Pentsinen, Tunne itsesi
10.10. Kyösti Niiranen, Suomalais-kalevalaista mysteerioviisautta
17.10. Sinikka Savolainen, Graalin malja
24.10. Jouko Sorvali, Pahan arvoitus
31.10. Sinikka Kesävuori, Aatma – henkinen tahto

Imatra, Sininen talo:
17.10. Sirpa Sepänvuori, Lapsi – lahja taivaasta

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus:
17.10. Anneli Vasala, Henkisesti kehittyvä ihminen

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta:
10.10. Katri Sorsa, Veljeysaate ja rikollisuus

Karjaa, Nils Grabbenkatu 4:
10.10. Juha Vainio, Ihmisen mahdollisuudet

Kuopio, Minna Canthin katu 52–54:
31.10. Juha Vainio, Ihmisen mahdollisuudet

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16:
3.10. Jouko Sorvali, Pahan arvoitus
24.10. Sinikka Kesävuori, Aatma – henkinen tahto
31.10. Kyösti Niiranen, Kulmakivi

Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23:
24.10. Pekka Okko, Ihmisyyden temppeli

Oulu, Torikatu 45:
10.10. Sirpa Sepänvuori, Luonnon muisti
31.10. Pirkko Wiggenhauser, Uudestisyntyneen suomalaisuuden tie

Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16:
17.10. Pirkko Wiggenhauser, Uudestisyntyneen suomalaisuuden tie

Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3:
17.10. Jaakko Kesävuori, Ajatuksia kristinuskon puhdistamisesta
31.10. Anja Kesävuori, Lankeemuksesta ja lunastuksesta

Tampere, Näsilinnankatu 38:
10.10. Tapani Pentsinen, Tunne itsesi
17.10. Pekka Okko, Ihmisyyden temppeli
24.10. Hilkka Lampinen, Veljeyshengen herääminen
31.10. Raija Kiiski, Jälleensyntymisen välttämättömyys

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
10.10. Raija Kiiski, Jälleensyntymisen välttämättömyys
17.10. Sinikka Kesävuori, Aatma – henkinen tahto
24.10. Tapani Pentsinen, Tunne itsesi

Varkaus, Petäikönkatu 29:
3.10. Hilkka Lampinen, Veljeyshengen herääminen
24.10. Sinikka Savolainen, Graalin malja

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä lokakuussa 2010

Kristosofisia esitelmiä syyskuussa 2010

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5:
26.9. Pekka Okko, Ihmisyyden temppeli

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15:
19.9. Raija Kiiski, Jälleensyntymisen välttämättömyys
26.9. Kirjaesittely

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta:
26.9. Heikki Kesävuori, Ihmisen kehityksestä

Kuopio, Minna Canthin katu 52–54:
26.9. Jaakko Kesävuori, Ajatuksia kristinuskon puhdistamisesta

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16:
19.9. Sinikka Savolainen, Joka pois ottaa maailman synnin

Tampere, Näsilinnankatu 38:
19.9. Sirpa Sepänvuori, Luonnon muisti
26.9. Anneli Vasala, Henkisesti kehittyvä ihminen

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
19.9. Lauri Hämäläinen, Opetuslapsi nimeltä Johannes

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä syyskuussa 2010

Kristosofisia esitelmiä ja esitelmöitsijät syyskaudella 2010

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5: 26.9. Pekka Okko, 10.10. Heikki Kesävuori, 31.10. Jouko Sorvali, 7.11. Hilkka Lampinen, 21.11. Raija Kiiski, 5.12. Tapani Pentsinen

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15: 19.9. Raija Kiiski, 26.9. kirjaesittely, 3.10. Tapani Pentsinen, 10.10. Kyösti Niiranen, 17.10. Sinikka Savolainen, 24.10. Jouko Sorvali, 31.10. Sinikka Kesävuori, 7.11. Katri Sorsa, 14.11. Lauri Hämäläinen, 21.11. Anneli Vasala, 28.11. Pekka Okko, 5.12. Timo Eränkö, 12.12. Veljesjuhla J. R. Hannulan syntymäpäivän merkeissä

Imatra, Sininen talo: 17.10. Sirpa Sepänvuori, 21.11. Sinikka Kesävuori

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus: 17.10. Anneli Vasala, 7.11. Sinikka Kesävuori, 21.11. Jaakko Kesävuori, 5.12. Katri Sorsa

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta: 26.9. Heikki Kesävuori, 10.10. Katri Sorsa, 7.11. Jaakko Kesävuori, 19.12. Kyösti Niiranen

Karjaa, Nils Grabbenkatu 4: 10.10 Juha Vainio, 7.11. Timo Eränkö

Kesälahti, Lamminpääntie 2: (la klo 19): 18.12. Juha Vainio

Kuopio, Minna Canthin katu 52–54: 26.9. Jaakko Kesävuori, 31.10. Juha Vainio

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16: 19.9. Sinikka Savolainen, 3.10. Jouko Sorvali, 24.10. Sinikka Kesävuori, 31.10. Kyösti Niiranen, 14.11. Juha Vainio, 21.11. Anja Kesävuori, 28.11. Hilkka Lampinen

Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23: 31.10. Pekka Okko, 21.11. Sinikka Savolainen

Oulu, Torikatu 45: 10.10. Sirpa Sepänvuori, 31.10. Pirkko Wiggenhauser

Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16: 17.10. Pirkko Wiggenhauser, 7.11. Sirpa Sepänvuori, 21.11. Tapani Pentsinen, 28.11. Jouko Sorvali

Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3: 17.10. Jaakko Kesävuori, 31.10. Anja Kesävuori, 19.12. Juha Vainio

Tampere, Näsilinnankatu 38: 19.9. Sirpa Sepänvuori, 26.9. Anneli Vasala, 10.10. Tapani Pentsinen, 17.10. Pekka Okko, 24.10 Hilkka Lampinen, 31.10. Raija Kiiski, 7.11. Heikki Kesävuori, 14.11. Jouko Sorvali, 21.11. Pirkko Wiggenhauser, 28.11. Juha Vainio, 5.12. Jaakko Kesävuori

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5: 19.9. Lauri Hämäläinen, 10.10. Raija Kiiski, 17.10. Sinikka Kesävuori, 24.10. Tapani Pentsinen, 7.11. Pekka Okko, 21.11. Kyösti Niiranen, 28.11. Timo Eränkö, 5.12. Juha Vainio, 19.12. Jouko Sorvali

Varkaus, Petäikönkatu 29: 3.10. Hilkka Lampinen, 24.10. Sinikka Savolainen, 5.12. Sirpa Sepänvuori

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä ja esitelmöitsijät syyskaudella 2010

Elämän salakoulu: Arianne Heiskari

Kaikki viisaat sanovat: ”Ihminen tunne itsesi.” Miten sitten voimme oppia tuntemaan itsemme?
Vanhassa testamentissa puhuu jylisevä koston Jumala: Älä tee sitä tai tätä. Onhan uudessa testamentissa kyllä mainittu ”älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”, ja ”minkä ihminen kylvää, sen hän myös niittää”. Vain vakavasti ajatteleva yksilö alkaa kysyä: Mitä tämä elämä on? Miksi synnymme tänne? Onko missään neuvoja ja ohjeita ihmiselle, joka haluaa tehdä ja elää oikein? Onko missään opettajaa, joka opettaa meitä kasvamaan ihmisinä? Kenet valitsemme opettajaksemme?
Mikä on luonnollisempaa, kuin että täällä kristikunnassa käännymme oman uskontomme perustaja, oman vapahtajamme puoleen ja kysymme: Mitä sinä Jeesus Kristus opetat meille? Mitä opetat minulle? Sillä jokainen astuu yksitellen elämän salakouluun. Jeesus puhuu kansalle ja opetuslapsille, mutta keitä nämä opetuslapset sitten ovat? Ovatko hekin vakavia totuudenetsijöitä ja pyrkijöitä? Jeesus on luvannut, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Kun ihminen löytää Jeesuksen Vuorisaarnan käskyt ja alkaa tutustua niihin, hän huomaa, että käskyissä on järkeä. Ja vähän ajan päästä myös ymmärrys aukeaa käskyjen sisällölle. Elämä on vapaa. Sen tähden saamme tehdä ja menetellä, niin kuin tahdomme, saamme erehtyä, saamme tehdä pahaa. Siinä vallitsee täydellinen vapaus. Mutta elämän koulun opetus on siinä, että se järkähtämättä antaa meidän kantaa seuraukset omista teoistamme.
Ensimmäinen käsky opastaa meitä maakokeen labyrintistä totuuden päivänvaloon. Milloin me suutumme? Suutumme silloin, kun mielestämme loukataan meidän omistusoikeuttamme. Opi lempeäksi ja anteeksiantavaiseksi, älä anna sydämesi kiintyä tämän maailman aarteisiin ja kalleuksiin. Älä edes luule omistavasi rakkaimpiasi.
Toisen käskyn uusi muoto on ”Älä ole ajatuksissasikaan epäpuhdas”. Tämä on selvää tulikoetta. Tulikokeessa täytyy oppia puhdistamaan tunne-elämää. Mietiskelyn avulla opimme muovaamaan ajatuselämäämme kauniiksi ja puhtaaksi.
Kolmas ohje ”Älä ollenkaan vanno” opettaa meidät rehellisiksi ja totuudenmukaisiksi. Tämä on vesikoetta, ja mehän olemme jo totuuden etsijöitä ollessamme vesikokeessa.
Jeesuksen neljäs käsky kuuluu ”Älä ole pahaa vastaan”. Millä muulla tavalla voimme oppia hyvää muuten kuin siten, että luovumme tekemästä pahaa? Meidän ei tarvitse ollenkaan huolehtia siitä, että toiset tekevät pahaa, kunhan katsomme, ettemme itse tee pahaa. Se on niin sanottu passiivinen vastarinta pahan suhteen. Taistelu käydään näkymättömässä maailmassa, jossa ajatukset ovat sanoja. Taistelematta me voitamme. Tämä pahan vastustamattomuus on yhteydessä ilmakokeen kanssa.
Kun totuudenetsijä noudattaa näitä Jeesuksen neljää käskyä, hän luonnollisesti tulee viidenteen, joka on kaikkien yhdistelmä, rakkauden käskyyn. Rakasta kaikkia, älä pidä vieraita kansoja vihollisinasi – ja muista, että kaikki ihmiset ovat kaikissa kansoissa inhimillisiä olentoja, jotka osaavat iloita ja kärsiä, rakastaa ja kaivata rakkautta!
Kun totuudenetsijä salakoulua käydessään noudattaa kaikkia näitä käskyjä niin tunnontarkasti ja niin henkevästi kuin hän kykenee, koittaa hänelle vihdoin päivä, jolloin hänet – niin kuin teknillisesti sanotaan – vihitään eli otetaan vastaan niiden olentojen joukkoon, jotka muodostavat elämän salakoulun – veljespiirin. ”Silloin hänkin on yksi meistä, silloin hänkin kuuluu niiden valittujen joukkoon, joiden tehtävänä on läpi vuosituhansien kantaa ihmiskunnan taakkoja ja auttaa pimeydessä hapuilevia veljiään.”

Arianne Heiskari

Kategoriat: Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Elämän salakoulu: Arianne Heiskari