Kalevalan kohtalokkaassa Aino-runossa kerrotaan atlantilaisen ajan perheest\u00e4, jonka poika Joukahainen jouduttuaan vaikeuksiin vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kanssa lupaa nuoren sisarensa Ainon V\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle puolisoksi. T\u00e4llainen menettely, asianomaiselta nuorelta naiselta lupaa tai mielipidett\u00e4 kysym\u00e4tt\u00e4, oli sen ajan perheiss\u00e4 tavanomaista, luonnollista. Kohtalokkaaksi Aino-runo muodostuu siksi, ettei Aino olekaan en\u00e4\u00e4 puhtaasti atlantilaisen rodun mukainen. Vaikka h\u00e4nen persoonallinen olemuksensa on viel\u00e4 sangen lujilla siteill\u00e4 kiinni perheess\u00e4\u00e4n, niin h\u00e4n on jo ajatteleva yksil\u00f6. H\u00e4n kuuluu jo sielullisesti arjalaiseen aikaan ja arjalaiseen rotuun. Kun veli sitten \u201dmyy\u201d h\u00e4net oman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4stimeksi, on se mit\u00e4 syvin loukkaus h\u00e4nt\u00e4 kohtaan. Aino ei n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n muuta mahdollisuutta, p\u00e4\u00e4sy\u00e4 ahdingostaan kuin hukuttautumisen.
\nOlemme henkisten opettajiemme mukaan el\u00e4neet nykyisell\u00e4 mantereellamme jo noin 300 miljoonaa vuotta. Mutta yh\u00e4 viel\u00e4kin on kaikuja menneest\u00e4 atlantilaiseen perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluneista tavoista j\u00e4ljell\u00e4. Vaikka olemme kuulleet monen monta kertaa, ettemme voi omistaa ket\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4, emme edes rakkaimpiamme, niin yh\u00e4 meiss\u00e4 el\u00e4\u00e4 halu tai toive muuttaa l\u00e4heisi\u00e4mme meille mieluisammiksi tai ratkaista el\u00e4m\u00e4n tuomia pulmia heid\u00e4n puolestaan.
\nKalevalan viimeisess\u00e4 runossa kerrotaan Marjatasta. Pekka Ervast kirjoittaa: \u201dMarjatta on kyll\u00e4 kuin Aino j\u00e4lleensyntyneen\u00e4.\u201d Pyrkimys itsen\u00e4isyyteen j\u00e4i Ainon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseksi ja kauniiksi unelmaksi. Mutta Marjatassa se saavutti t\u00e4yden itsetietoisuuden.
\nKalevalan Kullervo-taru on my\u00f6s traaginen. Pekka Ervast toteaa, ett\u00e4 Kullervo-tarina kertoo arjalaisen rodun vaiheista ja ett\u00e4 Marjatan poika ei ole kansanlauluissa Kristus, vaan Kullervo. (Kalevalan avain, 5. p., s. 466.)
\nJ. R. Hannulan mukaan on ollut muinaissuomalainen kansa, josta nykyinen kansamme on j\u00e4lleensyntym\u00e4. H\u00e4n jatkaa: \u201dJa koska kansamme on osoittautunut kunnolliseksi el\u00e4m\u00e4n pienemm\u00e4ss\u00e4 koulussa, niin varmaan se on ollut siin\u00e4 suhteessa taitava jo muinaisuudessakin. Eik\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 suhteessa tarvitse el\u00e4\u00e4 vain aavistuksemme varassa, sill\u00e4 Kalevalahan edustaa tuon muinaisen kansan viisautta. Ja eik\u00f6s vaan: V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, joka tyypillisimmin edustaa tuon edesmenneen kansan viisautta, h\u00e4nh\u00e4n voitokkaana suorittaa tutkintonsa k\u00e4rsimyksien eli pahan koulussa. H\u00e4n k\u00e4y manaloissa ja tuoneloissa ja nousee niist\u00e4 voitokkaana.\u201d
\nMutta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on paitsi pahan koulu my\u00f6s hyv\u00e4n koulu. J. R. Hannula kirjoittaa: \u201dEnt\u00e4 sitten tuon muinaisen kansan suhde hyv\u00e4n kouluun? Aavistamme jo, ettemme me ole silloinkaan osanneet. Ja Kalevala vahvistaa meid\u00e4n aavistuksemme. Otamme t\u00e4ss\u00e4 pari kohtaa. Ensiksi Kullervon ja Untamolan v\u00e4liset suhteet. Oli p\u00e4\u00e4sty menestykseen ja hyvinvointiin, mutta takerruttiin turhaan juonitteluun, kateuteen, kostoon ja vihaan, jolloin kaikki tuhoutui.\u201d Toinen ep\u00e4onnistuminen tapahtui, kun V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen j\u00e4i syrj\u00e4\u00e4n. H\u00e4nt\u00e4 ei osattu tarpeeksi arvostaa ja kuunnella. Niin muinainen kansa hajosi. Yksi osa siit\u00e4 ajautui t\u00e4nne Suomen niemelle. V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kansa j\u00e4lleensyntyi karuun, mutta kauniiseen tuhatj\u00e4rvien maahan. (Kristosofian Polulla, s. 211.)
\nArtikkelisarjassaan Panteismi J. R. Hannula sanoo koettaneensa asettua hengess\u00e4\u00e4n yhteyteen Suomen suvun suurien henkisten kantaisien kanssa. H\u00e4n tunnustelee sitten tapaavansa sielunsa pyh\u00e4ss\u00e4 lehdossa Vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, Seppo Ilmarisen ja Lieto Lemmink\u00e4isen sek\u00e4 monet muut Kalevalassa kuvatut henkil\u00f6t.
\nAnnikki Kumpulainen
\nannikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kalevalan kohtalokkaassa Aino-runossa kerrotaan atlantilaisen ajan perheest\u00e4, jonka poika Joukahainen jouduttuaan vaikeuksiin vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kanssa lupaa nuoren sisarensa Ainon V\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle puolisoksi. T\u00e4llainen menettely, asianomaiselta nuorelta naiselta lupaa tai mielipidett\u00e4 kysym\u00e4tt\u00e4, oli sen ajan perheiss\u00e4 tavanomaista, luonnollista. Kohtalokkaaksi Aino-runo muodostuu siksi, … Lue loppuun