Ja rakkaus kutsui.
\nSeurasin sit\u00e4 onnellisena.
\nOlinko todellakin rakkauden arvoinen?
\nSekieputti minua ilmassa.
\nOlin niin kevyt, ett\u00e4 tuntui kuin olisin lent\u00e4nyt.
\nOlin niin onnellinen!<\/p>\n
Sitten rakkaus kysyi: osaatko rakastaa?
\nTietenkin osaan, vastasin.
\nNiin ainakin luulin.<\/p>\n
H\u00e4n vei minut v\u00e4h\u00e4n sivummalle.
\nJa l\u00f6i minua kasvoihin, mink\u00e4 jaksoi.
\nOlin tyrmistynyt. Putosin polvilleni,
\nhaukoin henke\u00e4ni j\u00e4rkytyksest\u00e4.
\nT\u00e4m\u00e4 ei voi olla totta!
\nMiten t\u00e4llaista voi tapahtua?<\/p>\n
Rakkaus riisui minut alastomaksi, paljaaksi.
\nSe n\u00e4ytti kaikki puutteeni ja vikani,
\njotka olivat rakkauden tiell\u00e4, repi ja raastoi
\nminut kappaleiksi.
\nSama rakkaus, joka nosti minut
\ntaivaan porteille.<\/p>\n
Sitten se kysyi: Osaatko antaa anteeksi?
\nOsaatko rakastaa?<\/p>\n
Ei, se ei ollutkaan rakkaus,
\nvaan ep\u00e4t\u00e4ydellinen ihminen
\nrakkauden palveluksessa.<\/p>\n
Arianne<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ja rakkaus kutsui. Seurasin sit\u00e4 onnellisena. Olinko todellakin rakkauden arvoinen? Sekieputti minua ilmassa. Olin niin kevyt, ett\u00e4 tuntui kuin olisin lent\u00e4nyt. Olin niin onnellinen! Sitten rakkaus kysyi: osaatko rakastaa? Tietenkin osaan, vastasin. Niin ainakin luulin. H\u00e4n vei minut v\u00e4h\u00e4n sivummalle. … Lue loppuun