Kalevalassa on hyv\u00e4 kuvaus \u00e4lyn ja j\u00e4rjen erilaisuuksista. Rauta on vertauskuva alemmasta \u00e4lyel\u00e4m\u00e4st\u00e4, materialisoituneesta ymm\u00e4rryksest\u00e4, kun taas tuli kuvaa korkeampaa j\u00e4rke\u00e4, manasta. Rauta, p\u00e4iv\u00e4tajuinen \u00e4lymme on kotoisin maasta. Tuli, korkeampi j\u00e4rkemme, on tullut taivaasta. Kalevala kertookin ilman Ukon iskeneen tulta yl\u00e4h\u00e4ll\u00e4 taivosessa t\u00e4htitarhojen tasalla.
\nK\u00e4y ilmi, ett\u00e4 rauta ja tuli ovat veljeksi\u00e4. Olipa aikoa v\u00e4h\u00e4isen, niin rauta tahteli tavata vanhempata veikkoansa, tulla tulta tuntemahan. Rauta oli aivan kurjassa tilassa, sill\u00e4 se oli suossa soikottanut sutosen sorkissa ja karhun askelissa
\nJotta rauta voisi palvella ihmiskuntaa, se pit\u00e4isi takoa ty\u00f6kaluiksi ja takomista varten karkaista. Rauta joutui seppo Ilmarisen pajaan, joka tuon tulehen tunki, alle ahjonsa asetti. Lietsoi kerran, lietsoi toisen, lietsoi kerran kolmannenkin. Rauta raukka huusi: \u201dOta pois minua t\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuskista tulen punaisen!\u201d Ilmarisen ep\u00e4illess\u00e4: \u201dJos otan sinun tulesta, ehk\u00e4 kasvat kauheaksi, kovin raivoksi rupeat, viel\u00e4 veist\u00e4t velje\u00e4si, lastuat emosi lasta\u201d. Rauta lupasi ja vannoi, ettei veist\u00e4 veikkoansa, lastua emonsa lasta.
\nMutta kuinkas k\u00e4vik\u00e4\u00e4n! Vaikka Ilmarinen suoritti valmisteluty\u00f6t huolella, niin eik\u00f6s katon rajasta katsellut Herhil\u00e4inen Hiien lintu viskonut rauankarkaisuveteen mukaan maon mustia mujuja, kusiaisen kutkelmia, sammakon salavihoja.
\nT\u00e4llaiseen karkaisuveteen kastettu rauta raivoksi rupesi:<\/p>\n
Sai siit\u00e4 ter\u00e4s pahaksi,
\nRauta raivoksi rupesi,
\nPetti, vaivainen, valansa,
\nS\u00f6i kuin koira kunniansa:
\nVeisti, raukka, velje\u00e4ns\u00e4,
\nSukuansa suin piteli,
\nVeren p\u00e4\u00e4sti vuotamahan,
\nHurmehen hurahtamahan.<\/p>\n
Meid\u00e4n p\u00e4ivin\u00e4mme olemme saaneet raudan syntysanat. Ne ovat Pekka Ervastin suomentamassa ja syvent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Jeesus Kristuksen Vuorisaarnassa. Ne ovat maailmanuskonnon moraalinen perusta. Ne sopivat kaikille ihmisille, kaikille kansoille, kaikille roduille. Niihin syventym\u00e4ll\u00e4 ja omaksumalla ne k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ojennusnuoraksi kaikkinainen verenvuoto, v\u00e4kivalta ja sodat voidaan lopettaa. Ohjeet ovat lyhyet, ytimekk\u00e4\u00e4t ja selke\u00e4t: \u00c4l\u00e4 suutu, \u00e4l\u00e4 ajatuksissasikaan ole ep\u00e4puhdas, \u00e4l\u00e4 vanno, \u00e4l\u00e4 ole pahaa vastaan ja \u00e4l\u00e4 sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisi\u00e4. Rauhan tila ei laskeudu maailmaan aamukasteen tavoin, se on luotava. Luovumme sielussamme v\u00e4kivallan, sodan ja ep\u00e4veljeyden hengest\u00e4 ja yrit\u00e4mme vakavissamme toteuttaa ihmisyyden ihannetta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.
\nAnnikki Kumpulainen
\nannikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kalevalassa on hyv\u00e4 kuvaus \u00e4lyn ja j\u00e4rjen erilaisuuksista. Rauta on vertauskuva alemmasta \u00e4lyel\u00e4m\u00e4st\u00e4, materialisoituneesta ymm\u00e4rryksest\u00e4, kun taas tuli kuvaa korkeampaa j\u00e4rke\u00e4, manasta. Rauta, p\u00e4iv\u00e4tajuinen \u00e4lymme on kotoisin maasta. Tuli, korkeampi j\u00e4rkemme, on tullut taivaasta. Kalevala kertookin ilman Ukon iskeneen tulta … Lue loppuun