Er\u00e4s juutalainen tarina kertoo kahdesta kivenhakkaajasta, jotka tekiv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ankarassa paahteessa. Kerran sitten tuli paikalle kulkija, joka katseltuaan miesten uurastusta kysyi, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tekiv\u00e4t. \u201dHakkaan kivi\u00e4\u201d, vastasi toinen kuumuudesta ja p\u00f6lyst\u00e4 n\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4. \u201dRakennan temppeli\u00e4\u201d, sanoi toinen. V\u00e4synyt ja hikinen oli h\u00e4nkin, mutta ty\u00f6skenteli iloisin ja reippain mielin.
\nKertomus ei kaipaa selityst\u00e4. Siin\u00e4 ei ole kysymys vain siit\u00e4, katsellaanko maailmaa synk\u00e4st\u00e4 vai valoisasta n\u00e4k\u00f6kulmasta, vaikkei sek\u00e4\u00e4n mik\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen asia ole. Saattaahan olla niinkin, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen vastaaja oli luonnostaan hyv\u00e4ntuulisempi kuin toinen, mutta olosuhteiden karuus oli masentanut mielen. J\u00e4lkimm\u00e4isen vastaajan tyytyv\u00e4isyys ei riippunut h\u00e4nen temperamentistaan, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi, mink\u00e4 kauniin ja suuren suunnitelman ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 h\u00e4nkin sai olla. Kysymys on el\u00e4m\u00e4nkatsomuksesta.
\nSiin\u00e4 oli madame Blavatskyn julistaman teosofian ja ennen kaikkea kristosofisen tiedon merkitys: tehd\u00e4 kivenhakkaajista Jumalan huoneen rakentajia. Sellaisen tilan, miss\u00e4 Hiljaisuuden \u00e4\u00e4ni voi puhua ja mink\u00e4 rakennusohjeet Jeesus antoi. Mutta Pekka Ervastilla oli t\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 annettavaa. Emme rakenna temppeli\u00e4 vain itsest\u00e4mme, vaan koko planeetastamme. Sen arkip\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulee silloin jumalanpalvelusta, sen juhlista niit\u00e4 suurenmoisia ja sis\u00e4lt\u00f6rikkaita seremonioita, joita Pekka Ervast sanoi toivovansa tulevaisuudessa vietett\u00e4v\u00e4n. Niiss\u00e4 kaikuva Hiljaisuuden \u00e4\u00e4ni helisisi avaruuteen kanteleen tavoin.
\nMutta tuon tulevaisuuden rakentamiseksi on luovuttava kaikista luulotteluista, olkoot ne kuinka kauniita ja veljellisen tasa-arvoisia tahansa. Pekka Ervast sanoo vuoden 1921 Toimittajalta-kirjoituksessa: Kun kysyt\u00e4\u00e4n, onko Suomella erityinen teht\u00e4v\u00e4 Euroopan uudestiluomisessa, vastaavat monet, ett\u00e4 ei ole, koska kaikki kansat ovat mukana uutta Eurooppaa rakentamassa. Kuitenkin t\u00e4m\u00e4 perustuu historian tuntemattomuuteen ja henkisen n\u00e4\u00f6n puutteeseen. Historia ei ole niin tasa-arvoisen demokraattinen, kuin ihmiset soisivat, vaan antaa milloin toisen, milloin toisen kansan kulkea kehityksen etunen\u00e4ss\u00e4, menesty\u00e4 ja vaurastua esimerkiksi ja opiksi toisille ja lopulta sortua ja hukkua toisten varoitukseksi, jos ei ole osannut oikein k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kohtalon suomia tilaisuuksia.
\nN\u00e4inh\u00e4n on yksil\u00f6idenkin laita. Ei riit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkatsomus on kaunis. Sen tulee olla my\u00f6s totuudenmukainen. Ja omalla merkillisell\u00e4 tavallaan se on silloin my\u00f6s kaikkein kaunein. Kivenhakkaajan tulee saada mahdollisimman totuudenmukainen ja tarkka kuva ty\u00f6st\u00e4\u00e4n, ettei omine k\u00e4sityksineen joutuisi lopulta seisomaan sortuneiden mahdollisuuksiensa raunioilla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Er\u00e4s juutalainen tarina kertoo kahdesta kivenhakkaajasta, jotka tekiv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ankarassa paahteessa. Kerran sitten tuli paikalle kulkija, joka katseltuaan miesten uurastusta kysyi, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tekiv\u00e4t. \u201dHakkaan kivi\u00e4\u201d, vastasi toinen kuumuudesta ja p\u00f6lyst\u00e4 n\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4. \u201dRakennan temppeli\u00e4\u201d, sanoi toinen. V\u00e4synyt ja hikinen … Lue loppuun