Uskonpuhdistus on parhaillaan k\u00e4ynniss\u00e4. Virallistuneen kristinuskon piiriss\u00e4 on muutamia juhlallisia muotomenoja. Sellaisiksi ovat muodostuneet sakramentit kaste, pyh\u00e4 ehtoollinen ja vainajan ruumiin hautaaminen. Uskonpuhdistukseen kuuluu kuitenkin oleellisesti muotomenojen eli sakramenttien todellisen merkityksen valaiseminen. N\u00e4iden uskonnollisten toimitusten yhteydess\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n apuna fyysisi\u00e4 elementtej\u00e4, kasteen sakramentissa vett\u00e4, ehtoollisen sakramentissa leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4, viimeisess\u00e4 voitelussa, joka meill\u00e4 virallistuneen kristinuskon piiriss\u00e4 on jokseenkin tuntematon muotomeno, voitelu suoritetaan \u00f6ljyll\u00e4, hautaamisen yhteydess\u00e4 heitet\u00e4\u00e4n hiekkaa, ts. maata arkulle.
\nSakramenttien teht\u00e4v\u00e4 on auttaa siihen osallistuvat ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ikuisuudesta kotoisin olevia asioita. Jos sakramenttien toimittajana on todellinen vihitty, silloin se on maagillinen toimitus ja osanottajat voivat tulla hetkeksi selv\u00e4n\u00e4k\u00f6isiksi ja n\u00e4hd\u00e4 niit\u00e4 olentoja, jotka ovat mukana pyh\u00e4ss\u00e4 toimituksessa. N\u00e4in Pekka Ervast kertoo tapahtuneen ehtoollisen yhteydess\u00e4 alkuseurakuntien aikana. H\u00e4n kirjoittaa: \u201dEhtoollisessa varsinkin tapahtui useille l\u00e4sn\u00e4 oleville, ett\u00e4 heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 aukenivat ja he saivat n\u00e4hd\u00e4, kuka tositeossa oli pyh\u00e4ss\u00e4 toimituksessa varsinaisena toimeenpanijana. Heid\u00e4n sis\u00e4inen n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 avautui ja he n\u00e4kiv\u00e4t Jeesuksen, joka oli n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ruumiissa mukana.\u201d (Paavali ja h\u00e4nen kristinuskonsa, s. 92.)
\nSakramentit ovat vertauskuvia pyhist\u00e4 asioista. Kun sakramentteihin osallistuvien mieli on pyh\u00e4 ja vakava, niin ne jo sin\u00e4\u00e4n nostavat ajatukset pois el\u00e4m\u00e4n arkip\u00e4iv\u00e4isyydest\u00e4 niiden asioiden pariin, jotka ovat kotoisin ikuisuudesta. V\u00e4in\u00f6 Lehtonen toteaa, ett\u00e4 sakramenttien salainen pyhyys johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on ulkoiselta luonnoltaan sis\u00e4isen olemuksensa vastaavaisuus. Siksi Jeesuskin puhuu henkisest\u00e4 ruoasta, joka tulee Jumalalta. Samoin kuin ulkoinen ruumiimme rakentuu ja pysyy ty\u00f6kykyisen\u00e4 fyysisen ruoan ansiosta, samoin sis\u00e4inen ruumiimme tarvitsee kasvaakseen ja pysy\u00e4kseen ty\u00f6kykyisen\u00e4 henkist\u00e4 ravintoa. (Vaeltajan viesti, s. 70.) Henkinen ruoka on luonnollisesti Vuorisaarnan moraali. Kun nautimme sit\u00e4, ts. el\u00e4v\u00f6idymme siin\u00e4 ja toteutamme sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme, niin meiss\u00e4 kasvaa veljeyden henki. N\u00e4in henkiset opettajamme kertovat. He lis\u00e4\u00e4v\u00e4t viel\u00e4: Veljeys, veljesrakkaus, on fyysisen maailman ensimm\u00e4inen totuus. Ilman rauhaa, sopusointua, toisten ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ei el\u00e4m\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 muutu paratiisilliseksi.
\nTotesimme, ett\u00e4 sakramenttien teht\u00e4v\u00e4 on auttaa totuudenetsij\u00e4\u00e4 suuntautumaan kohti henkisyytt\u00e4. Sakramenteista erikoisesti vertauskuvallinen ehtoollinen innostaa henkisen ravinnon etsint\u00e4\u00e4n ja todellinen sis\u00e4inen ehtoolliskokemus tarjoaa sit\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4lle pyrkij\u00e4lle.
\nMutta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6s kiusauksia, kokeita, joissa etsij\u00e4n vakavuus ja vilpitt\u00f6myys punnitaan. Kiusaukset ovat joka hetki l\u00e4sn\u00e4, mutta ne verhoutuvat sit\u00e4 loisteliaimpiin vaippoihin, mit\u00e4 vakavammasta etsij\u00e4st\u00e4 on kysymys. Vietimme Helsingiss\u00e4 10.12.2006 veljesjuhlaa J. R. Hannulan syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n merkeiss\u00e4. Ohjelmassa esitetyist\u00e4 V\u00e4in\u00f6 Lehtosen n\u00e4ytelm\u00e4n Vaeltaja kahdesta kuvaelmasta toinen havainnollisti eritt\u00e4in hyvin unimaailman kiusauksia. Kokeista on luonnollisesti suoriuduttava arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Mutta miten olemme osanneet toteuttaa p\u00e4iv\u00e4tajunnassamme ihmisyyden ihannetta, se n\u00e4kyy uniel\u00e4m\u00e4mme tapahtumissa. Kuvaelmassa pienet n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n maailman herhil\u00e4iset eli peikot toteavat viekoittelunsa kohteen niin voimakkaaksi ja paljon voittaneeksi, etteiv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n tepsi tavalliset houkutuskeinot. Niinp\u00e4 he p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4tkin vedota t\u00e4m\u00e4n auttamistahtoon.
\nMutta seuratkaamme peikkojen keskustelua muutaman vuorosanan verran.
\nI peikko: Kas, kumma tapaus, nyt saimme suuren uhrin: k\u00e4y tiet\u00e4ji\u00e4 t\u00e4nne Tuonen maille. Nyt ansas virit\u00e4 ja loukkus laita.
\nII peikko: H\u00e4, mit\u00e4 loruat. Ei tiet\u00e4ji\u00e4 Tuonen ansat est\u00e4. He k\u00e4yv\u00e4t voittajina harhan mailla.
\nI peikko: H\u00e4n onkin tullut el\u00e4vitten mailta, vain unissansa hakee lohdun suojaa. H\u00e4n Jumalaansa huutaa, kuten uskoo, ja Tantaluksen tuskat mielt\u00e4\u00e4n raastaa. Kun uupuneena nukkui korpitielle, niin sielunsa m\u00e4 raastoin Tuonen maille. H\u00e4n oiva uhri herrallemme lienee.
\nII peikko: On usko sulla vankka, veli veikko, kun tiet\u00e4ji\u00e4 tahdot taltutella. Vai onko t\u00e4m\u00e4 heist\u00e4 pienimpi\u00e4?
\nI peikko: T\u00e4\u00e4 suuri on. Vai mit\u00e4 sanot t\u00e4st\u00e4: Kun sielu uupuneesta ruumiistansa nousi, niin aurinkoa kirkkaammaks sen tiesin. Ja luomissalamoita niin kuin ukkoss\u00e4\u00e4ll\u00e4, ne kohti korkeutta leimus tiet\u00e4j\u00e4st\u00e4. Kun Manalat ja Tuonelatkin liikkui, niin luulin vainajainkin siihen her\u00e4j\u00e4v\u00e4n. Mun valtas kauhu melkein siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n.
\nEsitetty\u00e4\u00e4n Vaeltajalle sodan hurmat ja kalman katkut, lemmityn tarjoaman unhon juoman peikot lupaavat viel\u00e4 kaikkea mahdollista persoonallisen ihmisten hyv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4, kuten arvokkuutta, kunniaa ja valtaa. Kuitenkin Vaeltaja torjuu peikot ja vastaa ryhdist\u00e4ytyen: Jo riitt\u00e4\u00e4 Tuonen kuiskutukset kummat. Pois kiusan henget tiet\u00e4jien tielt\u00e4, te hornaan juoskaa houkutuksinenne. M\u00e4 tahdon Tuonelankin taiat taltutella.
\nMeill\u00e4 kaikilla on mahdollisuus tarkastella aika ajoittain omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4mme ja toimintaamme, kuten Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksessa pyydet\u00e4\u00e4n tai toivotaan meid\u00e4n tekev\u00e4n, \u201dett\u00e4 aina n\u00e4kisimme Sinun tahtosi ja oman tiemme selv\u00e4n\u00e4 edess\u00e4mme emmek\u00e4 siit\u00e4 harhaantuisi joutumalla niihin ansoihin, joita el\u00e4m\u00e4 ruumiissa jalkojemme eteen heitt\u00e4\u00e4\u201d.<\/p>\n
Annikki Kumpulainen
\nannikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Uskonpuhdistus on parhaillaan k\u00e4ynniss\u00e4. Virallistuneen kristinuskon piiriss\u00e4 on muutamia juhlallisia muotomenoja. Sellaisiksi ovat muodostuneet sakramentit kaste, pyh\u00e4 ehtoollinen ja vainajan ruumiin hautaaminen. Uskonpuhdistukseen kuuluu kuitenkin oleellisesti muotomenojen eli sakramenttien todellisen merkityksen valaiseminen. N\u00e4iden uskonnollisten toimitusten yhteydess\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n apuna fyysisi\u00e4 elementtej\u00e4, … Lue loppuun