VAELTAJA
\nkirjoittanut V\u00e4in\u00f6 Lehtonen<\/p>\n
1. kuvaelma<\/b>
\nTapahtuu n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 maailmassa.<\/p>\n
\t(Kaksi Id\u00e4n mestaria ja Vaeltaja, er\u00e4s l\u00e4nsimaalainen Mestari, saapuvat. Kaksi valkopukuista enkeli\u00e4 seuraavat Vaeltajan j\u00e4ljess\u00e4, kantaen kultaista risti\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4.)<\/p>\n
\tVaeltaja: Olette siis tehneet p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenne auttaa l\u00e4nsimaita?<\/p>\n
\t1. Id\u00e4n Mestari: Olemme n\u00e4in p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, koska Tshohan antoi luvan. Otamme kantaaksemme vastuun.<\/p>\n
\t2. Id\u00e4n Mestari: Niin! Kuudes juurirotu on aloitettava, niin on ly\u00f6nyt ajan kello. Olemme t\u00e4ysin tietoisia siit\u00e4, ett\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 on vaikea. Mutta ennen kaikkea l\u00e4nsimaille on yritett\u00e4v\u00e4 antaa oikea k\u00e4sitys muutamista el\u00e4m\u00e4n tosiasioista, jotta siell\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin er\u00e4ist\u00e4 vakavista ennakkoluuloista. H\u00e4n (viittaa toveriinsa), minun sieluni valo, lupautui toverikseni.<\/p>\n
\t 1. Id\u00e4n Mestari: Tied\u00e4t, Vaeltaja, ett\u00e4 uusi juurirotu merkitsee my\u00f6s uutta sivistyskautta, jonka pohjas\u00e4vel on oleva toinen kuin nyt hallitsevassa rodussa. Jotta ns. Kristillinen sivistys kykenisi vastaamaan uuteen s\u00e4velkorkeuteen, on kristikunnan perusvirheit\u00e4 oikaistava. Er\u00e4s suurimpia virheit\u00e4 on persoonalliseen Jumalaan uskova ja erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi tunnustettu pappisvalta, tuo sokean uskon tukimuuri. Siit\u00e4 on tullut este, joka tyystin tyrehdytt\u00e4\u00e4 totuuden etsinn\u00e4n, telki sen vankilan ovelle, johon kristikunta on sulloutunut. Tuo telki on poistettava. On j\u00e4lleen julistettava el\u00e4m\u00e4n lait j\u00e4lleensyntymisest\u00e4 ja syysuhteen ketjusta. On p\u00e4\u00e4stett\u00e4v\u00e4 vapaat tuulet puhaltamaan j\u00e4rjen tasolla. Kaukana olkoon meist\u00e4, ett\u00e4 uudelleen lietsoisimme sokeata uskoa. Me tahdomme vapauttaa ihmiskunnan n\u00e4ist\u00e4 painajaisista.<\/p>\n
\tVaeltaja: Kristikunta on surkeasti v\u00e4\u00e4ristellyt Kristuksen sanoman.<\/p>\n
\t2. Id\u00e4n Mestari: Tied\u00e4mme kantasi, Vaeltaja. L\u00e4nsimaalaisena Sin\u00e4 \u2013 ehk\u00e4 paremmin kuin me it\u00e4maalaiset \u2013 tunnet n\u00e4m\u00e4 kristityt kansat. Mutta mit\u00e4 muutakaan voimme kuin yritt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\tVaeltaja: Olen kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ni yrityksenne takana ja teen asiaa auttaakseni, mink\u00e4 voin. Tuleehan n\u00e4in valmistettua maaper\u00e4\u00e4 tulevalle vuosisadalle, sill\u00e4 kahdeskymmenes vuosisata on suuren rynnistyksen aikaa ja silloin olen mukana L\u00e4nsimaita nostamassa. – Oletteko l\u00f6yt\u00e4neet sopivan ty\u00f6ntekij\u00e4n?<\/p>\n
\t2. Id\u00e4n Mestari: Etsimme sata vuotta ja valitsimme er\u00e4\u00e4n tsheelan. H\u00e4n, jos kukaan, kykenee teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ei l\u00f6ydy toista niin tarmokasta, niin kaikkensa uhraavaa, niin nerokasta kuin h\u00e4n. Helena Blavatsky-nimisen\u00e4 h\u00e4n saa olla sanansaattajanamme.<\/p>\n
\tVaeltaja: H\u00e4n saa paljon k\u00e4rsi\u00e4, min\u00e4 tunnen n\u00e4m\u00e4 kristityt pakanat. He ovat sokeita ja kuuroja kaikelle henkiselle valolle. Pappisvalta yhdess\u00e4 j\u00e4rjenvastaisten kirkonoppien kanssa on lietsonut voimakkaan materilismin, joka tekee ihmisist\u00e4 sieluttomia ruumiita. N\u00e4m\u00e4 kristityt eiv\u00e4t innoitu muusta kuin vallankumouksista ja verivirroista. Kristikunta kaipaa perinpohjaista uskonpuhdistusta.<\/p>\n
\t1. Id\u00e4n Mestari: Ajatteletko siis tulevaa vuosisataa muunakin kuin kuudennen juurirodun syntyvaiheena?<\/p>\n
\tVaeltaja: Ajattelen kuten tekin, ett\u00e4 l\u00e4nsimaat tarvitsevat oikean k\u00e4sityksen el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ennen kaikkea j\u00e4lleensyntymisen ja syysuhteen laista. Mutta ajattelen lis\u00e4ksi suurta uskonpuhdistusta. Jeesus Kristuksen sanoma on saatettava alkuper\u00e4iseen puhtauteensa, sill\u00e4 kirkot ovat vieneet Kristuksen sanoman matalikolle. Vuorisaarna on julistettu ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseksi ja sota on koroitettu kristilliseksi hyveeksi. T\u00e4llainen menettely on kohtalokasta v\u00e4\u00e4ristely\u00e4, sill\u00e4 se kantaa kuoleman syliss\u00e4\u00e4n. Siksi suuri uskonpuhdistus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n
\tMutta t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi ajattelen viel\u00e4 muutakin. (Viittaa k\u00e4dell\u00e4\u00e4n) Katsokaa pohjoiseen! Uusi p\u00e4iv\u00e4 sarastaa ihmiskunnalle.<\/p>\n
\t(Id\u00e4n Mestarit varjostavat k\u00e4sill\u00e4\u00e4n silmi\u00e4\u00e4n, katsovat kaukaisuuteen, ilostuvat.)<\/p>\n
\t2. Id\u00e4n Mestari: Mit\u00e4 n\u00e4emm\u00e4k\u00e4\u00e4n? Koittaako suuren Avataaran tulo? Silloin on todellakin uusi aamu alkamassa ja meid\u00e4nkin teht\u00e4v\u00e4mme on osana suuremmassa rynnistyksess\u00e4. Annat meille uutta uskoa, veljemme, sill\u00e4 meid\u00e4n on k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4 ajan ratisevaa ratasta uusille urille. Moninkertaisin voimin ty\u00f6skentelemme nyt. Onhan ihmiskunta suuri orpo, tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja itsek\u00e4s. – Ent\u00e4 oletko sin\u00e4 jo l\u00f6yt\u00e4nyt l\u00e4hettil\u00e4\u00e4si?<\/p>\n
\tVaeltaja: Menen itse. Tuo pime\u00e4 maailma tarvitsee minua, Jeesus Kristus tarvitsee puolustajaa. Mutta eniten tarvitsee yst\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ty\u00f6toveria H\u00e4n, maailman tuleva voittaja.<\/p>\n
\t2. Id\u00e4n Mestari: Suuri on uskosi, Vaeltaja. Toivosi ja n\u00e4kemyksesi toteutukoon. Yli-inhimillisi\u00e4 voimia tarvitaan todella, ennen kuin L\u00e4nsimaitten ja ennen kaikkea Euroopan karma on lunastettu. Kest\u00e4\u00e4k\u00f6 Euroopan manner karmansa painoa sortumatta ja kest\u00e4\u00e4k\u00f6 ihmiskunta yh\u00e4 paisuvia verivirtoja?<\/p>\n
\tVaeltaja: Siksip\u00e4 Kristuksen Valkoinen Veljeskunta ty\u00f6skenteleekin jatkuvasti, jotta karman johto saisi inhimillisemm\u00e4n s\u00e4vyn, jotta sen ruhjova mahti voitaisiin lunastaa henkisell\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4. Kun tulee H\u00e4n, maailman voittaja, ja voittaa maailman, niin ehk\u00e4 karman johto siirtyykin Kristukselle. – Uskokaamme, toivokaamme, ty\u00f6skennelk\u00e4\u00e4mme! Kaikkein korkein on voimanamme, Taivaallisen Is\u00e4n tahto apunamme.<\/p>\n
(Kaikki poistuvat)<\/p>\n
3. kuvaelma <\/b>
\nVaeltaja Tuonen tuvilla.<\/p>\n
\t(Kaksi peikkoa saapuu keskustellen)
\n\t1. peikko: Kas, kumma tapaus, nyt saimme suuren uhrin: k\u00e4y tiet\u00e4ji\u00e4 t\u00e4nne Tuonen maille. Nyt ansas virit\u00e4 ja loukkus laita.<\/p>\n
\t2. peikko: H\u00e4, mit\u00e4 loruat. Ei tiet\u00e4ji\u00e4 Tuonen ansat est\u00e4. He k\u00e4yv\u00e4t voittajina harhan mailla.<\/p>\n
\t1. peikko: H\u00e4n onkin tullut el\u00e4vitten mailta, vain unissansa hakee lohdun suojaa. H\u00e4n Jumalaansa huutaa, kuten uskoo, ja Tantaluksen tuskat mielt\u00e4\u00e4n raastaa. Kun uupuneena nukkui korpitielle, niin sielunsa m\u00e4 raastoin Tuonen maille. H\u00e4n oiva uhri herrallemme lienee.<\/p>\n
\t2. peikko: On usko sulla vankka, veli veikko, kun tiet\u00e4ji\u00e4 tahdot taltutella. Vai onko t\u00e4m\u00e4 heist\u00e4 pienimpi\u00e4?<\/p>\n
\t1. peikko: T\u00e4\u00e4 suuri on. Vai mit\u00e4 sanot t\u00e4st\u00e4: Kun sielu uupuneesta ruumiistansa nousi, niin aurinkoa kirkkaammaks sen tiesin. Ja luomissalamoita niin kuin ukkoss\u00e4\u00e4ll\u00e4, ne kohti korkeutta leimus tiet\u00e4j\u00e4st\u00e4. Kun Manalat ja Tuonelatkin liikkui, niin luulin vainajainkin siihen her\u00e4j\u00e4v\u00e4n. Mun valtas kauhu melkein siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n
\t2. peikko: Kas, kuinka uskalsit. Vai mink\u00e4 keinon keksit?<\/p>\n
\t1. peikko: M\u00e4 kutsuin legioonan apureita ja n\u00e4k\u00f6harhan loihdin: pienen lapsen. H\u00e4n lasta s\u00e4\u00e4liess\u00e4\u00e4n seuras kutsuani.<\/p>\n
\t2. peikko: T\u00e4\u00e4 kumma uutinen, siis toimeen veikko.<\/p>\n
\t(Vaeltaja saapuu)<\/p>\n
\tVaeltaja: On turhuuksien turhuus mainen polku, n\u00e4in sanoo Salomokin saarnoissansa. Kuin lasku auringon, mi varjot pident\u00e4\u00e4 ja kaihon j\u00e4tt\u00e4\u00e4. – Tuo kaiho toivoton, se on kuin poltinmerkki, – se kaiho Jumalaanko lie vai sielun turha pyyde. – Kun olin nuori, silloin uskoin suurta, vaan maailma mun heitti kokemusten teille. Se paljon lupas, – j\u00e4tti tyhj\u00e4n k\u00e4teen. – (Miettii) Niin! Turhuuksien turhuus polku mainen. Siis edelleenk\u00f6 k\u00e4yn, vai tieni p\u00e4\u00e4t\u00e4n? – Oi, Jumalani, jos Sua miss\u00e4\u00e4n lienee, – jos minut luonut oot, oot luonut helvetinkin sielun sopukoihin. – Sua huusin avukseni y\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t, vaan miss\u00e4 lienet, apuas ei kuulu.<\/p>\n
\t1. peikko: (Kuiskaten) On kunniakas kuolla sankarina. Saat maistaa sodan hurman, kalman katkun. – Oi, kuinka ihanasti kaikuu kuolinlaulut ja urkuin pauhu t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirkon kaariholvit. Kas, autuus taivainen on palkka sankarilla.<\/p>\n
\tVaeltaja: Nuo Tuonet laulut tunnen perin juurin, t\u00e4\u00e4 unten maailma kertoo kumman kaskun. Vaan kuitenkin – mua vet\u00e4\u00e4 tuskan kuilu, kuin lohdutuksen tois se tullessansa. – Niin, mit\u00e4 kuulinkaan: On kunniakas kuolla sankarina. – Ei aatos tuollainen mua vallannutkaan ennen. – Siis oonko pelkuri, kun tuskissani huudan Jumalaani ja kansat huokaa orjan ikeen alla: m\u00e4 enk\u00f6 apuani tarjois heille? – Oi taiston hurmaa … Kun vertavuotavana kaadun tantereelle, niin kansani mun seppel\u00f6i ja kruunaa… Ja ihanasti kaikuu kuolinlaulut. – Vai kaikuuko??? – Sankarinko maine??? – Kuolinlaulut??? – Ma kuinka vainajana n\u00e4ist\u00e4 tied\u00e4n? – Jos tied\u00e4n, silloin el\u00e4n viel\u00e4.<\/p>\n
\t2. peikko: Ei uskon asioissa j\u00e4rki auta. Sua taivas odottaa ja palkka Herraltasi, jos miekan kahvaan turvaat uskossasi.<\/p>\n
\t1. peikko: Ja sulle lemmittysi tarjoo unhon juoman. Vai parempaako toivot el\u00e4m\u00e4lt\u00e4?<\/p>\n
\t2. peikko: Oi kuule, esimerkki sankarien: sun apuasi kaipaa maa ja taivas. On koti turvaton ja lesken leip\u00e4 laiha ja vartijatta Luojan suuri usko. Ja lempi riutuu vailla lohdulusta ja is\u00e4nmaasi hurmettasi janoo.<\/p>\n
\tVaeltaja: (Huokaa) Voi sielu parkani, sun t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ristiriidat. – N\u00e4in sanoo j\u00e4rkeni: kun elos liekki sammuu, kaikki loppuu. On surut poissa, poissa ilot, riemut. – Ja tunne, pyyde, rienaa kiehtovasti: Saat kunniaa, kun kuolet sankarina. – Ja kolmantena kaiho Jumalaani. Se huutaa ylinn\u00e4, se mielen murtaa . . . Ja eik\u00f6 kansain k\u00e4rsimys jo riit\u00e4? – On veri virrannut ja virtaa yh\u00e4, pit\u00e4isk\u00f6 minunkin sen uomaa syvent\u00e4m\u00e4n. – Minunkin! – M\u00e4 enk\u00f6 ole aina rauhaa rakastanut, m\u00e4 enk\u00f6 laupeutta tied\u00e4 suurimmaksi? – Jos mit\u00e4 kokemus on opettanut, on tulos t\u00e4m\u00e4: s\u00e4 poista k\u00e4rsimysten syit\u00e4 toisten tielt\u00e4.<\/p>\n
\t2. peikko: (Ilke\u00e4sti) Ja palkkasi on toisten pilkka, iva. Haa, laupeus . . . Saat narrinnaamariisi uskoo itse.<\/p>\n
\tVaeltaja: (Mietteiss\u00e4\u00e4n) Jos liekin Jumalani tahto sankarius??? – Voi taivaan vallat, jospa tiet\u00e4isin, niin miekan kera poistun el\u00e4m\u00e4st\u00e4. – Se lienee arvokkaampi koiran kuolemata.<\/p>\n
\t1. peikko: (Nauraa) . . . (Kuiskaten) On voitto meid\u00e4n, jatka veikko, jatka.<\/p>\n
\t2. peikko: Niin, jatka, jatka, suurin tiet\u00e4jist\u00e4. Saat arvokkuutta, kunniaa ja v a l t a a !<\/p>\n
\tVaeltaja: (Ryhdist\u00e4ytyen) Jo riitt\u00e4\u00e4 Tuonen kuiskutukset kummat. Pois kiusan henget tiet\u00e4jien tielt\u00e4, te hornaan juoskaa houkutuksinenne. M\u00e4 tahdon Tuonelankin taijat taltutella.<\/p>\n
\t(Peikot s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4v\u00e4t ja juoksevat pois)
\n\t(Kaksi valkopukuista olentoa saapuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kantaen porttia. Vaeltaja k\u00e4\u00e4ntyy l\u00e4hte\u00e4kseen.)<\/p>\n
\t1. l\u00e4hetti: Seis! Vain oikeemieliset k\u00e4y portin kautta t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
\tVaeltaja: (Per\u00e4ytyy, varjostaa silmi\u00e4\u00e4n k\u00e4dell\u00e4\u00e4n.) M\u00e4 hourailenko jo, vai onko silm\u00e4t rasittuneet valvonnasta?<\/p>\n
\t2. l\u00e4hetti: Jos lienet houraillutkin n\u00e4ihin asti, nyt silm\u00e4s aukenee ja katsot menneisyytes hautaa. Tie el\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4y t\u00e4st\u00e4, haudan takaa. (Viittaa porttia)<\/p>\n
\tVaeltaja: (Arkaillen) Vaan keit\u00e4 ootte te, kun enkeleitten lailla n\u00e4yss\u00e4 n\u00e4ytte ja tieni suljette ja k\u00e4skyn oikeemielisyyden tuotte n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi?<\/p>\n
\t1. l\u00e4hetti: Me oomme vartioita paratiisin, sun Herran k\u00e4skyst\u00e4 me kerran karkoitimme sielt\u00e4. On Kainin merkki sulla viittas alla, sen helvetiksi luulit, Herraa syytit. Sen tuska kasvattaa sua teht\u00e4v\u00e4\u00e4si.<\/p>\n
\tVaeltaja: Oi, Herran enkelit mua armahtakaa katuvaista. On mainen el\u00e4m\u00e4ni k\u00e4ynyt turhaks’ mulle. – Kun Jumalaani huusin y\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t, niin teid\u00e4t l\u00e4hetti h\u00e4n ehk\u00e4 lohdukseni. Nyt nousta tahtoisin ja alkaa uuden elon. – Siis, mik\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 ois’ suotu mulle?<\/p>\n
\t2. l\u00e4hetti: Vain oikeemieliset k\u00e4y portin kautta t\u00e4st\u00e4. – Sua kalske aseiden on kannustanut syntym\u00e4st\u00e4 toiseen, kilin\u00e4 kannusten sua vaati ritariksi. Saat pest\u00e4 verentahrat vaatteistasi ja miekan ly\u00f6d\u00e4 multaan, kahvaa my\u00f6ten; se olkoon risti hautakummullasi. Nyt vanha j\u00e4t\u00e4, miekan valta heit\u00e4. Nyt k\u00e4skyt Vuorisaarnan olkoot oppaamasi.<\/p>\n
\tVaeltaja: Oi, Herran l\u00e4hetti, sun neuvos olkoon laki, kun n\u00e4ytit ihmisyyden tielle uuden suunnan. Vaan sano viel\u00e4, miksi miekan kalske ristin tiell\u00e4 rienaa?<\/p>\n
\t2. l\u00e4hetti: On taivas l\u00e4hestynyt ihmiskuntaa ja Kristus puhuu sis\u00e4isesti sulle. N\u00e4in muuttui perin pohjin ihmisyyden polku. On aika toinen nyt kuin ennen Messiasta. – Kun ritarit Temppeleiden turvakseen j\u00e4tti miekan, se oli menneisyyden kaiku, kuolen musta tahra. – Ken seuraa Kristusta, h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 v\u00e4kivallan.<\/p>\n
\tVaeltaja: Nyt ymm\u00e4rr\u00e4n ja uuden suunnan otan. – Vaan ent\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ni t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htein?<\/p>\n
\t1. l\u00e4hetti: Siis katso taaksep\u00e4in ja tutki polkuasi, niin tied\u00e4t teht\u00e4v\u00e4si nykyel\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
\t(Vaeltaja n\u00e4kee n\u00e4yn)<\/p>\n
\tVaeltaja: (Mietteli\u00e4\u00e4sti) Nyt ymm\u00e4rr\u00e4n, kun lausui Mestarini: ”On teill\u00e4 aina vaivaiset ja k\u00f6yh\u00e4t, te voitte niit\u00e4 auttaa, koska hyv\u00e4ks’ n\u00e4\u00e4tte, vaan minua ei teill\u00e4 ole aina”. – Siis Mestarini toivon tyrm\u00e4sin, kun t o i n e n h y v \u00e4 saapui vastahani. En valintaani osannutkaan tehd\u00e4. – Voi, onnetonta mua, kun silm\u00e4t aukes mulla liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Jos kuinka katuisin, en menneisyytt\u00e4 toiseks’ vaihtaa voisi. (Polvistuu) Oi, enkelini, neuvos mulle anna!<\/p>\n
\t2. l\u00e4hetti: Nyt Kristus syntyy maailmaan v o i t t a j a n a , ei en\u00e4\u00e4 naulittuna ristiin. Ilman valtaa. H\u00e4n maan ja taivaan salaisuudet avaa ja Is\u00e4n syliin johtaa ihmiskunnan. – Saat toistaa entisyyden uusin muodoin, saat uusin voimin poistaa laiminly\u00f6ntis. Siis uudelleen k\u00e4y matkaan seimen luokse ja parhaat lahjas anna alttarille. (Osoittaa porttia)<\/p>\n
\tVaeltaja: (Asettaa molemmat k\u00e4tens\u00e4 vastakkain rinnalle ja tulee portille) Oi rakas Mestarini, joka voitit maailman, Sun rinnallasi tahdon ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4. On Kristus voimani ja Is\u00e4n tahto laki.<\/p>\n
\t(Vaeltaja poistuu portin kautta. L\u00e4hetit seuraavat j\u00e4ljess\u00e4.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
VAELTAJA kirjoittanut V\u00e4in\u00f6 Lehtonen 1. kuvaelma Tapahtuu n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 maailmassa. (Kaksi Id\u00e4n mestaria ja Vaeltaja, er\u00e4s l\u00e4nsimaalainen Mestari, saapuvat. Kaksi valkopukuista enkeli\u00e4 seuraavat Vaeltajan j\u00e4ljess\u00e4, kantaen kultaista risti\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4.) Vaeltaja: Olette siis tehneet p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenne auttaa l\u00e4nsimaita? 1. Id\u00e4n Mestari: … Lue loppuun