Voimme tutustua kosmisen Kristuksen l\u00e4hestymisen historiaan. T\u00e4m\u00e4n me saatamme tehd\u00e4 aivan alusta l\u00e4htien eli alkaen Jumalan luomasta el\u00e4v\u00e4st\u00e4 ajatuskuvasta ja p\u00e4\u00e4tyen suurten kosmokraattorien avaamiin uusiin, Kristuksen yhteyteen johtaviin kanaviin. T\u00e4ll\u00f6in havaitsemme, ett\u00e4 Jumalan luovan ajattelun synnytt\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 ihmisyy\u00adden malli on planeettamme ammunkoitosta saakka pyrkinyt siihen, ett\u00e4 ihmiset omaksuisivat sen ihanteekseen ja el\u00e4isiv\u00e4t siin\u00e4, ja ett\u00e4 se saisi n\u00e4in muodon ihmisiss\u00e4.
\nKalevalassa Kristuksen l\u00e4hestymispyrkimyst\u00e4 kuvataan jumaluusopillisella avaimella avattuna kosintana. Jumalan maailma kosii ihmiskuntaa eli ihmisten enkeliminuutta aina uuden uskon\u00adnon synnytty\u00e4. Logos Pyh\u00e4n\u00e4 Henken\u00e4 eli Ilmarisena on kosinut ihmiskuntaa kaikissa vanhoissa uskonnoissa ennen Jeesus Nasaretilaista. Logos Poikana eli Lemmink\u00e4isen\u00e4 on kosinut ihmiskuntaa Jeesuksen avaamassa Pojan uskonnossa. Logos Is\u00e4n\u00e4 eli V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen\u00e4 kosii ihmiskuntaa ihmisyysuskonnossa eli kristosofiassa.<\/p>\n
Kalevalan Aino-taru
\nKalevalan Aino-taru on realistisena kuvauksena runollisen vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4, mutta sis\u00e4ll\u00f6l\u00adt\u00e4\u00e4n samalla suorastaan julma. Kerrotaanhan siin\u00e4, miten nuori ja ylpe\u00e4 Joukahainen l\u00e4hti kilpailemaan vanhan, maankuulun V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kanssa uhaten laulaa laulajan parahan pahimmaksi laulajaksi, t\u00e4m\u00e4n jalkoihin kiviset keng\u00e4t, puksut puiset lantehille, rinnan p\u00e4\u00e4lle kiviriipan, hartioille kiviharkon, kivikintahat k\u00e4tehen ja p\u00e4\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 paatisen kyp\u00e4\u00adr\u00e4n. Mutta V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laulaa niin, ett\u00e4 j\u00e4rvet l\u00e4ikkyv\u00e4t, vaskiset vuoret vapisevat, vahvat paaetkin paukahtelevat, kalliot lent\u00e4v\u00e4t kaheksi ja rannan kivet rakoilevat. Jouduttuaan sitten h\u00e4vi\u00f6lle ja suorastaan hengenvaaraan Joukahainen lupaa V\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle oman sisaren\u00adsa Ainon puolisoksi. Kirjaimellisesti ymm\u00e4rrettyn\u00e4 runo asettaa paitsi Joukahaisen my\u00f6s vanhan viisaan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen ep\u00e4edulliseen valoon. Ainolta kysym\u00e4tt\u00e4, h\u00e4nen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen tulevaisuudestaan sovitaan. Asiasta tiedon saatuaan emo kuitenkin kovin ihastui ilmoittaen toivoneensa tuon ik\u00e4ns\u00e4 sukuunsa suurta miest\u00e4, rotuunsa rohkeata. Mutta Aino ei halua menn\u00e4 vanhalle miehelle, vaan apeutuu ja ajautuu lopulta toivottomana mereen, alle aaltojen syvien.<\/p>\n
Aino-taru ihmissielun kehityksen tulkitsijana
\nSielutieteellist\u00e4 avainta k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4mme V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen on Logos, Jumalan Poika, Kristus. H\u00e4n on luonnossa ja samalla jokaisen ihmisen sis\u00e4ss\u00e4 asuva henki, totuuden \u00e4\u00e4ni, ihmisen opettaja. Joukahainen on nuori sielu, viel\u00e4 kehittym\u00e4t\u00f6n ihminen. H\u00e4n on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti materialisti, sill\u00e4 h\u00e4n uskoo vain persoonalliseen, ulkonaiseen maailmaan ja omiin ais\u00adteihinsa. Aino on t\u00e4ll\u00e4 psykologisellakin avaimella avattuna Joukahaisen sisar, ts. Jouka\u00adhais-sielun kaunein puoli, sen iankaikkinen sis\u00e4lt\u00f6. Emo on koko luonto ja viel\u00e4 l\u00e4hemmin fyysinen k\u00e4ytt\u00f6v\u00e4line.
\nJoukahainen ylpeilee omalla etevyydell\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on itsest\u00e4\u00e4n ylpe\u00e4. H\u00e4n ei oikeas\u00adtaan usko Jumalaan, ei n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin maailmoihin, ei mihink\u00e4\u00e4n korkeampaan. H\u00e4n ei halua edes otaksua, ett\u00e4 voisi olla mit\u00e4\u00e4n syvemp\u00e4\u00e4 tietoa kuin h\u00e4nen pintapuolinen tieton\u00adsa ja sivistyksens\u00e4. Kun h\u00e4n kuulee, ett\u00e4 on tiet\u00e4ji\u00e4, viisaita ja ett\u00e4 ihminen voi kehitty\u00e4 henkisesti ja saavuttaa yliaistisia voimia ja yliaistista tietoa, niin h\u00e4n nauraa sille.
\nMutta samalla nuori sielu kuitenkin ajattelee, ett\u00e4 jos on jotain korkeampaa, niin tulkoon se n\u00e4kyviin. Joukahainen kutsui omalla ep\u00e4uskollaan ja ylpeydell\u00e4\u00e4n luokseen totuuden henke\u00e4, syvemp\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4. Joukahainen valjasti tulisen ruunansa ja ajoi p\u00e4iv\u00e4n, ajoi toisen, jo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmantena p\u00e4\u00e4tyi V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoille. Kun V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tulee tiell\u00e4 vastaan, ajaa Joukahainen tuhmasti etehen, jolloin aisa tarttui aisan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, rahe rahkehen takistui. V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tulee Joukahaisen luokse n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 voimana laulaen Joukahaisen suohon suoniv\u00f6ist\u00e4, niittyvillahan nivuslihoista, kankahasen kainaloista. Viisauden henki puhuu h\u00e4nen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja samalla n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ulkonaisesti. Se heitt\u00e4\u00e4 h\u00e4net suruihin, tuskaan, k\u00e4rsimykseen. El\u00e4m\u00e4 kohtee h\u00e4nt\u00e4 kovakouraisesti. Lopulta se upottaa h\u00e4net niin syv\u00e4lle suohon, ett\u00e4 Joukahaisen leuka on liettehess\u00e4, parta paikassa pahassa. Koko Joukahaisen maailmankatsomus romahtaa.
\nVaikka Joukahais-sielu joutuu yh\u00e4 syvemm\u00e4lle suohon, h\u00e4n kuitenkin viel\u00e4 ajattelee: Enk\u00f6 sittenkin voisi palata entiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Luovun rikkaudesta, luovun kun\u00adniasta, luovun kaikesta, kunhan vaan saan el\u00e4\u00e4 kuten ennenkin ja tuntea olevani oma itseni. Mutta el\u00e4m\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 yh\u00e4 edelleen, kunnes h\u00e4n lopulta lupaa itsens\u00e4 lunnaiksi. H\u00e4n sanoo: min\u00e4 annan itseni sinulle, el\u00e4m\u00e4, ota paras minusta, ota sisareni Aino.
\nJoukahais-sielu on jo kuullut totuuden \u00e4\u00e4nen, tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on Jumala, korkeampi olemassaolo. Mutta h\u00e4n ei ole viel\u00e4 sulattanut saamaansa tietoa. Niinp\u00e4 h\u00e4nen palattuaan tavalliseen tajuntaansa h\u00e4n l\u00e4htee kulkemaan kohti kotiansa mielell\u00e4 pahalla.
\nAjoi kummasti kotihin:
\nRikki riihe’en rekens\u00e4,
\nAisat poikki portahasen.
\nMutta emo iloitsi Ainon astumisesta henkiselle tielle eli V\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle menosta. Pekka Ervast kirjoittaa: ”Kun ihminen kehittyy henkisesti, silloin my\u00f6s luonnon ainehiukkaset puhdistuvat, niille tulee keve\u00e4mpi el\u00e4m\u00e4, niinkuin apostolikin sanoo: Koko luomakunta huokailee tuskissaan odottaen Jumalan Poikien ilmestymist\u00e4.” (Kalevalaa tutkimaan, s. 21.)
\nMutta ihmisen sielu, Aino, kauhistuu viel\u00e4 viisautta. Viisaus on sen mielest\u00e4 niin vanha ja niin kylm\u00e4. Viisaushan kuin vet\u00e4\u00e4 h\u00e4net pois vanhasta tutusta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. H\u00e4nh\u00e4n kadottaisi itsens\u00e4. H\u00e4nenk\u00f6 pit\u00e4isi luopua kaikesta vanhasta tutusta, koko persoonallisuu\u00addestaan. N\u00e4in ihminen ajattelee ja ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 luotaan henkisen el\u00e4m\u00e4n.
\nL\u00e4ksip\u00e4 Aino sitten vastaksia taittamaan lehosta. Kohti kotia astuessaan tuli V\u00e4in\u00e4\u00adm\u00f6inen vastaan ja virkkoi:
\nEl\u00e4p\u00e4 muille, neiti nuori
\nKuin minulle, neiti nuori
\nKanna kaulan helmil\u00f6it\u00e4,…
\nTotuuden \u00e4\u00e4ni puhuu ihmisen sielussa: totuutta sinun tulee palvella kaikilla kyvyill\u00e4si. Sinun ei tule k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 talenttejasi saadaksesi kunniaa, mainetta tai hy\u00f6ty\u00e4 itsellesi joko omaksi tai toisten persoonalliseksi hy\u00f6dyksi. Mutta Aino riisti ristin rinnoiltaan, sormukset sormestaan, punalangat p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4, kaikki maalle maan hyv\u00e4ksi. Vaikea on ihmisen luopua persoonallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, vanhoista tavoistaan ja tottumuksistaan. Henkinen el\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 viel\u00e4kin toivottoman ilottomalta, vaikka Aino-sielu on jo saanut koske\u00adtuksen hengen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sis\u00e4isten ristiriitojen paineessa h\u00e4n mieluummin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taitonsa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuin asettaisi ne totuuden palvelukseen.
\nOlemme nyt kuitenkin opettelemassa uutta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 edell\u00e4 kulkeneiden henkisten opettajien viitoittamalla tiell\u00e4.<\/p>\n
Annikki Kumpulainen
\nannikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Voimme tutustua kosmisen Kristuksen l\u00e4hestymisen historiaan. T\u00e4m\u00e4n me saatamme tehd\u00e4 aivan alusta l\u00e4htien eli alkaen Jumalan luomasta el\u00e4v\u00e4st\u00e4 ajatuskuvasta ja p\u00e4\u00e4tyen suurten kosmokraattorien avaamiin uusiin, Kristuksen yhteyteen johtaviin kanaviin. T\u00e4ll\u00f6in havaitsemme, ett\u00e4 Jumalan luovan ajattelun synnytt\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 ihmisyy\u00adden malli on … Lue loppuun