Kristosofi-lehti Toukokuu 2009: Toimittajalta

Elämän koulu tähtää siihen, että ihmiset oppisivat hallitsemaan ajatuksiaan ja mielikuvitustaan. Henkiset opettajat ovat antaneet tätä tarkoitusta varten ohjeita. Puhutaan rukoilemisesta, mietiskelystä ja joogasta. Esimerkiksi alkuseurakunnissa rukouselämässä apuna käytettiin Isä meidän -rukousta. Rukouksessahan on monia osia, joihin kuhunkin syventymällä ihminen selventää ja elävöittää suhdettaan Jumalaan, toisiin ihmisiin ja elämässä vallitsevaan järjestykseen.
Sanaan rukous liittyy myös kielteisiä havaintoja. Rukoilija saattaa erehtyä anomaan itselleen kaikenlaista persoonallista hyvää. Saatetaanpa häntä suorastaan kannustaakin menettelemään näin. Oivan esimerkin kielteisestä opastuksesta löydämme Lutherilta Katekismus-kirjasessa. Siellä kehotetaan rukoilemaan kaikkea sellaista, mikä kuuluu yhteiskunnallisesti moitteettomaan ja sopusointuiseen persoonalliseen perhe-elämään täällä maan päällä.
Sana mietiskely viestittää hiljaisuudessa tapahtuvasta elämän ongelmien selvittelystä oikeamielisyyden ja ihmisyyden periaatetta noudattaen.
Jooga on peräisin Intiasta. Jooga on vanha, tiettyjä sääntöjä noudattava menetelmä, jonka avulla joogi pyrki saavuttamaan yhteyden korkeampaan minäänsä – Jumalaan. Patanjalin (Patandshalin) jooga-aforismit ovat opastaneet totuudenetsijöitä 700-luvulta e.Kr. lähtien aina nykypäiviin asti. Niihin sisältyy tarkat ohjeet niin asennon, hengityksen kuin ajattelun kohteen suhteen.
Mutta näiden ajatus- ja mielikuvitusmaailmamme hallintaan ohjaavien menetelmien lisäksi on olemassa monia arvoituksellisia tehtäviä, joista jokainen on kuin jonkin suuren mysteerin peite. Vanhan liiton aikana ei suurista vihkimyssalaisuuksista voinut puhua julkisesti. Yhteiskunnat eivät suvainneet keskuudessaan tietäjä-ihmisiä. Heitä vainottiin monin tavoin. Hirsipuut ja polttorovio olivat usein käytettyjä. Omakohtaista, syvällistä tietoa omaavien henkilöiden oli naamioitava tietonsa.
Esimerkin tällaisesta kulissista tarjoaa kuuluisa ympyrän neliöiminen. Koot Hoomi kirjoittaa siitä: ”Kuninkaallisen Seuran geometrikko ei varmaankaan tiedä, että tuo näennäisen järjetön yritys koettaa neliöidä ympyrä peittää selittämättömän mysteerin.” (Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille, s. 407.)
Koot Hoomi raottaa kuitenkin hieman mysteerion ovea: ”Pythagoraalla on syynsä, miksi hän ei koskaan käyttänyt äärellistä hyödytöntä lukua 2, vaan hylkäsi sen kokonaan. Yhdestä voi, ilmentyessään, tulla vain 3. Se on ilmenemätön, kun yksinkertainen kaksinaisuus pysyy passiivisena ja salattuna. Kaksinaisen monadin (7:nnen ja 6:nnen prinsiipin), jotta se voisi ilmetä logoksena, Kwan-shai-yin’inä, on ensin tultava kolminaisuudeksi (7., 6. ja puolet 5:nnestä); sitten se ’suuren syvyyden’ povella vetäen omaan itseensä ainoan kehän muodostaa siitä täydellisen neliön, siis ’neliöi ympyrän’, mikä, ystäväni, on mysteereistä suurin – –.” (Mts. 407.) Kyse on monadin ilmenemisestä logoksena. Asiaa voi ja tuleekin toki miettiä, mutta omakohtaiseen tietoon pääsy lauseen sisällöstä lienee useimpien meidän kohdalla tulevaisuuden asia.
Omana aikanamme on puhuttu avoimesti ja selvästi mitä syvällisimmistä Logos-mysteereistä. Tietoa on tarjolla. Ainoastaan oman ymmärryskykymme rajoittuneisuus asettaa esteitä kaiken tiedon omaksumiselle.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi