Maapallomme eri puolilla riehuvat sodat ja monin muodoin ilmenev\u00e4 v\u00e4kivalta nostavat luonnollisesti esille Jumalaa ja kuolemanj\u00e4lkeist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevia kysymyksi\u00e4. Voimme pohtia n\u00e4it\u00e4 ongelmia siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4nymm\u00e4rryksellisest\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdasta, ettemme lainkaan ep\u00e4ile Jumalan olemassaoloa. Jumala on. Mutta millainen Jumala on? Kristosofian antaman ja sisimp\u00e4mme hyv\u00e4ksym\u00e4n k\u00e4sityksen mukaan Jumala on kaiken ilmennyksen takainen suuri, rakastava ja hyv\u00e4\u00e4 tahtova tajunta. Jumala on siis hyv\u00e4, mutta Jumala ei ole kaikkivaltias. Me ihmiset teemme suunnattomasti pahaa toisillemme, k\u00e4ymme sotia, tapamme ja kidutamme omaan ihmiskuntaamme kuuluvia ihmisvelji\u00e4mme, ja sitten ihmettelemme, ettei Jumala est\u00e4 t\u00e4llaisia veritekoja ja v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4. Jumala ei est\u00e4, sill\u00e4 me ihmiset olemme vastuunalaisia olentoja. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vallitsevan tasapainon lain mukaan joudumme ennemmin tai my\u00f6hemmin j\u00e4lleensyntymiemme kuluessa lunastamaan kaiken aiheuttamamme k\u00e4rsimyksen.
\nOn my\u00f6s paljon sellaista v\u00e4kivaltaan kannustavaa opetusta, ett\u00e4 oman l\u00e4hipiirin, heimon tai kansan osan fanaattisten, uskontoon liittyvien julmien lakipyk\u00e4lien ja m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten puolustaminen v\u00e4kivallalla, jopa itsemurhaiskuilla, takaa murhamiehelle tai -naiselle kuolemanj\u00e4lkeisen paratiisitilan. Ihmiskunnan omakohtaista henkist\u00e4 tietoa omaavat opettajat korostavat kuitenkin korostamasta p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n, ettei murhaaja, sotilas tai muu taistelija, saavuta edes persoonallista taivastilaa \u2013 puhumattakaan korkeammista taivastiloista \u2013 ennen kuin h\u00e4n on luopunut viimeisest\u00e4kin sota-ajatuksesta.
\nItse kuolemastakin on monenlaisia k\u00e4sityksi\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 voisin mainita kaksi kesken\u00e4\u00e4n hyvin erilaista. Joillekin ihmisille kuolema on kalpea, kylm\u00e4 ja tunteeton viikatemies. T\u00e4m\u00e4 johtunee siit\u00e4, etteiv\u00e4t he ole ymm\u00e4rt\u00e4neet olevansa j\u00e4lleensyntyvi\u00e4 olentoja, joiden luo kuolema on saapunut monen monta kertaa, yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan. Kuolema on n\u00e4in ollen tavallaan tuttu.
\nOn kuitenkin ihmisi\u00e4, jotka n\u00e4kev\u00e4t kuoleman kauneuden ja kokevat kuoleman lempe\u00e4ksi ja hyv\u00e4ksi. Pekka Ervast on antanut er\u00e4\u00e4ss\u00e4 artikkelissaan kuoleman kanssa vuoropuhelua k\u00e4yv\u00e4n henkil\u00f6n todeta: Sinun siipesi ovat suuret ja kantavat, sinun katseesi kirkas ja kaukainen, sinun pukusi hohtaa ja loistaa hopeisena ja punasinisen\u00e4. Varmasti sinun sylisi on l\u00e4mmin.
\nMutta mik\u00e4 ihmeellist\u00e4, niin kuoleminen on henkisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tarvittava taito. Meid\u00e4n on opittava kuolemaan mystisesti. On opittava luopumaan vapaaehtoisesti jo maisen el\u00e4m\u00e4n aikana niist\u00e4 kiinnikkeist\u00e4, joista meid\u00e4n on kuolemanj\u00e4lkeisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pakko luopua. N\u00e4in voimme vapautua kaikesta turhasta painolastista ja syventy\u00e4 tehokkaammin ihmisyyden velvoitteisiin. T\u00e4ss\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 harjoituskentt\u00e4\u00e4!
\nAnnikki Kumpulainen
\nannikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Maapallomme eri puolilla riehuvat sodat ja monin muodoin ilmenev\u00e4 v\u00e4kivalta nostavat luonnollisesti esille Jumalaa ja kuolemanj\u00e4lkeist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevia kysymyksi\u00e4. Voimme pohtia n\u00e4it\u00e4 ongelmia siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4nymm\u00e4rryksellisest\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdasta, ettemme lainkaan ep\u00e4ile Jumalan olemassaoloa. Jumala on. Mutta millainen Jumala on? Kristosofian antaman ja … Lue loppuun