Kalevalassa puhutaan tulisorosesta. Ukko ylijumala ouosteli pitk\u00e4\u00e4, pilkkoisen pime\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Sek\u00e4 Kalevalan mailla ett\u00e4 taivahassa, Ukon ilman istuimilla, oli y\u00f6. Lieneek\u00f6 ollut luomisp\u00e4ivien v\u00e4linen lepotila, pralaja. Tukala on kuitenkin tuletta olla, niinp\u00e4 Ukko ylijumala iski tulta yl\u00e4h\u00e4ll\u00e4 taivosessa, t\u00e4htitarhojen tasalla. Iskem\u00e4ns\u00e4 tulikipunan Ukko ylijumala k\u00e4tki kultaiseen kukkarohon, hopeisehen keh\u00e4\u00e4n ja antoi Ilman immen vaapoteltavaksi.
\nIhmismonaadit ovat syntyneet kaikentakaisesta Is\u00e4st\u00e4. Ukko ylijumala on iskenyt tulta taivaisissa tarhoissa. Maailmanluomisen ikuisesta jatkuvuudesta johtuen oman aurinkokuntamme Logos synnytt\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 kaikentakaisesta Is\u00e4st\u00e4 vuodattautuneita jumnalkipin\u00f6it\u00e4, tulisorosia, jotka joutuvat Ilman immen eli enkelij\u00e4rjest\u00f6jen vaapoteltaviksi. Enkelihierarkiathan her\u00e4ttiv\u00e4t monaadeissamme hyv\u00e4n tahdon, todellisen rakkauden ja korkeamman j\u00e4rjen alkuidut.
\nHierarkisuuden periaate on auttaminen. Kehittyneemm\u00e4n tulee auttaa v\u00e4hemm\u00e4n kehittynytt\u00e4. Juuri t\u00e4m\u00e4n periaatteen mukaisesti on ihmiskuntamme saanut apua monilta enkelikunnilta. Enkelit ovat her\u00e4tt\u00e4neet monaadeissamme korkeamman kolminaisuuden: aatman, buddhin ja manaksen. Enkelij\u00e4rjest\u00f6ilt\u00e4 olemme my\u00f6s saaneet fyysisen k\u00e4ytt\u00f6v\u00e4lineen, eetteriverhon sek\u00e4 astraalisen olemuspuolemme alkuidut. Nyt on meid\u00e4n aikuistuttuamme hierarkisuuden periaatetta noudattaen autettava muita luomakuntia, kuten nekin ovat auttaneet meit\u00e4. T\u00e4h\u00e4n kykenemme ilment\u00e4ess\u00e4mme ihmisyytt\u00e4, antaessamme itsess\u00e4mme muodon hyvyydelle, puhtaudelle, totuudelle, rauhalle ja rakkaudelle.
\nTulisoronen kirposi kuitenkin Ilman immen k\u00e4t\u00f6sist\u00e4, putosi l\u00e4pi taivahan yheks\u00e4n, halki kuuen kirjokannen p\u00e4\u00e4tyen Aluenj\u00e4rven aaltoihin ja sielt\u00e4 edelleen siian vatsaan. Sitten kulea kuuja nieli tulosen aiheuttamassa tuskassa uiskentelevan siian. Kun sitten kulea kuuja vuorollaan uiskenteli tuskissa tulen palavan, vaivannoissa valkeaisen, niin tuli halea hauki ja nielaisi tuon kulean kuujan. (Kalevala, 47. runo.)
\nN\u00e4in on jumalallinen monaadimme laskeutunut alas aineeseen. Pudottuaan taivaisilta tanhuvilta l\u00e4pi yheks\u00e4n tason aina aineellisuuden pohjalle on se matkallaan pukeutunut moniin verhoihin.
\nAluenj\u00e4rvi on unohduksen lammikko Kalman kankaalla. Siin\u00e4 taivasmaailmoista tulleet saavat unohduksen ennen maanp\u00e4\u00e4llist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Samoin vainajat vaipuvat sen aaltojen syliss\u00e4 tavallisesti uneen ennen siirtymist\u00e4\u00e4n Tuonelan tiloihin.
\nKalevala kuvaa tulisorosen nielleiden kalojen tilaa: tuli tuska nielij\u00e4lle, pakko paljon sy\u00f6nehelle. Kalat joutuivat uiskentelemaan tuskissa tulosen, vaivannoissa valkeaisen. Me ihmiset k\u00e4rsimme monenlaisia tunnontuskia el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme tai viimeist\u00e4\u00e4n kuolemanj\u00e4lkeisiss\u00e4 tiloissa, koska olemme sis\u00e4isesti jumalsyntyisi\u00e4 olentoja, mutta emme osaa k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 syntyper\u00e4mme mukaisesti. Meid\u00e4n sisimm\u00e4ss\u00e4mme on Kalevalan kielt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en tulisoronen, Ukko ylijumalan iskem\u00e4 kipin\u00e4, emme kuitenkaan ole tietoisia sis\u00e4ss\u00e4mme olevasta jumalkipin\u00e4st\u00e4. Sen sijaan ett\u00e4 yleens\u00e4 yrit\u00e4mme tukahduttaa korkeamman itsemme kuiskeet, meid\u00e4n tulisi etsi\u00e4 per\u00e4\u00e4nantamattomasti yhteytt\u00e4 sisimp\u00e4\u00e4mme.<\/p>\n
Annikki Kumpulainen
\nannikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kalevalassa puhutaan tulisorosesta. Ukko ylijumala ouosteli pitk\u00e4\u00e4, pilkkoisen pime\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Sek\u00e4 Kalevalan mailla ett\u00e4 taivahassa, Ukon ilman istuimilla, oli y\u00f6. Lieneek\u00f6 ollut luomisp\u00e4ivien v\u00e4linen lepotila, pralaja. Tukala on kuitenkin tuletta olla, niinp\u00e4 Ukko ylijumala iski tulta yl\u00e4h\u00e4ll\u00e4 taivosessa, t\u00e4htitarhojen tasalla. … Lue loppuun