Kristus on Is\u00e4n Jumalan iankaikkinen poika, mutta kerran Kristus syntyy joka ihmisen sielussa.
\nKoska t\u00e4m\u00e4 tapahtuu?
\nSilloin kun ihmisen sielusta tulee \u00e4iti, joka voi pojan synnytt\u00e4\u00e4. Mutta \u00e4itiys ei ole kenenk\u00e4\u00e4n sielusta kaukana.
\n\u00c4iti rakastaa.
\nIhmisen sielukin rakastaa. Kun ihminen syventyy sieluunsa, h\u00e4n huomaa rakastavansa. Ket\u00e4? Kaikkia. H\u00e4n rakastaa kaikkia ihmisi\u00e4 veljin\u00e4\u00e4n, kaikkia el\u00e4imi\u00e4 lapsinaan, kaikkia kasveja ja koko luontoa holhokkeinaan. Mutta t\u00e4m\u00e4 rakkaus on niin syv\u00e4ll\u00e4, niin syv\u00e4ll\u00e4, ettei h\u00e4n uskalla siihen heitt\u00e4yty\u00e4.
\n\u00c4iti kunnioittaa.
\nIhmisen sielukin kunnioittaa. Kaikkea jaloa ja suurta, kaikkea totuutta, niit\u00e4 kaikkia, jotka ovat luona Jumalan, se kunnioittaa. Se kunnioittaa eik\u00e4 ep\u00e4ile. Ei ihminen sielunsa syvimm\u00e4ss\u00e4 ep\u00e4ile Jumalaa. Eik\u00e4 h\u00e4n ep\u00e4ile, ett\u00e4 niit\u00e4 on, jotka Jumalan tuntevat.
\n\u00c4iti on puhdas.
\nIhmisen sielukin on puhdas. Polvillaan se on puhtauden edess\u00e4 ja k\u00e4si\u00e4\u00e4n se rukoillen ojentaa puhtautta kohti. Sen silm\u00e4ss\u00e4 on kyynel, sill\u00e4 synti\u00e4 tekee ihminen omaa puhtauttaan vastaan, mutta kuitenkin h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 sielunsa sisin salaisuus on puhtaus.
\nRakkaus, kunnioitus ja puhtaus.
\nSiis ollos \u00e4iti, oi sielu, ett\u00e4 pojan voisit synnytt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 n\u00e4hnyt olet n\u00e4yss\u00e4 pojan ja Jumalan sanansaattaja on sinulle ilmoittanut, ett\u00e4 synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulet.
\nMuistatko? Sinussa oli kaikki hiljaista ja ymp\u00e4rill\u00e4si vallitsi \u00e4\u00e4nett\u00f6myys. Ei yksik\u00e4\u00e4n himo eik\u00e4 halu puhunut sinun sis\u00e4ll\u00e4si eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n ajatus nostanut p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sinun puhtautesi hiljaisuudessa. Ja silloin n\u00e4it pojan ja kuulit h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4.
\nSyd\u00e4mesi ruusulehdill\u00e4 h\u00e4n seisoi ja h\u00e4nen hohtavat jalkansa uppoutuivat syntien syvyyteen, mutta syd\u00e4mesi t\u00e4ytti koko maailman. Korkeana ja valkoisena h\u00e4n seisoi ja h\u00e4nen vaaleat vakavat kasvonsa olivat k\u00e4\u00e4ntyneet taivasta kohti, Is\u00e4\u00e4 kohti. Niiden ilme oli sanomattomasti rauhallinen ja povellaan h\u00e4nell\u00e4 oli kantele.
\nJa h\u00e4n soitti. Ja koko avaruus t\u00e4yttyi h\u00e4nen soitollaan, ja hiljainen, hiljainen riemu hiipi sinuun, oi sielu. Valo levisi h\u00e4nest\u00e4 ja sopusointu, ja pimeys pakeni ja synti sortui ja kaikki paha karkkosi.
\nSin\u00e4 polvistuit, sielu, ja palvelit. Ja \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4n\u00e4 kuiskasit: Siunattu h\u00e4n, joka tulee Herran nimeen. Mutta pojan \u00e4\u00e4ni kuului ja h\u00e4nen soittonsa \u00e4\u00e4ni ja maat ja taivaat vavahtelivat, mutta sin\u00e4 peitit silm\u00e4si, oi sielu. Sill\u00e4 et voinut kest\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sanojensa mahtia etk\u00e4 h\u00e4nen katseensa majesteettia.<\/p>\n
Gloria in altissimis Deo et in terra pax hominibus bonae voluntatis!<\/p>\n
Viel\u00e4k\u00f6 ep\u00e4ilet, sielu? Et ep\u00e4ile, sill\u00e4 olet \u00e4idiksi kutsuttu. Poika sinua odottaa. Katso, pian joutuu aika, ett\u00e4 sinun tulee synnytt\u00e4\u00e4. Valmistu joulusi iloa vastaanottamaan.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on nyt Kristuksen syntym\u00e4n salaisuus. T\u00e4m\u00e4 on mystikon jouluilo. Sen mysterion ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t ainoastaan ne, joidenka sielu alkaa \u00e4idisty\u00e4. Mutta jokaisen ihmisen sielu on tuleva \u00e4idiksi, joka Jumalan pojan synnytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Omatunto \u2013 lehti v. 1907 s. 256 – 257<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kristus on Is\u00e4n Jumalan iankaikkinen poika, mutta kerran Kristus syntyy joka ihmisen sielussa. Koska t\u00e4m\u00e4 tapahtuu? Silloin kun ihmisen sielusta tulee \u00e4iti, joka voi pojan synnytt\u00e4\u00e4. Mutta \u00e4itiys ei ole kenenk\u00e4\u00e4n sielusta kaukana. \u00c4iti rakastaa. Ihmisen sielukin rakastaa. Kun ihminen … Lue loppuun