J.R.Hannula
\n Uuden Patmoksen toisessa saaressa<\/p>\n
On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin on taas kaksipuolinen voimavirtaus. Pohjimmiltaan ne ovat kaikkialla vaikuttavat karma ja dharma. Virran kaksipuolisuus on siin\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n on yhdelt\u00e4 puolen lunastettava menneiss\u00e4kin el\u00e4miss\u00e4mme tekemiemme erehdysten karmalliset seuraukset, ja toiselta puolen meid\u00e4n on toteutettava dharmaamme, ihannettamme, ihmisyytemme velvoitusta.<\/p>\n
Karman suhteen voimme ajatella n\u00e4in: Kun edellisess\u00e4 psykologisessa saaressa oli valittava ty\u00f6 ja toimintatapa, eik\u00e4 selv\u00e4\u00e4 tietoa velvollisuudesta eli dharmasta ollut, tai ehkei siihen edes oikein pyrittyk\u00e4\u00e4n, niin t\u00e4st\u00e4 johtui, ett\u00e4 ty\u00f6, el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4, tuli valituksi ajattelemattomasti, maailman yleiseen tapaan, itsekk\u00e4\u00e4sti. Samoin saattoi sitten tapahtua pitkin matkaa, itse teht\u00e4v\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisess\u00e4 suorittamisessa. Seurauksena t\u00e4st\u00e4 ilmenev\u00e4t karmalliset vaikeudet, mm. sairaudet. Niinp\u00e4 P.E. sanookin, ett\u00e4 itsekkyys on syvin sairaus. Erilaiset karmalliset sairaudet johtuvat itsekkyyden erilaisista ilmenemistavoista; niinkuin P.E. esitt\u00e4\u00e4 kirjassaan ”Karma ja sairaudet”.<\/p>\n
Nyt on huomattava, ett\u00e4 ihmiskunta kamppailee sairauksien voittamiseksi. Perustetaan yh\u00e4 uusia, pieni\u00e4 ja suuria, jopa valtavan suuria sairaaloita. Niiss\u00e4 toimii materialistis-tieteellisesti koulutettu l\u00e4\u00e4k\u00e4rikunta. Sitten on luontaishoitoa, vesihoitoa, k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle panemista jne. Ja luonnollista on, ett\u00e4 ihminen etsii sairaudessaan apua sielt\u00e4 mist\u00e4 saa, tai mist\u00e4 luulee saavansa.<\/p>\n
Luonnollisesti l\u00e4\u00e4ketiede etsii my\u00f6s taudin syyt\u00e4, ja on siin\u00e4 etsimisess\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4nyt mm. moninaisia basilleja, bakteereja, viruksia ja mit\u00e4 kaikkea. Siten on voitu paljonkin, tai ainakin jonkun verran, auttaa ihmisi\u00e4.<\/p>\n
Mutta sitten tulee syvempi tieto ja sanoo, ett\u00e4 karmallisten sairauksien alkuper\u00e4inen syy ei ole bakteereissa. Bakteerit ovat vain karmallisen taudin alkuper\u00e4isen syyn k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 toimeenpanijoita. Niinkuin juuri kuulimme, karmallisten sairauksien syvin syy on itsekkyys. Itsekkyys on syvin sairaus. Pulma on siis t\u00e4ss\u00e4: vaikka sairauksia yritet\u00e4\u00e4n parantaa, niin itsekkyys aiheuttaa yh\u00e4 uusia karmallisia sairauksia.<\/p>\n
Toteamus on n\u00e4inollen t\u00e4m\u00e4: jos todella tahdotaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 sairauksista, niin on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 itsekkyydest\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 her\u00e4\u00e4 kysymys: tehd\u00e4\u00e4nk\u00f6 sivistyksess\u00e4mme itsekkyyden voittamiseksi edes yht\u00e4 suuria ponnistuksia kuin sairauksien voittamiseksi?<\/p>\n
Tuskin. Ja miksi ei? Syy on hiukan n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4. Sill\u00e4 syy on siin\u00e4, ett\u00e4 sivistyksess\u00e4mme ei edes tiedet\u00e4, mit\u00e4 itsekkyys on. T\u00e4m\u00e4 taas johtuu siit\u00e4 – niinkuin H.P.Blavatsky aikanaan sanoi – ett\u00e4 sivistyksemme on onnistunut tekem\u00e4\u00e4n itsekkyydest\u00e4 moraalin.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 saattaa kuulostaa oudolta. Mutta l\u00e4hempi tarkkailu osoittaa, ett\u00e4 asia niin on. N\u00e4emme heti, ett\u00e4 kirkko on sommitellut ns. kristillisen siveysopin, ja se on sommiteltu sopusointuun ihmisen itsekkyyden kanssa. Kirkko ei ottanut oman Mestarinsa Jeesus Kristuksen esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 siveysoppia ojennusnuorakseen. Ja miksi ei? Selv\u00e4sti siksi, ett\u00e4 Jeesuksen esitt\u00e4m\u00e4 siveysoppi loukkasi ihmisten itsekkyytt\u00e4. Siksi kirkko johtajineen keksi viisaan, ovelan keinon: he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t nimitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n edelleen kristityiksi, mutta laativat sellaisen siveysopin, joka oli sopusoinnussa ihmisen itsekkyyden kanssa. Ja julkean h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti he nimittiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 n\u00e4in laatimaansa siveysoppia kristilliseksi siveysopiksi.<\/p>\n
Mutta el\u00e4m\u00e4, tai el\u00e4m\u00e4n Laki, ei anna itse\u00e4\u00e4n pilkata, niinkuin jossain sanotaan. Ja siksi sivistyksemme saa kamppailla mm. yh\u00e4 paisuvien ja vaikeammiksi k\u00e4yneitten sairauksien kanssa.<\/p>\n
Puhe itsekkyydest\u00e4 johtaa meid\u00e4t k\u00e4sitteihin: rakkaus ja itserakkaus. Voitaneen sanoa, ett\u00e4 rakkauttahan se on itserakkauskin. Niinp\u00e4 Emanuel Swedenborg, kuvaillessaan kuolemantakaisia helvettej\u00e4 huomauttaa, ett\u00e4 ihmiset siell\u00e4kin rakastavat, mutta he rakastavat itse\u00e4\u00e4n yli kaiken. Se joka eniten jaksaa rakastaa itse\u00e4\u00e4n, h\u00e4nt\u00e4 toiset pelon vallassa tottelevat ja palvovat. Siten helvetiss\u00e4kin vallitsee jonkunlainen pelon ja kauhun sanelema ja yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestys.<\/p>\n
Mutta sitten er\u00e4s salatieteen sanelema toteamus: kuolemantakaiset helvetit ovat heijastumia ihmisten maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Niinp\u00e4 huomaamme, ett\u00e4 sivistyksemme erilaisten yhtymien johto t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on asettanut itsens\u00e4 merkilliseen, suorastaan ep\u00e4jumalan asemaan. He vaativat seurojensa, kirkkojensa ja valtioittensa j\u00e4senilt\u00e4 kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta itse\u00e4\u00e4n kohtaan, vaikka he itse eiv\u00e4t ole asettuneet – kukaties eiv\u00e4t aijokaan asettua – kuuliaisuuden ja tottelevaisuuden asemaan suhteessaan Jumalaan, el\u00e4m\u00e4n Lakiin, Mestarin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseen siveysoppiin. Ja siksip\u00e4 el\u00e4m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 uudistuneen Patmoksen toisessa saaressa k\u00e4y yh\u00e4 tuskallisemmaksi, yh\u00e4 myrkytetymm\u00e4ksi.<\/p>\n
Miss\u00e4 n\u00e4inollen on pelastus? Pelastus alkaa jokaisesta ihmisest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. Pelastus on yksil\u00f6n oikeassa asennoitumisessa. H\u00e4nen on osattava eroittaa toisistaan rakkaus ja itserakkaus, moraali ja itsekkyys. Viel\u00e4p\u00e4 meid\u00e4n on osattava eroittaa toisistaan karma ja dharma. Karmalliset sairaudet ja muut vaikeudet on tunnustettava omien erehdystemme seurauksiksi. Niist\u00e4 on etsitt\u00e4v\u00e4 tiet\u00e4 eteenp\u00e4in dharman kautta, so. inhimillis-jumalallisen ihanteemme, velvoituksemme seuraamisen ja t\u00e4ytt\u00e4misen kautta. On opittava rakastamaan sill\u00e4 rakkaudella jolla Mestari, Kristus, Is\u00e4 rakastaa. Kun siten rakastamme, silloin seuraamme Vuorisaarnan Mestarin johtoa, h\u00e4nen esitt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 siveysoppia. Siten voitamme itsekkyyden, sairauksien syvimm\u00e4n syyn.<\/p>\n
J.R.Hannula: A ja O ensimm\u00e4inen ja viimeinen. Ip. s.63-66 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
J.R.Hannula Uuden Patmoksen toisessa saaressa On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin on taas kaksipuolinen voimavirtaus. Pohjimmiltaan ne ovat kaikkialla vaikuttavat karma ja dharma. Virran kaksipuolisuus on siin\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n on yhdelt\u00e4 puolen lunastettava menneiss\u00e4kin el\u00e4miss\u00e4mme tekemiemme erehdysten karmalliset seuraukset, ja toiselta puolen … Lue loppuun