Kristosofi 3\/2007
\nToimittajalta<\/p>\n
Kansojen ja koko ihmiskunnan yhteinen onnettomuus on sota. Sotia on kyll\u00e4 k\u00e4yty aiemminkin, mutta \u00e4lyn kehityksen my\u00f6t\u00e4 sota-aseet on kehitetty nykyaikana niin tuhoisiksi, ett\u00e4 niiden avulla voimme tuhota maapallollamme kaiken elollisen, my\u00f6s itsemme.<\/p>\n
Miettiess\u00e4mme ratkaisua t\u00e4h\u00e4n kaikkia koskevaan pulmaan voimme k\u00e4\u00e4nty\u00e4 henkisten opettajien puoleen. Pekka Ervast on k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n kansojen veljeytt\u00e4 todennut, ett\u00e4 jos kansat liittoutuvat yhteisty\u00f6h\u00f6n siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 kannustaa sama itsek\u00e4s p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, useimmiten jokin aineellinen etu, t\u00e4llainen liitto ei ole kest\u00e4v\u00e4. Entisist\u00e4 liittolaisista tulee toistensa vihollisia ja entisist\u00e4 vihollisista uusia liittolaisia, mutta vain niin pitk\u00e4ksi aikaa, ett\u00e4 tavoiteltu etu on saavutettu. T\u00e4st\u00e4 on historiassa n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4.
\nKest\u00e4v\u00e4n liiton edellytys on yhteinen eettinen, moraalinen tavoite. Sellaisia tarjoavat uskonnot, mutta eiv\u00e4t suoralta k\u00e4delt\u00e4, sill\u00e4 uskonnot ovat madaltuneet ihmisten k\u00e4siss\u00e4. Niinp\u00e4 meid\u00e4n on paneuduttava uskontojen julistajien alkuper\u00e4isiin opetuksiin. P\u00e4tev\u00e4\u00e4 tietoa l\u00f6yd\u00e4mme Pekka Ervastin teoksesta Suuret uskonnot. Kirjan Alkulauseessa tekij\u00e4 samaistaa itsens\u00e4 tutkijaan, jota el\u00e4hytt\u00e4\u00e4 yleisuskonnollinen, teosofinen henki. \u201dH\u00e4n etsii joka uskonnosta viisauden sanoja, joka pyh\u00e4st\u00e4 kirjasta Jumalan sormen j\u00e4lki\u00e4. H\u00e4n tahtoo olla ihminen, joka kaikkialla l\u00e4hestyy ihmisi\u00e4: saman hengenjanon, mink\u00e4 h\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n tuntee, h\u00e4n n\u00e4kee toisissakin, olkoot h\u00e4nest\u00e4 kuinka et\u00e4\u00e4ll\u00e4 tahansa ajassa ja paikassa. H\u00e4n l\u00e4hestyy uskontoja, syd\u00e4n odotuksesta ja kiitoksesta sykkiv\u00e4n\u00e4.\u201d<\/p>\n
Buddhalaisten jalo kahdeksankertainen tie johtaa nirvaanaan. T\u00e4h\u00e4n kahdeksankertaiseen tiehen sis\u00e4ltyy mm. oikea elinkeino. Buddhalainen ei saa olla sotamies, h\u00e4nen elinkeinonsa ei saa vahingoittaa ket\u00e4\u00e4n. Nirvaana on korkein onni. Se on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, keskitetty ilo ja autuus ja armahtavainen rakkaus. Nirvaana tarkoittaa sek\u00e4 mielentilaa ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 saavutusta henkisell\u00e4 tiell\u00e4. Sanatarkasti nirvaana merkitsee sammumista, mutta se ei merkitse yksil\u00f6llisen tietoisuuden h\u00e4vi\u00e4mist\u00e4, vaan yksinomaan itsekk\u00e4iden, persoonallisten pyyteiden sammumista ja mahdollisuutta kokea aatmisen tason ykseytt\u00e4. Kun jalon kahdeksankertaisen tien kulkija ei aiheuta en\u00e4\u00e4 uutta karmaa, vaan lunastaa entist\u00e4, h\u00e4n saavuttaa lopulta karmattoman tilan. H\u00e4nen ei tarvitse en\u00e4\u00e4 j\u00e4lleensynty\u00e4 maiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaan j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\u00e4n maisen k\u00e4ytt\u00f6v\u00e4lineens\u00e4 kuolemassa h\u00e4n voi \u2013 kohouduttuaan puhtaan henkisen tilan onnellisuuteen \u2013 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Telluksemme ja sen ihmiskunnan. Mutta ken kielt\u00e4ytyy jo saavuttamastaan vapaudesta ja syntyy uudelleen ainemaailmaan auttaakseen j\u00e4ljess\u00e4 tulevia ihmisvelji\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 surujen t\u00e4hdell\u00e4, h\u00e4nest\u00e4 sukeutuu Opettajiemme mukaan Tiedon Mestari Valkoisessa Veljeskunnassa.
\nKristityiksi itse\u00e4\u00e4n kutsuvien on syyt\u00e4 tutustua kristinuskon perustajan, Jeesus Nasaretilaisen, Vuorisaarnassa oleviin opetuksiin. Jeesus kehottaa rakastamaan kaikkia ihmisi\u00e4, rukoilemaan vainoojien puolesta. H\u00e4n sanoo: Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.<\/p>\n
Muhamettilaisuudessa puhutaan \u201dpyh\u00e4st\u00e4 sodasta\u201d, dshihad. Se pyh\u00e4 sota, johon Muhammed seuraajiansa kannustaa, on sotaa omaa itsekkyytt\u00e4, omaa pahuutta vastaan. Sellaista on dshihadiakbar, pyh\u00e4 sota. Muhamettilaiset nimitt\u00e4v\u00e4t uskontoaan nimell\u00e4 Islam. Se merkitsee alistumista Jumalan tahdon alle, Jumalan ja Jumalan tahdon tunnustamista ja siihen tyytymist\u00e4, Jumalan pyh\u00e4n tahdon seuraamista.
\nKabbala on juutalaisten Salainen oppi. Sen p\u00e4\u00e4teokset ovat Sefer Jetzirah ja Zohar. Sefer Jetzirah puhuu maailman synnyst\u00e4, Zohar ihmisen luomisesta. Molemmat kirjat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t asioita ja oppeja, joista on puhuttu jo muinaisissa uskonnoissa, hinduismissa, buddhalaisuudessa, egyptil\u00e4isess\u00e4 ja kaldealaisessa uskonnossa. Kabbalassa on kyll\u00e4 my\u00f6s magiaan kuuluvia aineksia, mutta p\u00e4\u00e4sis\u00e4lt\u00f6 muodostuu edell\u00e4 mainituista p\u00e4\u00e4teoksista.<\/p>\n
Juutalaisten Pentateukhos (Mooseksen kirjat) sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n Thoransa, lakinsa. Mutta niit\u00e4 ei pid\u00e4 lukea kirjaimellisesti, sill\u00e4 ne ovat kirjoitetut niin, ett\u00e4 niill\u00e4 on syv\u00e4, mystinen merkitys. Mooseksen antamissa moraalisissa k\u00e4skyiss\u00e4, joita meid\u00e4nkin virallistuneessa kristinuskossamme opetetaan, sanotaan suoraan: \u00c4l\u00e4 tapa.<\/p>\n
N\u00e4inkin lyhyt katsaus Buddhan ohjeisiin, kristinuskoon, islamilaisuuteen ja juutalaisuuteen paljastaa meille, ettei kukaan n\u00e4iden uskontojen perustajista ole ihannoinut sotaa. P\u00e4invastoin he kehottavat aseettomuuteen.<\/p>\n
Pekka Ervastin Vuorisaarnan ohjeet menev\u00e4t edellisi\u00e4 syvemm\u00e4lle. Niiden viimeisess\u00e4 eli sotimattomuutta ja rakkautta k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 k\u00e4skyss\u00e4 opastetaan rakastamaan kaikkia ihmisi\u00e4. Esimerkkin\u00e4 ja mallina on Kristus-rakkaus, Jumalan rakkaus. Sanoihan jo Jeesus, ettei meid\u00e4n tule ainoastaan antaa anteeksi meit\u00e4 vahingoittaville ihmisille, vaan my\u00f6s rukoilla heid\u00e4n puolestaan. Ongelmaksi muodostuu t\u00e4ll\u00f6in, miten osaisimme rukoilla oikein. Mit\u00e4 sanoja tai ajatuksia meid\u00e4n tulisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4? Jos l\u00e4hdemme siit\u00e4, ett\u00e4 toivomme Jumalan antavan anteeksi vastustajillemme sen, etteiv\u00e4t he mielest\u00e4mme toimi rakentavasti, voi sellainen menettely osoittautua ep\u00e4kelvoksi. Ymm\u00e4rr\u00e4mmek\u00f6 me, osaammeko me menetell\u00e4 aina eheytt\u00e4v\u00e4sti, parhaalla mahdollisella tavalla? Paremmalta vaihtoehdolta vaikuttaa ajatus pyyt\u00e4\u00e4 molemmille osapuolille jatkuvasti syvenev\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ydellistyv\u00e4\u00e4 asioiden ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Annikki Kumpulainen
\nannikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kristosofi 3\/2007 Toimittajalta Kansojen ja koko ihmiskunnan yhteinen onnettomuus on sota. Sotia on kyll\u00e4 k\u00e4yty aiemminkin, mutta \u00e4lyn kehityksen my\u00f6t\u00e4 sota-aseet on kehitetty nykyaikana niin tuhoisiksi, ett\u00e4 niiden avulla voimme tuhota maapallollamme kaiken elollisen, my\u00f6s itsemme. Miettiess\u00e4mme ratkaisua t\u00e4h\u00e4n kaikkia … Lue loppuun