(Kristosofi-lehti huhtikuu 2005)<\/p>\n
El\u00e4mme merkillisess\u00e4 ajassa. Siit\u00e4 on k\u00e4ytetty nimi\u00e4 murroskausi ja tuomiokausi. Sanojen alkuosat kertovat muutoksesta, jonkin murtumisesta, tuomiosta. Sanojen loppuosa kausi taas ilmaisee, ettei kyseess\u00e4 ole lyhyt aika, vaan kausi. Kun haluamme tutustua l\u00e4hemmin siihen, mit\u00e4 elett\u00e4v\u00e4\u00e4 aikaamme luonnehtivat nimet tarkoittavat, mihin ajassamme tapahtuvaan prosessiin ne viittaavat, l\u00f6yd\u00e4mme yllin kyllin lis\u00e4tietoa kristosofisesta kirjallisuudesta. Meille selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sota ja kaikenlainen v\u00e4kivalta ovat nyt tuomiolla. Maapallomme, joka on kantanut nimi\u00e4 \u201daurinkokuntamme kuritushuone\u201d ja \u201dsurujen t\u00e4hti\u201d, tulee muuttua rauhan ja rakkauden tyyssijaksi. Tulevaisuudessa maapallomme ei ole en\u00e4\u00e4 aurinkokuntamme kuritushuone eik\u00e4 surujen t\u00e4hti, vaan sille soveltuu nimeksi \u201dkanteleen soitto\u201d.<\/p>\n
Miten t\u00e4llainen muutos voi tapahtua, kun el\u00e4m\u00e4 on niin sotaista, sotaa ja v\u00e4kivaltaa ihannoivaa? Mutta vaikka suurin osa valtioiden johtohenkil\u00f6ist\u00e4 keskittyykin yh\u00e4 tehokkaampien tuhoaseiden tuottamiseen, eik\u00e4 vain tuottamiseen, vaan my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4miseen, niin he eiv\u00e4t voi muuttaa kosmoksessa vallitsevaa syyn ja seurauksen lakia. Ken on h\u00e4irinnyt el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 luonnostaan vallitsevaa tasapainoa ja harmoniaa, h\u00e4n joutuu aikanaan palauttamaan h\u00e4iriintyneen sopusoinnun. Jo heti omassa kuolemanprosessissaan jokainen ihminen jakaa itse menneen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajatukset, tunteet ja teot korkeamman min\u00e4ns\u00e4 valossa oikeisiin ja v\u00e4\u00e4riin. Kaikista el\u00e4m\u00e4n oman moraalin vastaisista mielipiteist\u00e4, ratkaisuista, menettelyist\u00e4\u00e4n ihminen joutuu luopumaan. Mutta ei ole sanottu, ett\u00e4 h\u00e4n synnytty\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen maiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuntelee kuolemanj\u00e4lkeisiss\u00e4 puhdistustiloissa voimistunutta omantuntonsa varoittavaa \u00e4\u00e4nt\u00e4. Ihminen voi tukahduttaa sen jatkaen yh\u00e4 edelleen v\u00e4kivaltaista k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. T\u00e4llainen menettely ei voi jatkua loputtomiin.<\/p>\n
Kun aikoinaan edellisen, nelj\u00e4nnen juurirodun aikana, Atlantis-mantereella ihmis\u00adkunnan julmuus paisui paisumistaan ja musta magia sai suuren vallan, puuttui luonto asioiden kulkuun. Atlantis upposi. Kuitenkin osa silloisesta ihmiskunnasta johdatettiin ennen suurta katastrofia uusille asuinsijoille.<\/p>\n
Nyt el\u00e4mme viidennen juurirodun viidenness\u00e4 alarodussa uusilla mantereilla. Viisaat ovat kertoneet, ett\u00e4 maapallomme syntyy seitsem\u00e4n kertaa aurinkokuntamme t\u00e4ss\u00e4 kehitysjaksossa ja ett\u00e4 el\u00e4mme nyky\u00e4\u00e4n Telluksemme nelj\u00e4nness\u00e4 luomisp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 eli j\u00e4lleensyntym\u00e4ss\u00e4. Lis\u00e4ksi voimme palauttaa mieliimme el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vallitsevan seitsen\u00adjaksottaisuuden. Toisin sanoen jokaisessa maapallomme j\u00e4lleensyntym\u00e4ss\u00e4, ruumistuksessa, on seitsem\u00e4n juurirotua ja juurirodussa edelleen seitsem\u00e4n alarotua. Maapallomme seitsenp\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 taivalta on kuvattu siten, ett\u00e4 kolmen ja puolen luomisp\u00e4iv\u00e4n ajan pallomme laskeutuu aineeseen syvemm\u00e4lle ja syvemm\u00e4lle. Sitten tapahtuu muutos, alkaa palautuminen kohti henke\u00e4. N\u00e4in tulemme siihen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 olemme juuri sivuuttaneet alimman kohdan ja kuvaannollisesti sanoen astuneet ensimm\u00e4iselle puolapuulle yl\u00f6sp\u00e4isell\u00e4 kaarella.<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n kaikkeen liittyy maapallomme ja maapallomme ihmiskunnan saama henkinen apu, jota opettajamme J. R. Hannula on monissa kirjoissaan perusteellisesti valaissut. Toistan suurten auttajiemme nimet: Gautama Buddha, Jeesus Nasaretilainen ja Pekka Ervast.<\/p>\n
Olemme yleens\u00e4 kuitenkin niin kovakorvaisia, ettemme kuuntele henkisten opastajiemme neuvoja emmek\u00e4 heid\u00e4n puheitaan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 maisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 puhutaan oppimisesta \u201dkantap\u00e4\u00e4n kautta\u201d. Ihmiskuntamme joutuu my\u00f6s opettelemaan ihmisyytt\u00e4 \u201dkantap\u00e4\u00e4n kautta\u201d. Pekka Ervast on kertonut ihmiskuntamme kahtiajaosta. Osa ihmiskuntaa menett\u00e4\u00e4 j\u00e4lleensyntymisen mahdollisuuden Tellukselle. H\u00e4n, siis Pekka Ervast, kirjoittaa, ett\u00e4 \u201dkaikki ne sielut, jotka eiv\u00e4t silloin ole valmistautuneet, erotetaan muusta ihmiskunnasta ja siirret\u00e4\u00e4n toiseen taivaankappaleeseen\u201d. (Christosophia, s. 81.) N\u00e4in saavutetaan maapallon tarkoitus. N\u00e4in siit\u00e4 voidaan tehd\u00e4 totuuden ja rakkauden paratiisi.<\/p>\n
T\u00e4llainen ilmoitus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 luonnollisesti lis\u00e4kysymyksi\u00e4. Milloin t\u00e4m\u00e4 suuri jako alkaa? Onko se ehk\u00e4 jo alkanut? Kirjassa, josta edell\u00e4 oli pieni lainaus, kysyt\u00e4\u00e4n: Onko tietoa ajasta, milloin se tapahtuu? Kirjoittaja vastaa: \u201dIs\u00e4 yksin tiet\u00e4\u00e4 hetken. Mutta se tapahtuu, kun kuolema uhkaa maapalloa \u2013 \u2013 \u201d (mts. 81).<\/p>\n
P\u00e4\u00e4telt\u00e4v\u00e4ksemme j\u00e4\u00e4, milloin kuolema uhkaa maapalloa. Ajatellessamme nykyist\u00e4 tilannetta, on meid\u00e4n my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kuolema on jo jonkin aikaa uhannut maapalloa. Vakavimmat tieteen parissa ty\u00f6skentelev\u00e4t ja tutkijat ovat todenneet, ett\u00e4 olemme aiheuttaneet keksimill\u00e4mme myrkyill\u00e4 ja tuhoaseilla vakavia vaurioita niin maalle, ilmalle kuin vedelle ja ett\u00e4 varastoissamme olevilla sota-aseilla pystymme h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaiken el\u00e4m\u00e4n monikymmenkertaisesti maapallollamme ja todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s koko maapallon. Voimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4mme parhaillaan ajassa, jolloin kuolema uhkaa maapalloa. Turvautuessani J. R. Hannulan tekstiin maapallon kuoleman uhka saa uuden aikam\u00e4\u00e4rityksen. Kuolema on jo uhannut maapalloa, mutta on voitettu. J. R. Hannula toteaa, ett\u00e4 planeetankin el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluu, kuten ihmisenkin el\u00e4m\u00e4\u00e4n, tuomio ja uudestisyntyminen ja ett\u00e4 planeettamme uudesti\u00adsyntymisen yhteydess\u00e4 esiintyy my\u00f6s kuoleman uhka. Selvitetty\u00e4\u00e4n perusteellisesti kysymyksi\u00e4: Mik\u00e4 kuoleman uhan aiheuttaa? Miss\u00e4 kehityksen vaiheessa kuoleman uhka esiintyy? Miten planeettamme pelastus eli uudestisyntyminen tapahtuu? J. R. H. kirjoittaa johdonmukaisena p\u00e4\u00e4telm\u00e4n\u00e4\u00e4n: \u201dPlaneetaltamme on nyt kuoleman uhka voitettu, ja se voi ratkaisevasti l\u00e4hte\u00e4 involution, henkeen palautumisen tielle.\u201d (Tuomiokausi, s. 72.)<\/p>\n
Miten maapallomme kuoleman uhka on voitettu, sit\u00e4 voimme tutkia ja siit\u00e4 saada tietoa J. R. Hannulan monen monista kirjoista. Esimerkiksi juuri h\u00e4nen edell\u00e4 mainittu kirjansa Tuomiokausi k\u00e4sittelee aihetta perinpohjaisesti.<\/p>\n
Mainitsen viel\u00e4 er\u00e4\u00e4n lohdullisen, tuomioon ja sotaisen ihmiskunnan osan siirtoon toiselle taivaankappaleelle liittyv\u00e4n tiedon. Karummissa olosuhteissa tapahtuneen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n opiskelun j\u00e4lkeen ihmiskunnastamme erotettu osa yhtyy j\u00e4lleen Tellukselle j\u00e4\u00e4neisiin asukkaisiin. Onhan el\u00e4m\u00e4n takana hyv\u00e4 tahto, kehitykseen kannustava voima.<\/p>\n
K\u00e4\u00e4nnyn tutkimuksissani H. P. Blavatskyn Salaisen Opin puoleen ja etsin sielt\u00e4 vastausta kysymykseen, mik\u00e4 on se salaper\u00e4inen taivaankappale, jonne sotainen osa ihmiskunnastamme siirret\u00e4\u00e4n. Vastausta ei l\u00f6ytynyt, mutta sen sijaan teoksessa kerrottiin sek\u00e4 oman aurinkokuntamme ett\u00e4 aurinkokuntamme ulkopuolisten taivaankappaleiden olevan asuttuja. Lis\u00e4ksi sielt\u00e4 l\u00f6ytyi teksti\u00e4, joka kertoo voimakkaasti kaiken vaikuttavan kaikkeen. Ajatuksemme, tunteemme ja tekomme eiv\u00e4t ole merkityksett\u00f6mi\u00e4. Niill\u00e4 on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kauas ulottuva vaikutus, rakentava tai tuhoava, se riippuu ajatustemme, tunteidemme ja tekojemme laadusta.<\/p>\n
Heijastuksena ihmiskuntamme kahtiajaosta ja sotaisen osan siirrosta pois Tellukseltamme n\u00e4emme nykyisin vallalla olevan pyrkimyksen p\u00e4\u00e4st\u00e4 avaruuteen ja toisille planeetoille. Mutta ennen todellisen siirtokunnan perustamista aurinkokuntamme jollekin planeetalle, tulee selvitt\u00e4\u00e4, l\u00f6ytyyk\u00f6 ja mist\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4lle kelvollisia olosuhteita. Tiet\u00e4jien ja vihittyjen lukemattomien sukupolvien aikana hankkiman, salaisissa asiakirjoissa antamien tietojen mukaan useimmat planeetat ja my\u00f6s meid\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4mme (aurinkokuntamme) ulkopuolella olevat t\u00e4hdet ovat asuttuja. Monet tiedemiehet ja huippuetev\u00e4t asiantuntijat pyrkiv\u00e4t nykyisin tutkimaan eri planeettojen koostumusta. Kuitenkin t\u00e4m\u00e4n kysymyksen parissa askartelevat tutkijat l\u00e4htev\u00e4t siit\u00e4 olettamuksesta, ett\u00e4 sopivien olosuhteiden tulee olla samanlaisia kuin olosuhteet ovat asumallamme pallolla ja ett\u00e4 niiss\u00e4 el\u00e4vien olentojen tulee muistuttaa enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n meit\u00e4 itse\u00e4mme.<\/p>\n
Tiedemiesten joukossa on luonnollisesti my\u00f6s \u201dtoisinajattelijoita\u201d, kuten muissakin piireiss\u00e4. H. P. Blavatsky toistaa teoksessaan Salainen Oppi tunnetun ranskalaisen astronomin C. Flammarion (1842\u20131925) sanoja: \u201dN\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, kuin t\u00e4st\u00e4 aineesta kertoneet kirjailijat pit\u00e4isiv\u00e4t maata maailmankaikkeuden mallina ja maan ihmist\u00e4 mallina taivaanavaruuksien kaikille asukkaille. P\u00e4invastoin on paljon luultavampaa, ett\u00e4, koska muut planeetat ovat kokonaan toista laatua ja olemassaolon edellytykset, niill\u00e4 esiintyvien olevaisten synty\u00e4 hallitsevat voimat sek\u00e4 niiden yhteiseen rakenteeseen kuuluvat aineet ovat aivan toisenlaiset, ei t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 meid\u00e4n olemassaolotapaamme voida pit\u00e4\u00e4 muille taivaankappaleille sopivana.\u201d (Salainen Oppi II. 1973, s. 722.)<\/p>\n
On paljon kertomuksia, joissa on koetettu kuvailla ja selvitt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 muilla taivaankappaleilla. N\u00e4ist\u00e4 muutamat ovat pelk\u00e4n mielikuvituksen tuotteita. Esimerkiksi Swedenborg menee niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 pukee henkimaailmassa tapaamansa Merkuriuksen asukkaat Euroopassa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 olleisiin vaateparsiin. Synnynn\u00e4iset, mutta vihkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4t n\u00e4kij\u00e4t joutuvat helposti voimakkaan kuvailemisen halun valtaan.<\/p>\n
Viel\u00e4 otan yhden pienen, esoteeriseen astronomiaan perustuvan, poiminnan Salaisesta Opista. Siell\u00e4 todetaan, ett\u00e4 me vaikutamme esimerkiksi pikku planeettoihin (planetoideihin eli asteroideihin), kun murramme maan pintaa, kaivamme suuria kanavia ja siten t\u00e4ydellisesti muutamme ilmastollisia vaiheitamme. (Mts. 720.)<\/p>\n
Olemme vastuunalaisia. Joudumme jatkuvasti valitsemaan kaikista suunnista tulevista vaikutteista, mitk\u00e4 niist\u00e4 otamme vastaan. Samoin joudumme miettim\u00e4\u00e4n, millaisia viestej\u00e4 itse l\u00e4het\u00e4mme.<\/p>\n
Annikki Kumpulainen
\nannikki.kumpulainen@kolumbus.fi <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
(Kristosofi-lehti huhtikuu 2005) El\u00e4mme merkillisess\u00e4 ajassa. Siit\u00e4 on k\u00e4ytetty nimi\u00e4 murroskausi ja tuomiokausi. Sanojen alkuosat kertovat muutoksesta, jonkin murtumisesta, tuomiosta. Sanojen loppuosa kausi taas ilmaisee, ettei kyseess\u00e4 ole lyhyt aika, vaan kausi. Kun haluamme tutustua l\u00e4hemmin siihen, mit\u00e4 elett\u00e4v\u00e4\u00e4 aikaamme … Lue loppuun