Pekka Ervastin kirjasta: Karma ja Sairaudet,
ote luvusta III ”Miten voitamme karman?, sivut 61 – 64
Ja kun tutkimme, mitä voima
on, sanomme: voima on järkeä, voima on juuri
sitä henkistä valoa, mistä Jeesus puhuu. Se on
pohjimmaltaan järkeä, joka on valoa. Ja jos sa-
nomme, että kaikki aineellinen on meillekin tii-
vistynyttä valoa, saamme tietää, että se valo on
voimaa, ja se voima on järkeä. Siis aineellinen
maailma on tiivistynyttä järkeä, kaikki muoto on
kristallisoitua järkeä. — Tämä voi kuulostaa hie-
man oudolta, ja en tiedä, voisiko joku luonnontie-
teilijä sitä hyväksyä. Minä sanonkin, että meidän
tiedemiehemme eivät ole nähneet sitä yhteyttä,
joka on voiman ja järjen välillä. He eivät vielä
ymmärtäisi tällaista puhetta. Mutta vanha viisaus
on sanonut, — jonka sitten jokainen asianomainen
tutkija huomaa oikeaksi —, että järki on taval-
laan aineen salaisuus. Järki kaikkine luovine voi-
mineen, — esimerkiksi mielikuvituksineen —, on
näkymätön, sisäinen, henkinen valo, joka on ai-
neen salaisuus. Siis kaikki, mikä meissä on ainet-
ta, on järkeä.
Mehän olemme monta kertaa puhu-
neet, että me saimme tämän fyysillisen ruumiin
kuin lainaksi luonnolta, sillä se on meitä paljon
järkevämpi, tietää enemmän kuin me. Ihmismi-
nuuksina emme ole kokeneet sitä, mitä se tietää.
Meidän minuutemme on lähempänä järkimaail-
maa, on järkimaailman synnyttämä aineellisuus.
Ja sentähden se ei ole niin paljon kokenut, ei ole
niin vanha kuin fyysillinen ruumis. Sentähden se
voi ottaa oppia tältä fyysilliseltä ruumiilta. Sitä
tutkimalla me pääsemme monen asian perille,
koska meidän fyysillinen ruumiimme on tiivisty-
nyttä valoa, järkeä. Ja kun katselemme ihmistä,
huomaamme, että meidän olemuksemme on heik-
koa valoa, ja sen ympärille on kerääntynyt kai-
kenlaista sellaista, joka on pimeämpää valoa. Se
on meidän astraalis-mentaalinen auramme. Kaikki
se on meidän järki-minämme ympärillä, peittäen
sitä ja osoittaen samalla, että se ei ole vielä täy-
dellisesti valon poika. Koko tunne- ja tahtomaail-
mamme on siinä aurassa, joka on kokoonpantu ei
ainoastaan kirkkaista vaan raskaistakin väreistä.
Ne ovat tiivistynyttä järkeä olentomme ympärillä.
Ja sitten meillä on tämä fyysillinen ruumis laina-
na, joka on enimmin tiivistynyttä valoa. Sen
avulla käymme koulua tässä näkyvässä järki-
maailmassa. Ja nyt meidän pitäisi tässä muotojen
maailmassa, tässä viisaasti järjestetyssä kosmok-
sessa, ihmishenkinä, henkiolentoina tuoda rak-
kautta tähän maailmaan. Sillä sitä mukaa, kun
me tuomme rakkautta siihen, kaikki aineellisuus,
sen monissa pimeysasteissa, valaistuu, sillä rakkaus
tuo aina mukanaan mitä kauneinta, kirkkainta va-
loa eli järkeä. Puhdas järki eli jumalallinen viisaus
on tuon rakkauden hienoin ruumis, sen hienoin il-
maus. Sentähden, jos me ihmiset osaisimme olla
‘omaa sisäisintä, jumalallista itseämme, joka on
rakkaus, silloin myös meidän koko olemuksemme
muuttuisi puhtaaksi järjeksi eli valoksi. Silloin
me loistaisimme. Siksihän Jeesuskin juuri sanoo:
„Teidän valonne pitää loistaa. Teidän pitää niin
yhdistää itsenne rakkauden olemukseen, järkeen,
että se muoto, joka teitä ympäröi, silloin loistaa.”
Nämä ovat salaperäisiä asioita eräältä kannalta
katsoen, mutta toiselta kannalta sellaisia, että niistä
täytyy puhua. — Silloin karman voittaminen ta-
pahtuu sillä tavalla, että me tulemme omaksi itsek-
semme, siksi mitä me olemme. Rakkautta me
olemme, ja me tulemme rakkaudeksi, joka ilmen-
neenä on viisautta, sillä rakkaus ei voi olla ilmen-
neenä ilman järkeä ja viisautta. Hyvyys tulee vii-
saudeksi. Sentähden me olemme täällä oppimassa
viisautta ja järkeä. Viisautta ja järkeä emme opi,
emmekä voi tulla valoksi, ellemme tule myöskin
siksi, mitä olemme henkisesti. Sillä viisaus ja järki
on meidän mahdollisuutemme. Henkisesti me
olemme rakkautta. Ilman rakkautta emme voi tulla
valoksi. Ja koko karma haihtuu siihen kirkkaa-
seen valoon, joka on rakkauden ilmennystä. Sii-
hen haihtuvat kaikki voimat, jotka saavat häi-
riöitä ja kärsimyksiä aikaan. — Näin paljon käy-
tännöllistä salatiedettä me jokainen voimme ym-
märtää.