Toimittajalta<\/b><\/p>\n
Suurten henkisten Opettajien el\u00e4m\u00e4 muodostaa julkisen vihkimysdraaman. Uuden liiton avaajan Jeesus Nasaretilaisen el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimpi\u00e4 ja samalla tunnettuja etappeja olivat: syntym\u00e4, kaste, kirkastus ja Golgata. V\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja sen sijaan ovat Golgataa seuranneet vaiheet: yl\u00f6snousemus, taivaaseen astuminen ja Pyh\u00e4n Hengen vuodatus. Opettaja on siten samaistunut aloittamaansa opetusty\u00f6h\u00f6n, ett\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 saavutetut voitot ovat my\u00f6s h\u00e4nen voittojaan ja ep\u00e4onnistumiset h\u00e4nen tappioitaan.<\/p>\n
El\u00e4mme Suomessa parhaillaan uuden ihmisyyden uskonnon alkuvaiheita. Meill\u00e4 on runsaasti melko tuoretta aikanamme julistettuun ihmisyyden sanomaan liittyv\u00e4\u00e4 kirjallista tietoa. Voimme kirjallisuuteen tukeutuen tutkia, miten meill\u00e4 Suomessa on tapahtunut henkisen liikkeen yl\u00f6snousemus ja taivaaseen astuminen.<\/p>\n
Pekka Ervastin julkinen ty\u00f6 alkoi, kuten Palestiinan kosmokraattorinkin, kasteesta. H\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 13. lokakuuta 1896 kokemaansa henkist\u00e4 syntym\u00e4\u00e4 sek\u00e4 uudestisyntym\u00e4ksi ett\u00e4 Jordankasteeksi. Siihen sis\u00e4ltyikin kaksi kokemusta siten, ett\u00e4 h\u00e4n syntyi j\u00e4seneksi taivasten valtakuntaan, mutta samalla h\u00e4n tuli tietoiseksi omasta el\u00e4m\u00e4nty\u00f6st\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kertoi saaneensa kastekokemuksen j\u00e4lkeen teht\u00e4v\u00e4kseen teosofisen liikkeen aloittamisen Suomessa. Voimme luonnollisesti kysy\u00e4, miksei h\u00e4n alkanut heti esitt\u00e4\u00e4 kaikkea sit\u00e4 uutta, mit\u00e4 oli kokenut ja mist\u00e4 h\u00e4n oli tietoinen? Toisin sanoen, miksei h\u00e4n heti alkanut valaista Kristus-kysymyst\u00e4? H\u00e4nh\u00e4n puhui H. P. Blavatskyn tuomasta teosofiasta. Vastausta pohtiessamme meille selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 puuhun on noustava tyvest\u00e4, oli ensin suoritettava valmistusty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n
1900-luvun alkuvuosikymmenien henkisen liikkeen historiaan tutustuessamme meille selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Pekka Ervast sai kuuntelijoita, jopa oppilaita. H\u00e4nell\u00e4 oli ymm\u00e4rt\u00e4ji\u00e4. Jotkut pitiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 yhten\u00e4 silloisista teosofisista opettajista, jotkut taas merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 esitelm\u00f6itsij\u00e4n\u00e4 ja hyv\u00e4n\u00e4 puhujana jne. Mutta J. R. Hannula ymm\u00e4rsi alusta alkaen eli heti liitytty\u00e4\u00e4n teosofiseen liikkeeseen Pekka Ervastin erikoisaseman henkisen\u00e4 opettajana.<\/p>\n
Vuonna 1907 perustettu Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto menestyi. Mutta 13 vuoden kuluttua seurasi Golgata. Seura, jonka Pekka Ervast oli aloittanut, j\u00e4senet, joita h\u00e4n oli kasvattanut, k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t h\u00e4nelle selk\u00e4ns\u00e4 ja syyttiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 milloin mist\u00e4kin. T\u00e4m\u00e4 Golgata ei ollut fyysinen kuolemantuomio, mutta se uhkasi tyrehdytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 jatkumisen. Kuitenkin noin 150 h\u00e4nen kasvattamistaan teosofeista tunnusti h\u00e4net edelleenkin opettajakseen. N\u00e4iden henkil\u00f6iden tuella tapahtui yl\u00f6snousemus. Perustettiin uusi j\u00e4rjest\u00f6, Ruusu-Risti. Pekka Ervastin henkinen ty\u00f6 jatkui yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen eritt\u00e4in tehokkaasti. H\u00e4n julkaisi paljon Kristus-kysymyst\u00e4 valaisevia kirjoja, hahmotteli uutta koulumuotoa, kuten voimme todeta h\u00e4nen kirjastaan Kadonnut sana. Ymm\u00e4rr\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n luonnollisen yl\u00f6snousemuksen kantavuuden. Se oli koko ihmiskunnan kannalta yl\u00f6snousemus, sill\u00e4 koituihan Pekka Ervastin Jordankaste-kokemuksessaan saavuttamaan tietoon perustuva Kristus-kysymyksen selvitt\u00e4minen siunaukseksi koko ihmiskunnalle.<\/p>\n
Yl\u00f6snousemusta seuraa taivaaseen astuminen. Teosofisessa kirjallisuudessa kerrotaan Venuksesta maapallolle tulleiden olentojen perustamasta Valkoisesta Veljeskunnasta, joka on johtanut ihmiskunnan kehityst\u00e4. Koko aurinkokunta on suuri el\u00e4m\u00e4nkoulu, jota johtaa Auringon Kuninkaallinen Neuvosto. Koska ihmiskuntamme oli jo kasvanut sek\u00e4 \u00e4lyllisesti ett\u00e4 kyvyllisesti, niin maapallomme Valkoisen Veljeskunnan apu ei en\u00e4\u00e4 ollut kyllin riitt\u00e4v\u00e4. Niinp\u00e4 Auringon Kuninkaallinen Neuvosto l\u00e4hetti ensin apua Jeesus Nasaretilaisen kautta. Jeesuksen esitt\u00e4m\u00e4 sek\u00e4 omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n toteuttama sanoma oli niin syv\u00e4\u00e4 ja kauaskantoista, ett\u00e4 Melkisedekin veljeskunta sai sen johdosta korkeamman asteen.<\/p>\n
Auringon Kuninkaallisen Neuvoston apu jatkui. Jeesus ei itse kirjoittanut opetuksiaan. Sen sijaan Pekka Ervastin esitt\u00e4m\u00e4 Kristus-viisaus sai kirjallisen muodon. H\u00e4nen painokuntoon valmistamansa ja julkaisemansa kirjat ovat turvalliset ja luotettavat oppaat ihmisyyteen johtavalla tiell\u00e4. H\u00e4n kertoo Suomen eetterimaailmassa avatusta temppelist\u00e4, jossa kaikki valkoiset Mestarit ovat kuin kotonaan. Ei siis ainoastaan Melkisedekin veljeskunnan, vaan my\u00f6s Auringon Kuninkaallisen Neuvoston viisauden tuojat. Temppelin avaaja, Pekka Ervast, on sen keskuksena. Alkuper\u00e4isen Venukselta tulleen Veljeskunnan keskuspaikan kerrotaan olevan eetteritasolla Goobin er\u00e4maassa Shamballassa. T\u00e4ll\u00e4 veljeskunnalla on sivuloosheja eri puolilla maapalloa. Er\u00e4s niist\u00e4 on Tiibetiss\u00e4. Juuri Tiibetin looshi l\u00e4hetti H. P. Blavatskyn maailmaan teosofista sanomaa julistamaan. \u201dEi suomalaiselle kummulle perustettu temppeli ole Shamballan Veljeskunnan sivulooshi, vaan Auringon Kuninkaallisen Neuvoston keskuspaikka maapallolla.\u201d (V\u00e4in\u00f6 Lehtonen, Mysterioitten toiset kasvot, s. 65.)<\/p>\n
Viime vuosisadan alkupuolella oli k\u00e4sitys, ett\u00e4 taivas on kuolemanj\u00e4lkeinen olotila, jossa vainajat soittavat harppua ja tanssivat. Lis\u00e4ksi selitettiin, ett\u00e4 sek\u00e4 taivas ett\u00e4 sen vastakohta k\u00e4rsimyksien tyyssija helvetti ovat ikuisia, loputtomia. Nyt ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 voimme kokea taivastilaa koska tahansa ja miss\u00e4 tahansa. Tajuntamme kohoaminen siihen ei ole aika- eik\u00e4 paikkakysymys. Se on sidoksissa henkist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 kohtaan tuntemamme kiinnostuksen ja ihmisyyden ilment\u00e4misen kanssa. Taivasten valtakunta on teknisess\u00e4 merkityksess\u00e4 Valkoinen Veljeskunta. Pekka Ervast toteaa jo Jeesus Nasaretilaisen selitt\u00e4neen, ettei Jumalan valtakunta ole kuolemanj\u00e4lkeinen autuus eik\u00e4 veljellinen yhteisel\u00e4m\u00e4, vaan n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n Salainen eli Valkoinen Veljeskunta. (Pekka Ervast, Jumalan valtakunnan salaisuudet, s. 12.) Koska Valkoisessa Veljeskunnassa on useita asteita ja koska henkisill\u00e4 opettajilla on taito nostaa seuraajiensa tajunnantilaa, niin ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 totuudenetsij\u00f6ill\u00e4 on mahdollisuus kokea sis\u00e4ist\u00e4 autuutta monessa syvyydess\u00e4. Koska Suomen eetterimaailmassa avattu temppeli on kaikkien valkoisen mestariuden saavuttaneiden ihmisten koti, korkeimpienkin Kristus-viisautta tuoneiden, niin t\u00e4m\u00e4n temppeliauran kokeminen on samalla kosketuksen saamista kunkin omaan parhaimpaan itseens\u00e4.<\/p>\n
Annikki Kumpulainen<\/p>\n
annikki.kumpulainen@kolumbus.fi<\/p>\n
Maija Kippola:<\/p>\n
Rukous on sielunleip\u00e4\u00e4<\/b><\/p>\n
Kristosofinen uskontomme tekee uskonpuhdistusty\u00f6t\u00e4. Jeesus Kristuksen sanoma t\u00e4ytyy vied\u00e4 samaan puhtauteen, jollaisena sen Jeesus Kristus itse esitti. Emme voisi moittia Suomen kirkon sijaissovitusoppia, jollei meill\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n uutta tilalle esitett\u00e4v\u00e4n\u00e4. Me tahdomme kristosofeina palauttaa sen Jeesus Kristuksen opin, jonka h\u00e4n parituhatta vuotta sitten kulkiessaan Juudean ja Galilean mailla julisti ja my\u00f6s itse toteutti. Kirkon mielest\u00e4 Jumala ei en\u00e4\u00e4 ilmoita uutta itsest\u00e4\u00e4n, ei en\u00e4\u00e4 synny ihmisess\u00e4. Kristosofit uskovat, ett\u00e4 Jumala monella tavalla ilmoittaa itsest\u00e4\u00e4n. Kristus syntyy ihmisess\u00e4, ja me saamme syv\u00e4llist\u00e4 tietoa h\u00e4nest\u00e4. Me voimme oppia el\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4ness\u00e4.<\/p>\n
Ihmisen ulkoinen ja sis\u00e4inen ovat tavallisessa ihmisess\u00e4 jollain tavoin erill\u00e4\u00e4n toisistaan. N\u00e4in on my\u00f6s Sanan ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. Me voimme lasketella Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen koneellisesti pelkk\u00e4n\u00e4 sanojen sarjana, mutta voimme tehd\u00e4 sen my\u00f6s mietiskellen jokaista pyynt\u00f6\u00e4 erikseen. Jeesus antoi t\u00e4m\u00e4n rukouksen omille opetuslapsilleen, jotka jo olivat omaksuneet sit\u00e4 maailmankatsomusta, josta Jeesus vertauksellisesti puhui. T\u00e4m\u00e4 rukous on annettu erityisesti ihmisille, jotka pyrkiv\u00e4t tietoisesti kansalaisiksi Jumalan valtakuntaan.<\/p>\n
Rukouksen kohdasta \u201danna meille jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4mme\u201d Pekka Ervast kertoo, ett\u00e4 Luther k\u00e4\u00e4nsi sanan jokap\u00e4iv\u00e4inen latinankielisest\u00e4 sanasta perin aineellisesti ja ett\u00e4 latinassa t\u00e4ll\u00e4 kohden k\u00e4ytetty sana merkitsee \u201dyliaineellinen\u201d. K\u00e4sitett\u00e4 paremmin selvent\u00e4\u00e4kseen h\u00e4n k\u00e4ytti sanaa \u201dyliaistillinen, jolloin rukous saa aivan uuden sis\u00e4ll\u00f6n ja viittaa Jeesuksen sanaan, ettei ihminen el\u00e4 vain leiv\u00e4st\u00e4 vaan jokaisesta sanasta, joka Is\u00e4n suusta l\u00e4htee. Siksi ihmisen pit\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 sellaista leip\u00e4\u00e4, joka rakentaa h\u00e4nen sieluaan. H\u00e4n voi pyyt\u00e4\u00e4: anna minulle t\u00e4n\u00e4\u00e4n sellaiset kokemukset, surut ja k\u00e4rsimykset, sellaiset ilot ja riemut, jotka muistuttavat siit\u00e4, ett\u00e4 olemme Sinun poikiasi. (Pekka Ervast, Jeesuksen salakoulu, s. 145\u2013147.)<\/p>\n
Tietysti on my\u00f6s kysymys uhraamisesta, oman persoonallisuutemme uhraamisesta, mutta my\u00f6s aineellisesta uhraamisesta Vuorisaarnan Kristuksen astinlaudaksi, kuten J. R. Hannula sanoo.<\/p>\n
\u201dAnna meille velkamme anteeksi, kuten mekin annamme meid\u00e4n velallisillemme.\u201d Tavallinen kirkkok\u00e4sitys on, ett\u00e4 Jumala vapauttaa meid\u00e4t pahojen tekojemme seurauksista, ja ellemme ota vastaan anteeksiantoa, joudumme kadotukseen. Hannula sanoo, ett\u00e4 olemme v\u00e4\u00e4rin tehdess\u00e4mme velkaa Jumalalle. Pekka Ervastin mukaan vastaus l\u00f6ytyy rukouksen j\u00e4lkiosasta \u201dkuten me annamme anteeksi velallisillemme\u201d. H\u00e4n tulee samaan kuin Hannula sanoessaan: Aina kun teemme v\u00e4\u00e4rin, teemme velkaa el\u00e4m\u00e4lle. Luonnonlaki on se, ett\u00e4 virheist\u00e4\u00e4n on aina vastattava. Se paha, mink\u00e4 teemme, on maksettava k\u00e4rsimyksill\u00e4.<\/p>\n
Jos ihmiset tekev\u00e4t v\u00e4\u00e4rin meille, niin vaikka emme vaatisi heit\u00e4 tilille, me loukkaantuneina vaadimme luonnolta oikeutta. Jeesus sanoo: kun te aina annatte toisillenne anteeksi, paha lakkaa lopulta olemasta. Joskus ehk\u00e4 olemme kokeneet uskon suurta onnea ja tulemme tehneeksi lupauksen: En tee en\u00e4\u00e4 synti\u00e4. Pekka Ervast sanoo, ett\u00e4 silloin me pyyd\u00e4mme Jumalalta anteeksi. Ja silloin tapahtuu, ett\u00e4 jos olemme antaneet anteeksi kaikille meit\u00e4 loukanneille, silloin vaa\u2019an kieli menee tasapainoon ja Jumala antaa anteeksi meid\u00e4n huonoutemme.<\/p>\n
Rukouksesta \u201d\u00e4l\u00e4 johdata meit\u00e4 kiusaukseen, vaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 meid\u00e4t pahasta\u201d voisi luulla, ett\u00e4 Jumala meit\u00e4 huviksensa kiusaa. N\u00e4in ei kuitenkaan ole, vaan el\u00e4m\u00e4 saattaa meit\u00e4 koetella. Kun t\u00e4llaisesta koetuksesta selvi\u00e4mme, se voi vahvistaa luonnettamme. Ranskalaisessa raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 onkin t\u00e4m\u00e4 kohta k\u00e4\u00e4nnetty \u201d\u00e4l\u00e4 anna meid\u00e4n sortua kiusaukseen\u201d, sanoo Ervast. Mutta n\u00e4in ajateltuna t\u00e4m\u00e4 on eksoteerinen rukous ulkopuolelta tulevasta kiusauksesta. T\u00e4llaisesta ajatuksesta viisaus varoittaa meit\u00e4. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme uskoko, ett\u00e4 on mit\u00e4\u00e4n pahaa ulkopuolellamme. Moraalinen paha on itsess\u00e4mme.<\/p>\n
Niinp\u00e4 tulemme rukoukseen \u201dp\u00e4\u00e4st\u00e4 meid\u00e4t pahasta\u201d. Me luulemme, ett\u00e4 musta paholainen on meid\u00e4n ulkopuolellamme, mutta se onkin itsess\u00e4mme, selitt\u00e4\u00e4 Ervast.<\/p>\n
Totuudenetsij\u00f6in\u00e4 ja Vuorisaarnan tiet\u00e4 kulkien vaikutamme itsess\u00e4mme olevaan mustaan paholaiseen niin, ett\u00e4 se vaalenee ja kirkastuu. Paha muuttuu hyv\u00e4ksi, kun se asetetaan Jumalan hallittavaksi ja hyv\u00e4n palvelijaksi.<\/p>\n
Hilkka Lampinen:<\/p>\n
Hengen ja aineen yhteys<\/p>\n
Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen alussa todetaan, ett\u00e4 jumala asuu syd\u00e4memme ja omantuntomme taivaissa ja on laadultaan kuolematonta hyvyytt\u00e4. Rukousmietiskelyss\u00e4 pyrimme l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n jumalkipin\u00e4\u00e4mme, monadiamme, kuolematonta hyvyytt\u00e4. Pekka Ervast toteaa Jeesuksen salakoulu -kirjassa (s. 136), ett\u00e4 Is\u00e4 meid\u00e4n -rukous on aiottu ihmisille, jotka pyrkiv\u00e4t itsetietoisiksi kansalaisiksi salaiseen maailmaan.<\/p>\n
Kerrotaan, ett\u00e4 monadi on t\u00e4ydellinen omassa maailmassaan, siin\u00e4 tajunnantilassa, miss\u00e4 se on syntynyt, mutta se on viel\u00e4 toimintakyvyt\u00f6n maisella tasolla. Se ei pysty hallitsemaan aineellisia oloja. Mutta opettajamme korostavat, ett\u00e4 kehitys edellytt\u00e4\u00e4 kuolemattoman hyvyyden ja monadillisen el\u00e4m\u00e4n esille p\u00e4\u00e4sy\u00e4 arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. Vuorisaarnan el\u00e4m\u00e4nohjeiden my\u00f6nteiset puolet kuvaavat monadin t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Se on hyvyytt\u00e4, puhtautta, totuutta, rauhaa ja rakkautta.<\/p>\n
Voimme rakentaa yhteytt\u00e4 hengen ja aineen v\u00e4lille mietiskelem\u00e4ll\u00e4 Is\u00e4 meid\u00e4n -rukousta ja Vuorisaarnan ihanteita. Siten rakentuu kanava jumalkipin\u00e4n ja ihmisen p\u00e4iv\u00e4tajunnan v\u00e4lille. Kanava on alussa heikko ja voi v\u00e4lill\u00e4 jopa tukkeutua itsekkyytemme vuoksi. \u201dV\u00e4hitellen kuitenkin el\u00e4v\u00e4 yhteys t\u00e4ydellisyys-kipin\u00e4\u00e4mme el\u00e4v\u00f6ityy, joten voimme saada ensin aavistuksenomaisia inspiraatioita oikeasta menettelytavasta el\u00e4m\u00e4mme pulmatilanteissa, my\u00f6hemmin toivon mukaan yhteys vahvistuu ja tulee lopulta tietoiseksi ja itsetietoiseksi.\u201d (Annikki Kumpulainen, Kristosofi 2004, s. 264.) Kun aine oppii palvelemaan henke\u00e4, el\u00e4m\u00e4 muuttuu sopusointuiseksi.<\/p>\n
Jumalkipin\u00e4 on henkinen kiinnekohtamme. Henki on tajuntaa, joka voi ilmet\u00e4. Ilmennytt\u00e4 henke\u00e4 ovat hyvyyden taidot, rakkauden taito ja hyv\u00e4 tahto. Ne ovat todellisuuksia, joita ihminen voi oppia ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaikka niill\u00e4 ei ole fyysist\u00e4 muotoa. Emme voi niit\u00e4 mitata emmek\u00e4 punnita, mutta silti voimme tajuta, onko toisella ihmisell\u00e4 rakkauden taitoa ja tahtooko h\u00e4n aina hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen mietiskelyohjelma on annettu sit\u00e4 varten, ett\u00e4 oppisimme yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n hengen ja aineen tajuntaa, ett\u00e4 saisimme kuolemattoman hyvyyden inspiraatioita, sis\u00e4isen jumalan inspiraatioita ja oppisimme toteuttamaan niit\u00e4 aineen maailmassa.<\/p>\n
Opettajamme kertovat, ett\u00e4 hengen ja aineen kohtauspaikka on sis\u00e4isesti meiss\u00e4. Jeesus kehotti: \u201dkun rukoilet, mene kamariisi ja suljettuasi ovesi rukoile Is\u00e4\u00e4si, joka on salassa\u201d. Kun hiljennymme sis\u00e4iseen mietiskelyyn, voimme l\u00e4hesty\u00e4 Is\u00e4\u00e4, monadimme el\u00e4m\u00e4\u00e4. Samalla oma sis\u00e4inen jumalamme voi l\u00e4hesty\u00e4 meit\u00e4, meid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4tajuntaamme. Hannula kirjoittaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kamari, johon Jeesus kehottaa menem\u00e4\u00e4n, on ihmisen sis\u00e4inen tajunta. T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4inen \u201dtajunta on rakennettava siksi kamariksi, pyh\u00e4t\u00f6ksi, temppeliksi, jossa Jumala ja ihminen kohtaavat toisensa\u201d. (Vuorisaarnan oppilaan n\u00e4k\u00f6kulmasta, s. 161.) T\u00e4m\u00e4n sis\u00e4isen kamarimme rakentamiseen tarvitsemme rukousmietiskely\u00e4. Is\u00e4 meid\u00e4n -rukous sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ohjeet sis\u00e4isen kamarimme rakentamiseen.<\/p>\n
Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen mietiskelyn avulla j\u00e4rjestelemme prinsiippiemme voimia, sill\u00e4 ne pit\u00e4\u00e4 saada harmoniaan el\u00e4m\u00e4n hyvyyden kanssa. Rukouksen kolme ensimm\u00e4ist\u00e4 kohtaa j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t ylemm\u00e4n min\u00e4mme prinsiippej\u00e4, aatmaa, buddhia ja manasta, yksi kutakin. Nelj\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevaa rukouksen kohtaa opastavat j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n persoonallista min\u00e4\u00e4, fyysist\u00e4 ruumista, eetteriruumista ja astraaliruumista eli alempaa nelin\u00e4isyytt\u00e4mme.<\/p>\n
Hannula kertoo (Johanneksen evankeliumi teosofian valossa, s. 280): Rukous on lupautumista eli sitoutumista korkeampaan, henkiseen ty\u00f6h\u00f6n. Ihminen vet\u00e4ytyy syd\u00e4mens\u00e4 kammioon hiljaiseen mietiskelyyn oppiakseen tuntemaan Jumalaa ja h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 tahtoaan, oppiakseen tuntemaan henkisen el\u00e4m\u00e4n lakeja. Jumalaan kohotetun mielens\u00e4 avulla mietiskelij\u00e4 ajattelee itse\u00e4\u00e4n Jumalan pojaksi ja miettii, miten voisi toimia Jumalan poikana maailmassa. H\u00e4n tarkastelee itse\u00e4\u00e4n ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in n\u00e4hd\u00e4kseen ne luonteensa heikkoudet, jotka viel\u00e4 sitovat h\u00e4nt\u00e4 maailmaan ja est\u00e4v\u00e4t toimimasta Jumalan poikana ihmisen muodossa. H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 mietiskell\u00e4 siveellisi\u00e4 hyveit\u00e4: tyytyv\u00e4isyytt\u00e4, k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, suvaitsevaisuutta, oikeamielisyytt\u00e4, s\u00e4\u00e4li\u00e4, uhrautuvaisuutta, joustavuutta jne. H\u00e4n kasvattaa luonnettaan mestari-ihmisen suuntaan. H\u00e4n opettelee toteuttamaan kuolemattoman hyvyyden el\u00e4m\u00e4\u00e4, monadillista el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ainemaailmassa.<\/p>\n
Raili Niemel\u00e4:<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4nkoulun kokeissa<\/p>\n
Totuudenetsij\u00e4n ei pid\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 etsimisess\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 pys\u00e4htyminen johtaa helposti kaavamaisuuteen. Kansanomaisesti todetaan my\u00f6s \u201deteenp\u00e4in el\u00e4v\u00e4n mieli\u201d. El\u00e4m\u00e4\u00e4 kutsutaan kokemusten kouluksi. Henkisess\u00e4 pyrkimyksess\u00e4 kokemukset on luokiteltu mm. maa-, tuli-, vesi- ja ilmakokeiksi. Vaatii jonkin verran rohkeutta, ett\u00e4 uskaltaa ryhty\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 kokeissa ensin harjoittelemaan ja lopulta my\u00f6s osaa suoriutua niist\u00e4.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4nkoulun kokeet kohdistuvat ihmisess\u00e4 vaikuttaviin eri olemuspuoliin: tahtoon, j\u00e4rkeen ja tunteisiin. Voimme todeta tarkoituksena olevan, ett\u00e4 osaisimme luopua petollisista kiintymyksist\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 tahto, j\u00e4rki ja tunne ovat luonnollisia prinsiippej\u00e4. Mutta menneisyyden el\u00e4inasteelta ihmisess\u00e4 on kuin loisena himo. Ja kuten tied\u00e4mme, tuo loisiva himo voi ilmet\u00e4 melkein tuhansissa muodoissa. Kirjassaan El\u00e4m\u00e4n arvoitus V\u00e4in\u00f6 Lehtonen mainitsee joitakin himon muotoja, jotka voidaan katsoa hyvin perustavaa laatua oleviksi ja vaikeusasteeltaan aikalailla leimaa antaviksi henkil\u00f6lle, joka py\u00f6rii niiden pauloissa. Nimelt\u00e4\u00e4n ne ovat: rahan-, vallan-, kunnian-, nautinnon-, viel\u00e4p\u00e4 murhanhimo. Kirjassa todetaan, ett\u00e4 himo pit\u00e4\u00e4 meit\u00e4 kiinni harhassa.<\/p>\n
Kun viisaat katselevat ihmiskuntaa, joutuvat he toteamaan, ett\u00e4 se el\u00e4\u00e4 melkoisessa harhojen karusellissa. Totuudenetsij\u00e4 on ihminen, joka tuntee halua irtautua tuosta alati kieppuvasta ja hurjasti py\u00f6riv\u00e4st\u00e4 himojen karusellista, jonka kiihtyv\u00e4 vauhti lenn\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 milloin mihinkin suuntaan ja samalla pudottaa heid\u00e4t siihen tai tuohon rotkoon tai kuiluun.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4nkoulun kokeita kohti kurkottava totuudenetsij\u00e4 t\u00e4ht\u00e4\u00e4 siihen, ett\u00e4 h\u00e4n osaisi uhrata himonsa ihmisyyden alttarille. Maakoe tarkoittaa aineellista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja himon kiintymyst\u00e4 siihen. Tulikoe puolestaan on tekemisiss\u00e4 tunteen kanssa, vesikoe ajatuksen ja ilmakoe tahtoel\u00e4m\u00e4n kanssa. Himojemme kiintymysten kohteet ilmenev\u00e4t n\u00e4ill\u00e4 eri alueilla. Kunkin kokeen oikea ratkaisu edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 osaamme persoonallisuudessamme uhrautua. Uhri tarkoittaa sin\u00e4ns\u00e4 voittoa, joka ilmenee sitten ulkonaisestikin.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 ihmiselt\u00e4 ei enemp\u00e4\u00e4 eik\u00e4 v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kuin inhimillist\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Kaikkein viimeaikaisten paljon kuolemaa kylv\u00e4neiden ja muita j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4 onnettomuuksia aiheuttaneiden tapahtumien pel\u00e4stytt\u00e4m\u00e4t ihmiset ovat kovasti ihmetelleet, onko t\u00e4m\u00e4 Jumalan tahto. Viisaat tiet\u00e4j\u00e4t kyll\u00e4 toteavat, ett\u00e4 se ei todellakaan ole Jumalan tahto. Mutta meid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 toistaiseksi Jumalan tahdolla on mahdollisuus toteutua vain taivaitten tasolla, sill\u00e4 se on Jumalan hallinta-aluetta. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 hallitsevat aivan toiset voimat. Maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 hallitsijoina ovat himo, itsekkyys, pahuus. Ja kaiken kaikkiaan sota ja sen ihailu on ihmisille nyky\u00e4\u00e4n paljon suurempi ja merkitt\u00e4v\u00e4mpi tapahtuma kuin taivainen Is\u00e4 ja h\u00e4nen olemassaolonsa. Ihmiset haluavat uhrautua sodalle, eiv\u00e4t Jumalalle. Sotaa ja sen muistelemista kumarretaan syv\u00e4\u00e4n eik\u00e4 suinkaan Jumalaa. Joitakin kuukausia sitten radiouutisissa kerrottiin, ett\u00e4 Suomessa luettiin jollain paikkakunnalla y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ketjulukuna Tuntematonta sotilasta. Kyll\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 ihmiskunnalla tai ainakin sen suurella enemmist\u00f6ll\u00e4 Jumala on omassa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n vain sivuroolissa. Sota on korotettu niin pyh\u00e4ksi asiaksi, ett\u00e4 sit\u00e4 hehkuttavat niin miehet kuin naiset. Mutta el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pahankoulussa joudumme aina lopulta karman kuritettaviksi.<\/p>\n
Voimme nyt kysy\u00e4, miten Jumalan valtakunta voisi tulla maan p\u00e4\u00e4lle ja Is\u00e4n tahto alkaa tapahtua. Vastauksen saamme V\u00e4in\u00f6 Lehtosen jo mainitusta kirjasta sivulta 81. Ainoastaan siten, ett\u00e4 me ihmiset pyrimme Is\u00e4n t\u00e4ydellisyyteen. Ett\u00e4 me rakennamme itsest\u00e4mme temppelin, jossa Is\u00e4n viisaus, rakkaus ja majesteettius voivat asua. Ainoastaan meid\u00e4n ihmisten kautta voi Is\u00e4n tahto toteutua maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vaan esteen\u00e4 on himo, ja siit\u00e4 on osattava luopua. Himosta luopuminen merkitsee henkist\u00e4 vapautta, niin ett\u00e4 Is\u00e4n tahto voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 ilmenem\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 ihminen osaa my\u00f6s itse uhrautua taivasten valtakunnan toteuttamisty\u00f6h\u00f6n. Olemme siis t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme jatkuvasti ja joka p\u00e4iv\u00e4 valinnan edess\u00e4. Valitsemalla Kristuksen Vuorisaarnan k\u00e4skyt opiskelunsa portaiksi on totuudenetsij\u00e4ll\u00e4 mahdollisuus nousta inhimillisyyden ja jumalallisuuden p\u00e4iv\u00e4nvaloon.<\/p>\n
(Puheenvuoro Tampereella 27.3.2005.)<\/p>\n
Jaakko Kes\u00e4vuori:<\/p>\n
Saatanan voittamisesta<\/b><\/p>\n
Kristosofiassa t\u00e4hdennet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Jumala on sis\u00e4ll\u00e4mme. Jumalan l\u00e4heisyyteen p\u00e4\u00e4sy\u00e4 on kuvattu mm. seuraavasti:<\/p>\n
*<\/p>\n
Ellette k\u00e4\u00e4nny ja tule lastenkaltaisiksi, ette p\u00e4\u00e4se taivasten valtakuntaan.
\n *<\/p>\n
Autuaita puhtaat syd\u00e4mest\u00e4, sill\u00e4 he tulevat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Jumalan.
\n *<\/p>\n
Autuaita rauhan rakentajat, sill\u00e4 heit\u00e4 tullaan nimitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan pojiksi.<\/p>\n
Edellist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4lle huomiolle lienee j\u00e4\u00e4nyt maininta, ett\u00e4 my\u00f6s Saatana on sis\u00e4ll\u00e4mme. (Virallinen kristinusko osoittaa molemmille v\u00e4\u00e4r\u00e4n paikan eli v\u00e4itt\u00e4\u00e4 kummankin olevan ulkopuolellamme.)<\/p>\n
Pekka Ervast selvitt\u00e4\u00e4 ihmisen, Jumalan ja Saatanan v\u00e4list\u00e4 suhdetta kirjassaan Jeesuksen salakoulu (s. 169\u2013170): \u201dKiusaus on siin\u00e4, ett\u00e4 luulemme Saatanan mustaksi, ja toiseksi siin\u00e4, ett\u00e4 luulemme Saatanan olevan meid\u00e4n ulkopuolellamme. Se on kiusaus, sill\u00e4 meid\u00e4n tulee muistaa, ett\u00e4 Saatana on meiss\u00e4 itsess\u00e4mme ja ett\u00e4 Saatana on valkoisista valkoisin, silloin kun h\u00e4n palvelee Jumalaa.\u201d<\/p>\n
Meiss\u00e4 on kaksi \u201dkynnyksenvartijaa\u201d. El\u00e4inkuntaperint\u00f6mme eli el\u00e4in meiss\u00e4 on Saatana. Ervast kuvaa viime mainittua: Jos ihminen kohtaa t\u00e4m\u00e4n olennon ennenaikaisesti, n\u00e4kee h\u00e4n sen mustana, mutta kun \u201dopetuslapsi t\u00e4m\u00e4n vartijan kohtaa, h\u00e4n n\u00e4kee ihanan olennon, loistavan, kauniin, mutta ylpe\u00e4n\u201d (mts. 168). Ent\u00e4 mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n ihanan olennon viimeinen keino h\u00e4nen (sen) pyrkiess\u00e4 erottamaan meid\u00e4t Jumalasta? Edelleen lainaus Ervastilta: \u201detk\u00f6 sin\u00e4 sittenkin voisi olla Jumalaa vastaan, olethan sent\u00e4\u00e4n viisaampi? Katso t\u00e4t\u00e4 maailmaa, jonka Jumala on luonut, etk\u00f6 huomaa, kuinka puutteellinen se on? Luo sin\u00e4 parempi!\u201d (Mts. 169.)<\/p>\n
Kristosofiassa korostetaan, ettei tule ottaa osaa maailmanparannuspuuhiin, jotta v\u00e4ltt\u00e4isimme Saatanan yll\u00e4 kuvatun vaikutuksen. Mutta t\u00e4m\u00e4 Saatanan viimeisin \u201dharhautus\u00adyritys\u201d onkin paljon syv\u00e4llisempi. Se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 otollista maaper\u00e4\u00e4 mm. ihanteellisista, \u00e4lykk\u00e4ist\u00e4, mutta ylpeist\u00e4 ihmisist\u00e4. He alkavat j\u00e4rjestell\u00e4 oman mallinsa mukaan maailmaa, itse\u00e4\u00e4n ja henkist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja luulevat, ett\u00e4 siten edesauttavat ihmisyyden toteutumista maan p\u00e4\u00e4lle!<\/p>\n
Maailma muuttuu, kun me muutumme, ja me muutumme sen valistuksen turvin, jota kristosofia tarjoaa. Henkisen el\u00e4m\u00e4n periaatteet eiv\u00e4t muutu \u2013 meid\u00e4n tulee muuttua. Muuttumista on kuvattu my\u00f6s sanalla kehitys, me kehitymme. Tulee luopua ylpeydest\u00e4 ja hyv\u00e4ksy\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 sellaisena kuin se on. Ei tule j\u00e4rjestell\u00e4 asioita, vaan tulee luottaa siihen, ett\u00e4 ne kyll\u00e4 j\u00e4rjestyv\u00e4t, kun puurtaa t\u00e4ss\u00e4 ruumistuksessa omaamiensa talenttien avulla hiljalleen toisia kohottaen eteenp\u00e4in. On j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 joka hetki mieless\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4n tahto tapahtukoon, ei minun.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4 ei kangistu kaavoihin, joten liian pitk\u00e4lle menev\u00e4 yksinkertaistaminen ei ole suotavaa. Siit\u00e4 huolimatta voisi ihmisen olemusta ehk\u00e4 kiteytt\u00e4\u00e4 seuraavasti:<\/p>\n
*<\/p>\n
Sis\u00e4ll\u00e4mme, syv\u00e4ll\u00e4 meiss\u00e4, on Jumala ja Saatana \u2013 Jumala syvemm\u00e4ll\u00e4.
\n *<\/p>\n
Ulkopuolellamme on hyv\u00e4ksi ja pahaksi nimitt\u00e4m\u00e4mme kehityksen kentt\u00e4.
\n *<\/p>\n
Nykyisess\u00e4 kehitysvaiheessa on melko syv\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4mme viel\u00e4 el\u00e4inkuntaperint\u00f6mme sek\u00e4 my\u00f6s kasvi- ja kivikuntaperint\u00f6mme, niihin sis\u00e4ltyv\u00e4 hyv\u00e4 ja paha.<\/p>\n
Koska t\u00e4m\u00e4 artikkeli koskettelee niinkin valtavaa asiaa kuin Saatanan voittamista, on luontevaa antaa viimeinen puheenvuoro h\u00e4nelle, joka tiet\u00e4\u00e4, miten se k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 onnistuu: \u201d\u00c4ly, nero on todella meiss\u00e4 mit\u00e4 jumallisin ominaisuus, mutta ainoastaan silloin kun se todella palvelee Jumalaa, kun ei se palvele itse\u00e4\u00e4n eik\u00e4 omia tarkotuksiaan, kun ei se l\u00e4hde auttamaan ja palvelemaan paholaista ihmisen sis\u00e4ss\u00e4, vaan yksin Jumalaa majesteetissaan ja hyvyydess\u00e4\u00e4n, silloin se on loistavin enkeleist\u00e4 ja ihanin.\u201d (Mts. 169.)<\/p>\n
Hilkka Pentsinen:<\/p>\n
Tuonela, mielikuvituksen maailma<\/b><\/p>\n
\u201dNykyajan ihminen voi p\u00e4iv\u00e4tajunnassaan tutkia esim. ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4 siin\u00e4 hengess\u00e4, ett\u00e4 ihmisten veljeys ja heid\u00e4n ykseytens\u00e4 Jumalassa on sit\u00e4, mink\u00e4 h\u00e4n sis\u00e4isesti tajuaa olevan totta, oikein. Sellaisessa hengess\u00e4, vakaumuksessa on syv\u00e4 moraali ja se on samalla mit\u00e4 j\u00e4rkevint\u00e4. Korkeampi min\u00e4 toimii n\u00e4in tavallisen ihmisen p\u00e4iv\u00e4tietoisuudessa, vaikkei ihminen sit\u00e4 osaakaan siksi kuvitella.\u201d (V\u00e4in\u00f6 Lehtonen, Hengen ykseysel\u00e4m\u00e4, s. 110.)<\/p>\n
Mit\u00e4 tapahtuu kun ihminen kuolee? Kuoleman j\u00e4lkeen vainaja j\u00e4\u00e4 himojensa vangiksi, sill\u00e4 tavallinen minuus tuntee vastustamatonta vet\u00e4ymyst\u00e4 kaamaa kohti ja Jumala tuntuu loittonevan kauaksi. Hyv\u00e4 pakenee. El\u00e4m\u00e4n tuli alkaa polttaa h\u00e4nt\u00e4 poroksi. Ei Jumala vihaa vainajaa eik\u00e4 kiirastuli ole Jumalan keksim\u00e4 kidutus\u00admenetelm\u00e4. Vainajaa polttaa astraalinen praana. Samoin kuin fyysinen ja eetterinen ruumis joutuvat kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4ksi muuttuneen praanan hajotettaviksi, samoin praana astraalitilassa hajottaa pyyteet.<\/p>\n
Koko kuolemanj\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4 on fyysisen el\u00e4m\u00e4n aikana ker\u00e4ttyjen arvojen purkautumista. Se on siksi tuskallista, koska minuus on pakotettu olemaan siin\u00e4 mukana, seuraamaan oman \u201druumiinsa\u201d hajoamista ja palamista. Himo polttaa, koska sit\u00e4 ei voi tyydytt\u00e4\u00e4. Tuonelan alimmilla asteilla palavat fyysisen ruumiin v\u00e4lityksell\u00e4 kasvatetut nautinnonhimot, sen korkeimmilla tasoilla n\u00e4yttelev\u00e4t osaansa kunnia ja valta. Raakuus ja julmuus luovat helvettej\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 tuonelatila voi kest\u00e4\u00e4 jopa viisitoista tai kaksikymment\u00e4 vuotta, ihmisest\u00e4 riippuen.<\/p>\n
Vainajien tuonelatilaa h\u00e4iritsev\u00e4t my\u00f6s heid\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4t k\u00e4sityksens\u00e4 ikuisesta helvetist\u00e4. Se tekee kiirastulesta todellisen helvetin. Tuonela on mielikuvituksen maailma, jossa mielikuvat ovat todellisuutta.<\/p>\n
Vainajilla on tuonelassa paljon turhaa tuskaa, mik\u00e4 johtuu heid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6\u00admyydest\u00e4\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4nkatsomuksestaan. Kuolemaa sanotaan ihmisen pyhimm\u00e4ksi hetkeksi, koska silloin tavallinen ihminen on todella rehellinen itselleen ja jumalalleen, jolloin h\u00e4n on ilman naamaria ja tekopyhyytt\u00e4, h\u00e4n vain katselee itse\u00e4\u00e4n ja tekee tili\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Aikanaan vainaja v\u00e4syy taistelussaan pyyteittens\u00e4 puolesta, v\u00e4syy ja nukahtaa. Kiirastuliaika p\u00e4\u00e4ttyy, ja h\u00e4n her\u00e4\u00e4 parempaan olotilaan.<\/p>\n
Ky\u00f6sti Niiranen:<\/p>\n
Mihin uskomme?<\/b><\/p>\n
Pekka Ervastin syv\u00e4llisest\u00e4 teoksesta Pahan voittaminen l\u00f6ytyy luento, jonka otsikkona on Saatanan el\u00e4m\u00e4nvaiheet. Pekka Ervast aloittaa aiheen selvittelyn uskonnollisia sovinnaisk\u00e4sityksi\u00e4mme ravistelevasti: \u201d\u2019Uskotteko Saatanaan\u2019, moni voi kysy\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n meid\u00e4n ilmoituksemme t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n esitelm\u00e4st\u00e4.\u201d T\u00e4h\u00e4n sis\u00e4ltyy pieni sanaleikki usko-k\u00e4sitteen suhteen, sill\u00e4 Pekka Ervast ei k\u00e4yt\u00e4 usko-sanaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 tarkoittamalla sill\u00e4 ns. uskonnollista uskoa, jonka kohteena on yleens\u00e4 Jumala. Eih\u00e4n liene mahdollistakaan, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 olisi uskonnollinen usko, jonka kohteena olisi Saatana. Toki on olemassa ns. Saatanan palvontaa, mutta kyse on k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni hieman eri asiasta, ehk\u00e4 jonkinlaisesta kulttimenosta tai magian harjoittamisesta. Usko on siis uskoa Jumalaan, mutta usko-sanaan liittyy erilaisia vivahduksia. Niinp\u00e4 hebrealaisepistolassa, jota pidet\u00e4\u00e4n Paavalin hengentuotteena, sanotaan, ett\u00e4 usko on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien tekojen aineellinen perusta. Usko on uskoa hyv\u00e4\u00e4n, hyvyyden voimaan, ja se toteutuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kun n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n on ensin muovailtu. Usko ei siis ole joidenkin j\u00e4rjett\u00f6mien oppien totena pit\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Me k\u00e4yt\u00e4mme usko-sanaa tavallisessa puhekieless\u00e4mme my\u00f6s totenapit\u00e4mis\u00admerkityksess\u00e4. Ihmiset voivat kysy\u00e4 toisiltaan: Uskotteko, ett\u00e4 huomenna on pouta? tai uskotteko, ett\u00e4 Suomi voittaa Ruotsin j\u00e4\u00e4kiekkomaaottelussa? Pekka Ervast sanoi joskus, ett\u00e4 jos joku kysyy h\u00e4nelt\u00e4: uskooko h\u00e4n, ett\u00e4 New York on olemassa, h\u00e4n toteaa, ettei se ole uskon vaan tiedon asia. Toisaalta, vaikkemme olisikaan k\u00e4yneet New Yorkissa, mutta n\u00e4emme elokuvan, jossa n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n New Yorkin katuja tai kun saamme postikortin sielt\u00e4, on tyhm\u00e4\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 New Yorkin tai Amerikan olemassaoloa. Sitten vasta, kun itse matkustamme sinne, saamme kokemusper\u00e4ist\u00e4 tietoa. T\u00e4ss\u00e4 on siis analogia ajatellessamme uskoa Jumalaan tai tiet\u00e4misen kohteena olevia okkulttisia kysymyksi\u00e4. V\u00e4h\u00e4n samalla tavalla esitti H. S. Olcott vastakysymyksen, kun joku kysyi h\u00e4nelt\u00e4, uskoiko h\u00e4n j\u00e4lleensyntymiseen. Olcott esitti vastakysymyksen\u00e4\u00e4n: Ent\u00e4 uskotteko te pohjoisnapaan? Tiedon k\u00e4site on siis syvenev\u00e4. Vasta Damaskos-kokemus tai Jordankaste-kokemus tuo t\u00e4ydellisen varmuuden. Se mahdollis\u00adtaa tietopuolisen asioiden tutkimisen okkulttisessa merkityksess\u00e4 ja objektiivisesti p\u00e4tev\u00e4n tiedon saavuttamisen, mutta ennen sit\u00e4kin voi ihmisell\u00e4 olla aavistuksia. Ihmisess\u00e4 voi her\u00e4t\u00e4 taiteellinen kauneusaisti ja filosofinen intuitio h\u00e4nen henkisten pyrkimystens\u00e4 tuloksena. H\u00e4nell\u00e4 voi olla aavistuksenomaista tietoa henkisist\u00e4 asioista.<\/p>\n
Kristillis-teologinen k\u00e4sitys pahan synnyst\u00e4 on, ett\u00e4 paha tuli maailmaan ns. syntiinlankeemuksen kautta, kun ihmiset eiv\u00e4t totelleet Jumalan k\u00e4skyj\u00e4 vaan lankesivat syntiin. Her\u00e4\u00e4 kuitenkin kysymys: miksi ihmiset lankesivat? Teologiselta taholta saamme vastaukseksi, ett\u00e4 paholainen k\u00e4\u00e4rmeen muodossa vietteli ihmisi\u00e4 siihen. Mieleen nousee uusi kysymys: mik\u00e4 on paholainen? Vastaus on: langennut enkeli, joka oli suuren enkelijoukon johtaja, ja h\u00e4n lankesi, sill\u00e4 h\u00e4neen oli mennyt ylpeys. H\u00e4n nousi Jumalaa vastaan. Mutta Pekka Ervast sanoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole filosofisesti tyydytt\u00e4v\u00e4 vastaus. Sill\u00e4 jos Jumala oli luonut enkelit, niin mist\u00e4 ylpeys tuli enkeleihin ja miksi he lankesivat. Eik\u00f6 Jumala, kun h\u00e4n loi, luonut kaikkea hyv\u00e4ksi, onhan Jumala teologisen ajattelutavan mukaan kaikkihyv\u00e4 ja kaikkivaltias. Jos Jumala olisi luonut perkeleen, silloinhan Jumala olisi itsekin jonkinlainen perkele, kun h\u00e4n \u2013 kaikkiviisaana ja kaikkihyv\u00e4n\u00e4 \u2013 luo ihmisi\u00e4 kiusaamaan kyseisen inhottavan olennon. Lis\u00e4ksi teologiselta taholta sanotaan, ett\u00e4 alun alkaen on ollut kaksi voimaa, hyv\u00e4 ja paha, Jumala ja perkele, jotka aina taistelevat kesken\u00e4\u00e4n. Niiden v\u00e4lill\u00e4 on ikuinen ristiriita. Voidaan j\u00e4lleen kysy\u00e4: mist\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi voimaa sitten ovat tulleet? T\u00e4t\u00e4 asiaahan ei kirkon opin mukaan saa ajatellakaan, sill\u00e4 se kuuluu jumaluuden salaisuuksiin, joita ihminen ei voi edes k\u00e4sitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
On kuitenkin esiintynyt ihmisi\u00e4, jotka ovat n\u00e4ist\u00e4 asioista jotain tienneet ja ovat niist\u00e4 puhuneet ja kirjoittaneet. Niinp\u00e4 madame H. P. Blavatskyn mukaan on olemassa yksi ainoa el\u00e4m\u00e4n prinsiippi, johon uppoutuvat sek\u00e4 hyv\u00e4 ett\u00e4 paha, sek\u00e4 aine ett\u00e4 henki. Se on ehdoton el\u00e4m\u00e4, parabrahman, filosofian absoluutti. Siihen sis\u00e4ltyy kaikki. H. P. Blavatsky sanoo, ett\u00e4 pahan alku on ihmisess\u00e4. Vaikka pahan mahdollisuus on jumaluudessa eli ehdottomassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, niin pahan ilmennyt alku on ihmisess\u00e4. Ihminen on osa el\u00e4m\u00e4n tajuista ilmennyst\u00e4, tajuntaa, joka on rajoittunut minuudeksi. Se on minuus, minuuden aate, joka on pahan alkuper\u00e4. Kun minuus syntyy, silloin syntyy paha.<\/p>\n
Kun sitten ajattelemme kivi-, kasvi- ja el\u00e4inkuntaa, niin n\u00e4iss\u00e4 kaikissa luonnonvalta\u00adkunnissa on takana tajuntaa ja minuus, vaikka emme voi sit\u00e4 havaita. El\u00e4imiss\u00e4 huomaamme paljon enemm\u00e4n tajunnan ilmennyst\u00e4 kuin kasveissa ja kiviss\u00e4. Mutta kun tulemme ihmiseen, huomaamme, ett\u00e4 siin\u00e4 on muoto, jossa on minuus. Se min\u00e4, jonka tunnen siveellisesti vastuunalaiseksi olennoksi, se on pahan luoja. Se voi tuoda pahan esille.<\/p>\n
Olemassaolo, jossa kaikki olemme mukana, ei ole sattumanvaraista, vaan se on j\u00e4rjestetty kosmos. Se on erinomaisen suurenmoiselle periaatteelle j\u00e4rjestetty. Se on koulu kaikille tajuntakeskuksille.<\/p>\n
Sitten tulee esille filosofinen kysymys, joka jakautuu kahteen osaan. Kysyt\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tarkoitusta, mik\u00e4 on suurella el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n, absoluutilla, ja sit\u00e4 tarkoitusta, mik\u00e4 on ilmennyksell\u00e4, muodoilla, joissa tajunta her\u00e4\u00e4 ja tulee tietoiseksi itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Pekka Ervast vastaa, ett\u00e4 itse absoluuttisella el\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ehdottomalla jumaluudella ei ole mit\u00e4\u00e4n tarkoitusta, sill\u00e4 sen tarkoitus on se itse. Se on sen t\u00e4hden, ett\u00e4 se on. Se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4 ei voi olla mit\u00e4\u00e4n tarkoitusta. Se on olemisen oma sis\u00e4inen autuus, joka on siin\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kun sitten tullaan muotoihin ja ilmenneen el\u00e4m\u00e4n tarkoitukseen, palaa Pekka Ervast kysymykseen luonnonvaltakunnista, sill\u00e4 kivikunnan tarkoitus on p\u00e4\u00e4st\u00e4 vapaaksi, ja kivikunta saa vapautensa kasvimaailmassa. Kasvikunta huokaa ja pyrkii el\u00e4inkunnaksi. El\u00e4inkunta huokaa ja pyrkii ihmiskunnaksi. Ja ihmiskunta ponnistaa ja pyrkii, v\u00e4\u00e4ntyy tuskissaan, el\u00e4\u00e4 helvetit ja taivaat tullakseen enkelikunnaksi. Voimme siis sanoa, ett\u00e4 ihmisen tarkoitus on tulla enkeliksi. Se on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen tarkoitus on ratkaista ristiriita hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lill\u00e4. Ihmisen tarkoitus on vapautua alemmasta min\u00e4st\u00e4, pahasta, ja tulla kokonaan hyv\u00e4ksi, tulla enkeliksi ja Jumalaksi.<\/p>\n
Madame Blavatsky sanoo Salaisessa Opissa, ett\u00e4 ihmiskunnasta tulee jumaljoukko, ja Pekka Ervast kertoo, ett\u00e4 ihmiskunnalla on edess\u00e4\u00e4n Logos-teht\u00e4v\u00e4. Aurinkokuntamme Logoskin on ollut joskus ihmiskuntana jossain. Ja niin kuin meill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on j\u00e4rjestetty yhteiskunta kouluineen ja yliopistoineen, niin koko maailmankaikkeus on j\u00e4rjestetty meid\u00e4n kouluksemme. Ja meill\u00e4 on sek\u00e4 opettajia ett\u00e4 my\u00f6s sellaisia, jotka koettavat vet\u00e4\u00e4 meit\u00e4 pois oikealta tielt\u00e4. Sill\u00e4 tavoin me tulemme Saatanan yhteyteen. H\u00e4n on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n korkea jumalolento. Jobin kirjassa mainitaan, ett\u00e4 h\u00e4n on yksi niist\u00e4 suurista enkeleist\u00e4, jotka ottavat osaa Jumalien neuvotteluihin. Saatana on varmaankin kauneimpia ja loistavimpia olentoja siin\u00e4 Jumalien neuvottelup\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, koska h\u00e4n on ottanut p\u00e4\u00e4lleen tuon vaikean teht\u00e4v\u00e4n pit\u00e4\u00e4 koulua ihmisille, niille olennoille, jotka ovat joutuneet ratkaisemaan hyv\u00e4n ja pahan probleemaa. Se merkitsee tuolle olennolle \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n suurta kielt\u00e4ymyst\u00e4. H\u00e4n ei saa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa itse\u00e4\u00e4n ollenkaan. H\u00e4nen t\u00e4ytyy ainoastaan antaa suuri voimansa ihmisten k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi ja peitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 kuin naamioon. H\u00e4n ei saa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa hyvyytt\u00e4\u00e4n eik\u00e4 viisauttaan, vaan h\u00e4nen t\u00e4ytyy antaa sek\u00e4 hyvyys ett\u00e4 viisaus toisten ilmennett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n
Pekka Ervast on antanut kirjoissaan ja kirjoituksissaan opetuksia, joista voi sanoa, ett\u00e4 ne ovat kuin ikuisuuden maailmasta kotoisin olevia kuolemattomia helmi\u00e4. Er\u00e4s t\u00e4llainen l\u00f6ytyy kirjasta Pahan voittaminen. \u201dIhmisminuuksien on voitettava kaikki, ja heid\u00e4n on tultava niin voimakkaiksi kaikessa hyv\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 voivat veljin\u00e4 seurustella jumalaisten olentojen kanssa. Mit\u00e4 se sellainen on, ett\u00e4 kun n\u00e4emme jonkun jumalaisen olennon, niin pelk\u00e4\u00e4mme h\u00e4nt\u00e4; emme voi muuta kuin kaivaa itsemme maahan, sill\u00e4 katseemme ei kest\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kemist\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 se on, jos n\u00e4emme perkeleit\u00e4 ja mustia olentoja, ett\u00e4 heti pelk\u00e4\u00e4mme ja huudamme ja juoksemme pakoon. Mit\u00e4 ihmisi\u00e4 me silloin olemme? Ei! Meid\u00e4n t\u00e4ytyy tulla ihmisiksi ja miehiksi, niin ett\u00e4 emme pelk\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa. Se on mies, joka on voittanut pahan, joka ei pelk\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n seisoo kuin kallio, kun myrskyt koettavat sy\u00f6st\u00e4 h\u00e4net alas; h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n iankaikkisena ihmisen\u00e4 seisoo horjumattomana, vaikka koko maailma menisi murskaksi h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. Se on miehinen ominaisuus, jota meid\u00e4n ihmisin\u00e4 t\u00e4ytyy itsess\u00e4mme kehitt\u00e4\u00e4; on kyett\u00e4v\u00e4 seisomaan rauhallisena, ei puolustamalla eik\u00e4 hosumalla, ei miekkoihin ja revolvereihin tarttumalla, eik\u00e4 toisen kimppuun hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4; on seisottava tyynen\u00e4 ja rauhallisena, kun pedot raatelevat ja kun ehk\u00e4 h\u00e4nen veljens\u00e4 h\u00e4net ristiinnaulitsevat. Siin\u00e4 on ihmisen miehisyys.<\/p>\n
Miss\u00e4 sitten on ihmisen naisellisuus? Se on yht\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Se on siin\u00e4, ett\u00e4 kun h\u00e4n tulee kaiken hyv\u00e4n ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ksi, kun valo nousee h\u00e4nen ymp\u00e4rilleen ja kaikki maallinen onni tulvii h\u00e4nen luokseen, niin h\u00e4n osaa seist\u00e4 tyynen\u00e4, rauhallisena iloiten, \u2013 sill\u00e4 h\u00e4n on itse puhdas. H\u00e4n on itse sellainen, joka kest\u00e4\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n onnen, rauhan ja autuuden ja valon ilman kyynisyytt\u00e4, ilman pessimismi\u00e4, ilman katkeruutta ja ep\u00e4ilyst\u00e4, iloiten, koska h\u00e4nen oma syd\u00e4mens\u00e4 on l\u00e4peens\u00e4 puhdas. Ihmisen naisellisuus on siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n vastaa t\u00e4h\u00e4n suureen valoon ja rakkauteen yht\u00e4 suurella valolla ja rakkaudella.\u201d (Pekka Ervast, Pahan voittaminen, s. 36\u201337.)<\/p>\n
L\u00e4hde: Pekka Ervast, Pahan voittaminen.<\/p>\n
Kirjallisuutta:<\/p>\n
Kalevalaista viisautta<\/b><\/p>\n
Annikki Kumpulaisen kirja Kalevalaista viisautta on kokoelma Kristosofi-lehdess\u00e4 olleita artikkeleita ja Toimittajalta-kirjoituksia. Ne on kirjoitettu vuosien 1952\u00ad\u2013\u00ad1997 v\u00e4lisen\u00e4 aikana, siis 45 vuoden kuluessa.<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n kirjaan valitut artikkelit on koottu Mestariviisauden \u00e4\u00e4rell\u00e4 1\u20133 -teosten kalevala-aiheisista kirjoituksista.<\/p>\n
Kalevalaista viisautta -kirjan artikkelit nivoutuvat kristosofiseen el\u00e4m\u00e4nk\u00e4sityk\u00adseen, ja kalevalainen symboliikka saa siit\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4vyytt\u00e4. Voi hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 sanoa, ett\u00e4 kaleva\u00adlaiset ja kristosofiset voimat antavat n\u00e4iss\u00e4 artikkeleissa k\u00e4tt\u00e4 toisilleen. Kirjaa lukiessa tulee vakuuttuneeksi my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 kalevalainen tietous kuuluu henkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n yht\u00e4 hyvin nyky\u00e4\u00e4n kuin muinaisinakin aikoina. T\u00e4m\u00e4 kuvastuu mm. seuraavissa otsikoissa: Totuudenetsij\u00e4 ja Sammon taonta, Kanteleen\u00adsoitto \u2013 vertauskuvallinen esitys kirkastuksesta, Sammon tavoittelijan tie, Kristosofisten ja kalevalaisten voimien yhteisty\u00f6, Kalevalan neuvot verenvuodatuksen lopettamiseksi, Uskonpuhdistus\u00adty\u00f6h\u00f6n liittyvi\u00e4 kuvauksia Kaleva\u00adlasta ja Suuresta seikkailusta.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kirjassa on avattu Kalevalan syv\u00e4llisi\u00e4 vertauskuvia, kuten seuraavista otsikoista vpodaan p\u00e4\u00e4tell\u00e4: Kuolemanj\u00e4lkeiset tilat, V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen k\u00e4ynti Tuonelassa ja Vipusen vatsassa, V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen soitto, Tulisoronen, Pohjan neito ja Pohjolan h\u00e4\u00e4t Kalevalainen Pieni mies, Rauta ja tuli, Kultaisen neidon taonta.<\/p>\n
Ihmisen kulkua puhdistuksen tiell\u00e4 on kuvattu artikkeleissa Samporetkel\u00e4inen, Kosinta- ja Samporetki, Matkalla Sampo-temppeliin ja monissa muissakin kirjoituksissa.<\/p>\n
Ote artikkelista Kosinta- ja Samporetki (sivu 136): \u201dKosintaretkel\u00e4isen\u00e4 ihminen puhdistaa omaa persoonallisuuttaan. Pohjolan h\u00e4iden j\u00e4lkeen, vihkiydytty\u00e4\u00e4n korkeampaan min\u00e4\u00e4ns\u00e4, h\u00e4nest\u00e4 tulee samporetkel\u00e4inen tiedon tien kulkija. H\u00e4n tavoittelee nyt omakohtaista tietoa itsens\u00e4 kautta, rakentamalla itsest\u00e4\u00e4n tutkimusv\u00e4li\u00adkappaleen moraalin tiet\u00e4 kulkien, voittamalla itsess\u00e4\u00e4n h\u00e4vitt\u00e4vi\u00e4 voimia. Mutta h\u00e4n ei tavoittele tietoa itsekk\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4, ei \u2019loistaakseen\u2019 sill\u00e4, tullakseen erinomaisem\u00admaksi kuin muut. Tiedon tiell\u00e4 vaikuttimeksi kelpaa vain syv\u00e4 rakkaus totuuteen, Jumalaan, ihmiskuntaa.\u201d<\/p>\n
J. R. Hannula kirjoittaa teoksessaan Ennakkoluuloton Suomi, ett\u00e4 Pekka Ervast antaa suuren painon ja arvon vanhalle kalevalaiselle sivistykselle. \u201dSiin\u00e4 esiintyy tietoa ja taitoa. Ja P. E. sanoo, ett\u00e4 V\u00e4im\u00e4m\u00f6isvoimat tekev\u00e4t yh\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n Suomen kansan sis\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\u201d Hannula jatkaa: Se on vain t\u00e4m\u00e4 v\u00e4kivallalla tuotu valhe\u00adkristillisyys ja muu vieras vaikutus, joka on j\u00e4tt\u00e4nyt kansan henkiseen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6\u00admyyteen ja tehnyt sen riitaiseksi ja eripuraiseksi. Mutta kun P. E:n johtamat kristosofiset voimat ja vanhat kalevalaisvoimat ly\u00f6v\u00e4t \u201dk\u00e4det k\u00e4sihin ja sormet sormien lomahan\u201d, niin silloin on maaper\u00e4 mahdollinen P. E:n kristosofiselle sanomalle, suurelle maailmanuskonnolle.<\/p>\n
Mutta mit\u00e4 ovat vanhat kalevalaisvoimat? Artitikkelissa Tietoinen veljespiiri (sivu 109) Annikki Kumpulainen kirjoittaa: \u201dVanhoilla kalevalaisilla voimilla ymm\u00e4r\u00adr\u00e4mme tarkoitettavan suppeammassa merkityss\u00e4 niit\u00e4 ihmissieluja, jotka ovat olleet ja ovat kansallishaltiamme V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen henkil\u00f6kohtaisia opetuslapsia ja ty\u00f6kump\u00adpaneita ja n\u00e4in imeneet tosi kalevalaisuuden syv\u00e4lle olemukseensa. Mutta kalevalaiset voimat voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Suomen kansan aurassa el\u00e4viksi V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen inspiroimiksi ajatus-tunne-voimiksi, joihin meill\u00e4 kaikilla suomalaisilla totuuden\u00adetsij\u00f6ill\u00e4 on yhteysmahdollisuus.\u201d<\/p>\n
Kalevalaista viisautta -kirjan artikkelit ovat lyhyit\u00e4, mutta eritt\u00e4in syv\u00e4llisi\u00e4. Ne auttavat meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n yh\u00e4 paremmin Kalevalaa kristosofian n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kirja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sen tosiasian, ett\u00e4 Suomen kansaa on kasvatettu vuosituhansia ottamaan vastaan uusi uskonto. Sen avulla ymm\u00e4rr\u00e4mme Hannulan kuvaamaa tavoitetta, kalevalaisten ja kristosofisten voimien yhteisty\u00f6t\u00e4, kristosofista sanomaa.<\/p>\n
(Pidetty kirjaesittelyss\u00e4 Helsingiss\u00e4 6.2.2005.)<\/p>\n
Sinikka Kes\u00e4vuori<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Toimittajalta Suurten henkisten Opettajien el\u00e4m\u00e4 muodostaa julkisen vihkimysdraaman. Uuden liiton avaajan Jeesus Nasaretilaisen el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimpi\u00e4 ja samalla tunnettuja etappeja olivat: syntym\u00e4, kaste, kirkastus ja Golgata. V\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja sen sijaan ovat Golgataa seuranneet vaiheet: yl\u00f6snousemus, taivaaseen astuminen ja Pyh\u00e4n Hengen vuodatus. … Lue loppuun