Teosofinen tietous ulottuu kauas menneisyyteen. Puhutaan aikojen aamulla tapahtuneista asioista, silloisesta luomisty\u00f6st\u00e4, aurinkokuntamme alkuhetkist\u00e4 sek\u00e4 aurinkokuntaperheeseen kuuluvan kotiplaneettamme alkuajoista. Mutta menneisyyden lis\u00e4ksi valaistaan my\u00f6s tulevaisuutta. Saamme kuulla, ett\u00e4 nykyinen pitk\u00e4n pitk\u00e4 aikakausi, luomisp\u00e4iv\u00e4, on keskimm\u00e4inen eli nelj\u00e4s seitsem\u00e4n luomisp\u00e4iv\u00e4n pituisesta sarjasta. Luomisp\u00e4iv\u00e4t k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4t seitsem\u00e4n juurirotua. El\u00e4mme parhaillaan viidenness\u00e4 juurirodussa. Ja koska juurirotujen alarodut noudattavat my\u00f6s seitsensarjaa, kuten luomisp\u00e4iv\u00e4t ja juurirodut, niin jokaisessa juurirodussa on my\u00f6s seitsem\u00e4n alarotua. Meneill\u00e4\u00e4n on viidennen juurirodun samanniminen eli viides alarotu.
\nUlkoisten puitteiden muuttuminen vaikuttaa my\u00f6s kaikkien kansojen ja rotujen eli koko ihmiskunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ihmiskunta koostuu yksil\u00f6ist\u00e4. Sopeutuminen kehityksen asettamiin vaatimuksiin, muutosten aiheuttamiin uusiin olosuhteisiin voi tuottaa vaikeuksia, jopa olla tuskallistakin. Mutta voimme muistaa, ett\u00e4 jumalien suunnitelman mukaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on nykyist\u00e4 sopusointuisempi ja inhimillisempi el\u00e4m\u00e4 ja ett\u00e4 suunnitelman toteutumisen ohjat ovat hyv\u00e4n tahdon ja rakkausvoimien k\u00e4siss\u00e4.
\nVaikka kuvauksien kohteina ovat suorastaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pitk\u00e4t aikakaudet, niin kaikesta t\u00e4st\u00e4 huolimatta edess\u00e4 olevat muutokset koskevat erikoisesti juuri nykyihmisi\u00e4, sill\u00e4 olemme syntyneet murroskauteen, jossa vanha ja uusi kohtaavat. Vanhasta ja menneest\u00e4 on opittava siirtym\u00e4\u00e4n uuteen. Eniten tuskaa ja k\u00e4rsimyst\u00e4 ovat tuottaneet sota ja sukupuolivoima. Molemmat tulevat h\u00e4vi\u00e4m\u00e4\u00e4n Tellukselta. Olemme kuitenkin niin tottuneet menneisyydess\u00e4mme verenvuodatukseen, taistelemiseen ja toistemme tappamiseen, ettei sodasta luopuminen ole kaikille helppoa. Ne, jotka edelleen intoutuvat kuoleman tuottamisesta, saavat jatkaa taistelua ja tappamista \u2013 mutta toisella taivaankappaleella.
\nHenkiset opettajamme kertovat, ett\u00e4 kuudennessa juurirodussa emme ole en\u00e4\u00e4 jaettu sukupuolisesti miehiin ja naisiin, vaan ihmiset syntyv\u00e4t luonnon keksim\u00e4ll\u00e4 ja kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 uudella tavalla. Edell\u00e4 tuli mainittua sukupuolisuuden aiheuttavan, kuten sotakin, paljon k\u00e4rsimyst\u00e4 ja tuskaa. T\u00e4h\u00e4n lausuntoon on kuitenkin lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kielteiset seuraukset, kuten kuolemanj\u00e4lkeiset k\u00e4rsimykset sek\u00e4 monet karmalliset sairaudet aiheutuvat nimenomaan sukupuolivoimien v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja siihen liitt\u00e4mist\u00e4mme itsekkyyden ja julmuuden himoiksi asti paisuneista tunteista. Onhan sukupuolivoima luova voima ja samalla suuri opettajamme ihmisyyteen johtavalla tiell\u00e4. Olemme menneisyydess\u00e4 osannet joskus vilpitt\u00f6m\u00e4sti palvella ja uskollisesti rakastaa. N\u00e4in ollen meill\u00e4 on my\u00f6s onnekasta karmaa.
\nJ. R. Hannula toteaa, ett\u00e4 tulevien juurirotujen dharma, ihanne eli velvoite avautuu meiss\u00e4 sis\u00e4isell\u00e4 tavalla. T\u00e4t\u00e4 avautumista tai valmistautumista voimme nopeuttaa luopumalla v\u00e4\u00e4rist\u00e4 k\u00e4sityksist\u00e4mme. Lainaan J. R. Hannulan tekstist\u00e4 lauseen: \u201dJa melkeinp\u00e4 alin, sanoisinko karkein aste, mist\u00e4 meid\u00e4n on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4, on siin\u00e4, ett\u00e4 me jotenkin kuvittelemme omistavamme toisen ihmisen.\u201d T\u00e4m\u00e4h\u00e4n p\u00e4tee kaikkiin ihmissuhteisiin, ei ainoastaan aviopuolisoiden ja perheenj\u00e4senten v\u00e4lisiin. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saamme kokea, ettemme voi eik\u00e4 meid\u00e4n tule yritt\u00e4\u00e4 muuttaa toisia mielemme tai omaksumamme ihanteen mukaisiksi, vaan meid\u00e4n tulee jatkuvasti oikaista itse\u00e4mme inhimillisyyden mukaiseksi. Saamaamme tietoa voimme jakaa ja kokemuksistamme kertoa, mutta kuulijaa velvoittamatta.
\n Meid\u00e4n on siis luovuttava toiseen ihmiseen kohdistuvasta omistamisen halusta, jos aiomme ensin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja sittemmin omaksua tulevien juurirotujen ihanteita. Kun olemme n\u00e4in oivaltaneet l\u00e4ht\u00f6kohtamme, voimme rohkeasti kysy\u00e4: mik\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 seitsenkertaisessa luomisp\u00e4iv\u00e4sarjassa ihmiskunnan m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4, lopputavoite? Kristosofian mukaan se on ikuisen el\u00e4m\u00e4n saavuttaminen. Mutta kuolemattoman el\u00e4m\u00e4n saavuttaminen on yhteydess\u00e4 meid\u00e4n sukupuolisen luontomme kanssa. Emme siis voi v\u00e4ltty\u00e4 pohtimasta sukupuolivoimaan k\u00e4tkeytyv\u00e4\u00e4 salaisuutta: rakkauskyvyn kehityst\u00e4.
\nKoska t\u00e4m\u00e4 kysymys on niin syv\u00e4 ja monimuotoinen, on viisasta valita muutamia lainauksia edes pienen tuntuman saamiseksi itse asiaan. Ensimm\u00e4iseksi Pekka Ervastin runollisen kaunis kuvaus rakastuneesta ihmisest\u00e4 \u201dSelv\u00e4n\u00e4k\u00f6isell\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 katsoen ihminen juuri on kauneimmillaan silloin, kun h\u00e4n on rakastunut. Itsekk\u00e4\u00e4t v\u00e4rit h\u00e4nen aurassaan ovat menneet alasp\u00e4in ja rakkauden ep\u00e4itsek\u00e4s ruusunv\u00e4ri hohtaa aurassa h\u00e4nen rintansa kohdalla.\u201d (Tiet\u00e4j\u00e4n Aarteisto III, s. 21.) Rakastunut ihminen luo sielussaan ihmeellisen t\u00e4ydellisyyskuvan rakkautensa kohteesta. Mutta kun rakastavaiset ovat sitten \u201dsaaneet toisensa\u201d, el\u00e4neet jonkin aikaa arkista yhteisel\u00e4m\u00e4\u00e4, niin lumous tavallisesti haihtuu. Rakastettu ei ollutkaan ihannekuvan kaltainen \u2013 alemmassa persoonallisuudessaan.
\nV\u00e4in\u00f6 Lehtonen toteaa, ett\u00e4 rakastuneen ihmisen sielussaan luoma t\u00e4ydellisyyskuva johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 jokin toista sukupuolta olevasta ihmisest\u00e4 l\u00e4htev\u00e4 vaikutelma her\u00e4tt\u00e4\u00e4 rakastuvan sielussa uinuvaa toista sukupuolta. Onhan meiss\u00e4 kaikissa siten kaksi sukupuolta, ett\u00e4 naisten eetteriverho on miehinen ja miesten naisellinen. Kun sielussa uinuva toinen sukupuoli hieman her\u00e4\u00e4, niin ihminen tuntee sis\u00e4isen tyhji\u00f6ns\u00e4 t\u00e4yttymyst\u00e4. Syntynyt mielikuva antoi ihmiselle kokemuksen siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4 on olemassa. Sen tulisi kannustaa ihmist\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n sielullisen tyhji\u00f6ns\u00e4 t\u00e4yttymist\u00e4. H\u00e4nen tulisi toteuttaa itsess\u00e4\u00e4n toisessa n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 ihannekuva, sill\u00e4 onhan toinen sukupuoli t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa kuin vertauskuva h\u00e4ness\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n olevasta sielullisesta vajavaisuudesta. (Vanha ja uusi ihminen, s. 54.)
\nTunne-el\u00e4m\u00e4 on yleens\u00e4 naisissa enemm\u00e4n etualalla ja \u00e4ly miehiss\u00e4. Mutta \u00e4ly ja tunne olisi saatettava kesken\u00e4\u00e4n sopusointuun. \u00c4lyn tulisi kasvaa kirkkaan oikeamieliseksi j\u00e4rjeksi ja tunteen \u00e4idillisyydeksi, s\u00e4\u00e4liksi ja ihmisyydeksi. N\u00e4in voidaan saavuttaa sielullinen tasapaino.
\nMutta vaikka emme ole viel\u00e4 voittaneet sukupuolivoimia, niin siit\u00e4 huolimatta luonto valmistelee jo uutta rotua. H. P. Blavatsky kirjoittaa: \u201dSalainen filosofia opettaa, ett\u00e4 nytkin silmiemme edess\u00e4 on uusi rotu ja rotuja valmistumassa ja ett\u00e4 se tapahtuu Amerikassa ja sit\u00e4 on jo hiljaisuudessa pantu alulle.\u201d (Salainen Oppi II, 1973, s. 472.) Ovathan eri kansallisuudet ja eri rodut sekoittuneet toisiinsa Yhdysvalloissa, joten on luonnollista, ett\u00e4 siell\u00e4 voi kehitty\u00e4 kuudennen alarodun siemen. Jos kysymme, milloin kuudes juurirotu astuu maailman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, niin vastaukseksi voimme poimia muutaman sanan H. P. B:lt\u00e4: \u201dKaikki, mit\u00e4 tied\u00e4mme on vain se, ett\u00e4 kuudes juurirotu hiljaa ja huomaamatta kehittyy\u2026\u201d (Mts. 472.)
\nAnnikki Kumpulainen
\nannikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Teosofinen tietous ulottuu kauas menneisyyteen. Puhutaan aikojen aamulla tapahtuneista asioista, silloisesta luomisty\u00f6st\u00e4, aurinkokuntamme alkuhetkist\u00e4 sek\u00e4 aurinkokuntaperheeseen kuuluvan kotiplaneettamme alkuajoista. Mutta menneisyyden lis\u00e4ksi valaistaan my\u00f6s tulevaisuutta. Saamme kuulla, ett\u00e4 nykyinen pitk\u00e4n pitk\u00e4 aikakausi, luomisp\u00e4iv\u00e4, on keskimm\u00e4inen eli nelj\u00e4s seitsem\u00e4n luomisp\u00e4iv\u00e4n pituisesta … Lue loppuun