Runo: Ylistys elämälle, Arianne Heiskari

Ylistys elämälle

Elämä kutsui,
kuuntelin hiljaa
mikä on tämä tunne
mun rinnaissain?
Se onkohan riemu
rakkaudestain?

Ja kuljin polkua eteenpäin.
Taivaan portitkin aukes
mun rinnassain
ja kävelin ilmassa silloin.

Minä ollut en
yksin päällä maan
ja elämä antoi lahjojaan.
Jatkoin iloiten taivallustain.

Mikä ihmeen meri
mielemme on?
Se velloo ja myrskyy
aallokkoon ja
on välillä tyyni sen pinta.

Iäisyyden varjot
lepäs harteillain.
Oi nouskaa
jo pois harteiltain
ja antakaa vapaus mulle!

Valo paistaa ja
paljastaa pimeyden.
Pimeys haihtuu
sylissä rakkauden.
Ja pieni suuri on!

Arianne

Kategoriat: Luokittelemattomat | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Runo: Ylistys elämälle, Arianne Heiskari

Kristuksen syntymä: Pekka Ervast

Kristus on Isän Jumalan iankaikkinen poika, mutta kerran Kristus syntyy joka ihmisen sielussa.
Koska tämä tapahtuu?
Silloin kun ihmisen sielusta tulee äiti, joka voi pojan synnyttää. Mutta äitiys ei ole kenenkään sielusta kaukana.
Äiti rakastaa.
Ihmisen sielukin rakastaa. Kun ihminen syventyy sieluunsa, hän huomaa rakastavansa. Ketä? Kaikkia. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä veljinään, kaikkia eläimiä lapsinaan, kaikkia kasveja ja koko luontoa holhokkeinaan. Mutta tämä rakkaus on niin syvällä, niin syvällä, ettei hän uskalla siihen heittäytyä.
Äiti kunnioittaa.
Ihmisen sielukin kunnioittaa. Kaikkea jaloa ja suurta, kaikkea totuutta, niitä kaikkia, jotka ovat luona Jumalan, se kunnioittaa. Se kunnioittaa eikä epäile. Ei ihminen sielunsa syvimmässä epäile Jumalaa. Eikä hän epäile, että niitä on, jotka Jumalan tuntevat.
Äiti on puhdas.
Ihmisen sielukin on puhdas. Polvillaan se on puhtauden edessä ja käsiään se rukoillen ojentaa puhtautta kohti. Sen silmässä on kyynel, sillä syntiä tekee ihminen omaa puhtauttaan vastaan, mutta kuitenkin hän näkee, että sielunsa sisin salaisuus on puhtaus.
Rakkaus, kunnioitus ja puhtaus.
Siis ollos äiti, oi sielu, että pojan voisit synnyttää. Sillä nähnyt olet näyssä pojan ja Jumalan sanansaattaja on sinulle ilmoittanut, että synnyttämään tulet.
Muistatko? Sinussa oli kaikki hiljaista ja ympärilläsi vallitsi äänettömyys. Ei yksikään himo eikä halu puhunut sinun sisälläsi eikä yksikään ajatus nostanut päätään sinun puhtautesi hiljaisuudessa. Ja silloin näit pojan ja kuulit hänen äänensä.
Sydämesi ruusulehdillä hän seisoi ja hänen hohtavat jalkansa uppoutuivat syntien syvyyteen, mutta sydämesi täytti koko maailman. Korkeana ja valkoisena hän seisoi ja hänen vaaleat vakavat kasvonsa olivat kääntyneet taivasta kohti, Isää kohti. Niiden ilme oli sanomattomasti rauhallinen ja povellaan hänellä oli kantele.
Ja hän soitti. Ja koko avaruus täyttyi hänen soitollaan, ja hiljainen, hiljainen riemu hiipi sinuun, oi sielu. Valo levisi hänestä ja sopusointu, ja pimeys pakeni ja synti sortui ja kaikki paha karkkosi.
Sinä polvistuit, sielu, ja palvelit. Ja äänettömänä kuiskasit: Siunattu hän, joka tulee Herran nimeen. Mutta pojan ääni kuului ja hänen soittonsa ääni ja maat ja taivaat vavahtelivat, mutta sinä peitit silmäsi, oi sielu. Sillä et voinut kestää hänen sanojensa mahtia etkä hänen katseensa majesteettia.

Gloria in altissimis Deo et in terra pax hominibus bonae voluntatis!

Vieläkö epäilet, sielu? Et epäile, sillä olet äidiksi kutsuttu. Poika sinua odottaa. Katso, pian joutuu aika, että sinun tulee synnyttää. Valmistu joulusi iloa vastaanottamaan.

Tämä on nyt Kristuksen syntymän salaisuus. Tämä on mystikon jouluilo. Sen mysterion ymmärtävät ainoastaan ne, joidenka sielu alkaa äidistyä. Mutta jokaisen ihmisen sielu on tuleva äidiksi, joka Jumalan pojan synnyttää.

Omatunto – lehti v. 1907 s. 256 – 257

Kategoriat: Ajankohtaista, Kirjoituksia | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristuksen syntymä: Pekka Ervast

TEMPPELIN KIVEKSI KASVAMINEN: Arianne Heiskari

Karman valossa on ymmärrettävää, että niin paljon pahaa kuin ihmiset olemme aikaansaaneet, niin paljon hyvää heidän on myös luotava. Ihmisten on itse rakennettava uudet taivaat ja uudet maat, sillä vanhan maailman he ovat pilanneet. On julistettu uusi uskonto. Uskontojen avulla ihmisyys on näihinkin asti pitänyt jalansijaa maan päällä ja uskonnon avulla se tulee kasvamaan kukkaansa.

Kun me jälleensynnymme, niin tämä persoonallisuus on heikko heijastuma siitä, mitä me sisimmässämme olemme. Persoonallisuus ilmentää meitä itseämme vain sen verran kuin se osaa.

Sama sääntö pätee uskontoihinkin nähden. On olemassa perususkonto, jumalallinen viisaus. Syvin viisaus on aurinkokuntamme Logoksen viisaus. Siitä ovat lähteneet kaikki vanhat uskonnot. Ne ovat aivan kuin persoonallisuuksia Logos-viisaudesta.

Jälleensyntymiensä kuluessa joku ihminen kasvaa ihmisyydessä niin pitkälle, että Jumalan poika voi yhtyä hänen persoonallisuuteensa. Kristus syntyy ihmisessä, Jumala ja ihminen yhtyvät. Näin tapahtuu myös uskontojen yhteydessä. Kerran syntyy maailmaan sellainen profeetta, joka ottaa tajuntaansa Logoksen niin täydellisesti, että hän osaa ilmentää uskontojen korkeamman minän. Jumalallinen viisaus tulee esille kokonaisuudessaan hänen kauttaan. Tälläinen tapahtuma oli se, kun Logos inkarnoitui Pekka Ervastissa. Siksi P.E. loi uuden uskonnon, joka ratkaisee kaikki elämän pulmat. Sitä uskontoa on nimitetty maailman uskonnoksi.

Mitä siihen uskontoon sisältyy? Millä tavalla se eroaa muista uskonnoista?

Uskonnoissa on kaksi puolta. Niin tässäkin: H.P.Blavatskyn julistama teosofinen maailmankatsomus ja Pekka Ervastin Vuorisaarnan moraaliin perustuva ihmisen kasvaminen täydelliseksi.

H.P.Blavatsky opetti elämän suurista tosiasioista, jälleensyntymisestä, karmasta, kehityksestä, mestareista. Teosofinen maailmankatsomus muodostaa ns. opinkappaleet. Teosofiset opit on otettu itse elämästä. Vaikka meillä ei olisi minkäänlaista yliaistillista tietoa, mutta jos vain käytämme järkeämme ja tutkimme esimerkiksi jälleensyntymisaatetta, niin meidän täytyy tulla siihen vakaumukseen, että elämä olisi järjetöntä ilman jälleensyntymää. Samoin elämä on järjetöntä ilman kehityksen lakia ja se on järjetöntä myös, jos siinä ei vallitse täydellinen oikeus.

Uuden uskonnon moraali keskittyy viiteen käskyyn, joissa sanotaan: Älä suutu, älä ole ajatuksissasikaan epäpuhdas, älä vanno, ole aina tosi ja rehellinen, älä vastusta sitä, joka on paha, älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä. Uuden uskonnon moraaliseen runkoon sisältyy usko ja luottamus siihen, että on olemassa olentoja, jotka ovat meitä viisaampia, että on olemassa niitä ihmisiä ja olentoja, joita sanotaan täydellisiksi, jotka näkevät kauemmaksi, jotka ovat enemmän kokeneita, enemmän ponnistaneet ja enemmän voittaneet. On olemassa täydellisten ihmisten veljeskunta. Kaikkien ihmisten tulee kasvaa ihmisyydessä samaan täydellisyyteen, kuin ovat nuo ihmiskunnan edelläkulkijat kasvaneet. Tämä on yksi puoli moraalista ja siihen kuuluu erottamattomasti käsitys ihmisten veljeydestä.

Fyysisen maailman ensimmäinen totuus on ihmisten veljeys ja heidän ykseytensä Jumalassa. Tämä päämäärä merkitsee veljeyden hengen toteuttamista maailmassa. Se henkinen valiojoukko, joka on syntynyt tämän uuden uskonnon avulla, on kuin kaiken kattava perusmuuri, sillä ihmiskunnan tulevaisuus on sen varassa. Toistaiseksi sen muodostaa pieni ja vaatimaton joukko täällä Suomessa. Siitä ei ihmiskunta paljoa tiedä. Kuitenkin sen perustus on itse Logoksessa, Jumalassa.

Pekka Ervast opettaa, että tänne Suomeen on perustettu näkymätön keskus, joka nojaa pahanvastustamattomuuden peruskivelle. Pekka Ervast nimenomaan sanoo, että se temppeli, joka on rakennettu suomalaiselle kummulle ja joka toistaiseksi on ollut näkymättömissä maailmoissa, että siinä ovat kaikki Mestarit kotonaan. Kun muistamme, mitä Pekka Ervast puhuu Jeesus Kristuksesta sanoessaan, että hän on aurinkokuntamme Logoksen Poika-ryhmän johtaja, niin tämä merkitsee, että se henkinen Temppeli ja uuden uskonnon alkukehto eli pysyväinen olotila on aurinkokuntamme kuninkaallisen neuvoston keskuspaikka maapallolla. Näin valtavien asioiden yhteyteen olemme joutuneet.

Vahvistukoon uskomme siihen, että pahan vastustamattomuuden sulattamisen avulla jaksamme olla ihmiskunnan suuren Jumalan Temppelin pohjimmaisina kivinä kantamassa tämän ihmiskunnan pyramidia. Sillä tavoin nostamme mekin omalla vähäpätöisellä työllämme ihmiskuntaa askeleen ihmisyyttä kohti!

Kategoriat: Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa TEMPPELIN KIVEKSI KASVAMINEN: Arianne Heiskari

Sinä ja minä

Sinä olet minä,
minä olen sinä,
sulaudumme yhteen
suuren kokonaisuuden kanssa.

Kaikki turha haihtuu,
huolet häviävät.
Jää vain rauha, muisto jää.

Mitä me olemme toisillemme?

Kaikki rakkaani elävät minussa,
sydämessäni.

Haluaisin suojella heitä
kaikelta tietämättömyydeltä
ja tuskalta.

Vain sydämellä näemme
ihmisyyden.

Arianne

Kategoriat: Runot | Kommentit pois päältä artikkelissa Sinä ja minä

Rakkaus

Ja rakkaus kutsui.
Seurasin sitä onnellisena.
Olinko todellakin rakkauden arvoinen?
Sekieputti minua ilmassa.
Olin niin kevyt, että tuntui kuin olisin lentänyt.
Olin niin onnellinen!

Sitten rakkaus kysyi: osaatko rakastaa?
Tietenkin osaan, vastasin.
Niin ainakin luulin.

Hän vei minut vähän sivummalle.
Ja löi minua kasvoihin, minkä jaksoi.
Olin tyrmistynyt. Putosin polvilleni,
haukoin henkeäni järkytyksestä.
Tämä ei voi olla totta!
Miten tällaista voi tapahtua?

Rakkaus riisui minut alastomaksi, paljaaksi.
Se näytti kaikki puutteeni ja vikani,
jotka olivat rakkauden tiellä, repi ja raastoi
minut kappaleiksi.
Sama rakkaus, joka nosti minut
taivaan porteille.

Sitten se kysyi: Osaatko antaa anteeksi?
Osaatko rakastaa?

Ei, se ei ollutkaan rakkaus,
vaan epätäydellinen ihminen
rakkauden palveluksessa.

Arianne

Kategoriat: Kirjoituksia, Runot | Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkaus

Tuomiokausi: Arianne Heiskari

Elämme tuomiokaudessa! Viidennen juurirodun viides alarotu on taitekohta ylöspäin. Nyt alkaa käänne ylöspäin.

Se on vanhan aikakauden, väkivallan loppu, ja uuden aikakauden nousu ja synnytystuskat. Meiltä kysytään: Miten olemme ottaneet vastaan Kristuksen ja hänen oppilaansa?

Sillä mitalla meitä viimeisen tuomion hetkellä mitataan! Mestari sanoo, että kansat kutsutaan tuomiolle, se on nyt tapahtunut. On tullut tuomio sille elämänkäsitykselle, että sota ja väkivalta on kaikkivoipa. Elämme nyt maailmanlopun jälkeistä elämää, jolloin on uusia voimia vaikuttamassa, elämme kuolemanjälkeistä elämää.

Se näkyy siinä, että samoin kuin vainaja kuoleman takana on pakotettu astumaan kiirastuleen ja puhdistumaan, niin samoin maailman kansat ovat nyt pakotetut astumaan sellaiseen kiirastuleen, että jos armeijoita ylläpidetään, niin niitä täytyy käyttää, niillä ei ole lepoa. Kaikissa kansoissa kuohuu!

Värilliset rodut vaativat oikeuksiaan, ne rodut, joita valkoinen rotu on ryöstänyt, piinannut ja kiduttanut. Ne nousevat nyt. Pekka Ervast kerran huomauttikin, että kuinka käy, jos itä nousee ja sen keralla musta etelä. Kuinka käy tämän valkoisen rodun? Valkoisesta rodusta on kasvanut se helvetti, mikä nykyaikana maan päällä vallitsee. Se on kuolemanjälkeistä elämää näkyväisessä maailmassa.

Nyt on elämän arvot ja pyrkimyskohteet arvioitava uudelleen! Kuoleman uhan alla kysymys kuolemattomuudesta asettuu ensimmäiselle tilalle. Kuoleman jälkeinen elämä on astumassa tähän näkyväiseen maailmaan ja sen ansat ovat tässä fyysillisessä elämässä voitettavissa!

Nyt on tärkeää selvittää elämän tarkoitus jotta osaisimme elää siten, kuin elämä itse tahtoo meidän elävän.

Ja näihin kysymyksiin saamme ainutlaatuisen vastauksen Pekka Ervastin ja J. R. Hannulan opetuksista!

Kategoriat: Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Tuomiokausi: Arianne Heiskari

Ikuinen taistelu: Arianne Heiskari

Pahan ilmenemisessä ja kehityksessä voimme erottaa kolme vaihetta, minittäin pahan synty, pahan huippuunsa nouseminen ja kolmantena hyvän taistelu pahaa vastaan. Kaikki nämä kolme vaihetta yhdessä muodostavat toisen niistä suurista aikakausista, joihin jaoimme ihmiskunnan historian hyvän ja pahan ilmenemisen kannalta.

Paha syntyi miljoonia vuosia sitten Lemurialla ja Atlantiksella, mitä myös nimitetään syntiinlankeemukseksi. Tämä pahan synty oli yhteydessä ihmisen heräävän sukupuolivoiman kanssa. Ihmisethän olivat ensin kaksisukuisia oltuaan sitä ennen suvuttomia.

Vanhan testamentin mukaan olemme kristikunnassa tottuneet sanomaan, että nainen luotiin miehen kylkiluusta ja siitä on tehty paljon pilaa. Aadam vaivutettiin uneen, ja sillä aikaa, kun hän nukkui, otettiin häneltä kylkiluu ja Jumala muodosti siitä vaimon.

Nämä luovat Jumalat, jotka olivat kaksisukuisia. Sillä tarkoitetaan, että ne luovat voimat edustavat sekä naisellisia, että miehellisiä prinsiippejä, psykologisesti katsoen miehisiä ja naisellisia ominaisuuksia eli fysiologisesti molempia voimia.

Inspiraatio voima on miehellinen, se on meidän sielullinen miehellisyytemme, ja sitten on pyhä mielikuvitusvoima femininen voima meissä. Mielikuvitus on kuin äitinä tuolle inspiraatiolle, synnyttävälle isä – voimalle. Sen täytyy olla äitinä, jotta me voisimme oikein työskennellä inspiraation varassa, ja saada jotain aikaan tässä näkyvässä maailmassa. Nuo kaksi voimaa kuuluvat luomiseen, ja ne ovat aina olemassa.

Meidän esiintymisemme kahtena sukupuolena on ohimenevä ilmiö, sen sijaan, että olemme joko miehiä tai naisia, meidän tulisi olla miesnaisia, jotka osaavat luoda ilman toisen apua, se kuuluu meidän etuoikeuteemme! Mutta sitä meillä ei ole, koska olemme täällä vasta oppimassa käyttämään luonnon luovia voimia oikein!

Ei ole hyvä käyttää vertausta kylkiluu, parempi on kääntää se kyljellä, sivulla, toisella puolella.

Se tahtoo ilmaista, että ihminen, joka oli alkuaan elohimin kuvaksi luotu, siis kaksisukuinen, jaettiin kahtia, niin että hän oli nyt joko mies tai nainen, oltuaan ennen mies – nainen. Mutta jokainen tietää joka on näitä asioita tutkinut, että ihminen tänä päivänä on kaksisukuinen fysiologisestikin, vaikka toinen puoli on surkastunut, kun sitä ei ole käytetty.

Alkuperäinen syntiinlankeemus oli muun muassa sitä, että ihmiset noudattivat eläinten esimerkkiä koska olivat, kuten Salaisessa Opissa sanotaan järjettömiä. Joka tapauksessa tuo miljoonia vuosia sitten tapahtunut lankeaminen sukupuolinautintoon ja himoon laski kuin pohjan ihmiskunnan sangen surulliselle historialle!

Paha nousi huippuunsa silloin, kun siihen ei käytetty ainoastaan aistien nautintoa, vaan myöskin järjen. Tämä järjen, älyn saastuminen tapahtui miljoonia vuosia myöhemmin Atlantiksessa, joka nyt on vajonnut Atlantin valtameren syvyyteen. Tällä Atlantis – mantereella tapahtui se merkillinen murhenäytelmä, joka sai aikaan meidän lankeemuksemme todelliseen pahaan.

Lemuriassa tapahtui luonnollinen lankeemus, mutta täällä tapahtui lankeemus älylliseen pahaan, todelliseen itsekkyyteen ja häijyyteen, se murhenäytelmä jota nimitetään mustaksi magiaksi. Lankesimme mustaan magiaan sillä tavoin, että olimme sokeasta halusta ja himosta mustien maagikkojen palvelijoita, tottelimme heitä ja palvoimme heitä.

Nuo mustat opettivat meitä käyttämään luovaa voimaa itsessämme myöskin älyksi, ymmärrykseksi. Luovan voiman avulla olemme oppineet ajattelemaan, mutta ei ajattelemaan epäitsekkäästi, vaan opettivat käyttämään älyä omien himojemme palvelukseen.

Nyt sentään ymmärrämme järjellä ja ajatuksella myös paljon korkeampia asioita. Näin kehittyi meidän alempi älymme ja ymmärryksemme ja näin tulimme palvoneeksi saatanoita, mustia olentoja.

Silloin meidän maapallomme johtajat ja Valkoinen Veljeskunta ja kaikki viisaat olennot ymmärsivät ja sanoivat, että ihmiskunta on menossa liian pitkälle, se on pelastettava nyt rajulla tavalla, ja siihen ei riitä pelkästään jokin luonnonmullistus, vaan ihmisille täytyy antaa kouriintuntuva opetus siitä, että he ovat väärään suuntaan menossa!

Oli niin että Jumalaiset tietäjämme ja parhaat olennot maan päällä päättivät, että on nostettava sota noita mustia ja heidän johtamiaan joukkoja vastaan. Ne ihmisolennot, jotka tahtovat olla valkoisten palveluksessa, tulkoon meidän puolellemme, mutta mustien palveluksessa olevat olkoon siellä. Kaikkien täytyy saada kouriintuntuva opetus. Siitä kerrotaan myöskin meidän Kalevalassamme kertomuksessa ”Sota Sammosta”. Pohjola oli ryöstänyt Sammon, kaiken maagisen tiedon. Nuo mustat johtajat, asuurat olivat ryöstäneet tiedon avaimen Sammon ja sulkeneet sen vuoreen.

Sota syttyi ja siinä sodassa hävitettiin mustien korkeat johtajat ja suuret joukot heidän palvelijoistaan. Näin murrettiin mustien, pahan valta. Mutta se ei riittänyt. Ihmiskunta oli niin saastutettu, että luonto täytyi ottaa avuksi ja luonnonmullistukset hävittivät Atlantiksen. Poseidonin saari, josta Platon puhuu, oli viimeinen jäännös, se vajosi viimeisessä vedenpaisumuksessa meren syvyyteen. Poseidonin saari sijaitsi Gibraltarin läheisyydessä. Sitä ennen olivat valkoiset voimat tuoneet pois omia joukkojaan itään päin, Aasiaan, sitä kuvataan Noakin kertomuksessa.

Sota tässä näkyvässä maailmassa on vertauskuva, se on heijastusta, maagista ilmennystä todellisesta sodasta.

Mikä on sitten se todellinen sota, se todellinen taistelu jota Valkoiset tietäjät koettivat meille opettaa? Se on sota, jossa ihminen sotii omaa pahuuttaan vastaan, pahoja taipumuksiaan, ilkeyttään, himojaan vastaan! Se on ainoa todellinen sota ja välttämätön sota. Tätä sotaa on käyty aina Atlantiksen ajoista asti, ja valkoiset Veljet ja kaikki tietäjät ovat sitä johtamassa, ja kaikki ne ihmiset, jota ovat kuulleet heidän ja heidän lähettiläidensä ääntä, ovat tulleet kutsutuiksi näkymättömään armeijaan, jossa kukin armeijan yksilö taistelee pahaa vastaan itsessään!

Ei taistellen vaan voittaen!

Kategoriat: Luokittelemattomat | Kommentit pois päältä artikkelissa Ikuinen taistelu: Arianne Heiskari

Terveyden ihanne: Arianne Heiskari

Totuuden etsimisessä tulee esille, että terveys on ihanne, johon me pyrimme. Siksi kysymme: Millä tavalla voimme tulla niin terveiksi, ettei meitä uhkaa minkäänlaiset sairaudet: ei mielenvikaisuutena ajatusvälineessä, ei intohimoina ja haluina tunnevälineessä eikä eetteriruumiissamme tapoina ja tottumuksina, jotka asettuisivat esteeksi tiellemme, kun tahdomme tehdä hyvää, ei mitkään sairaudet, raskaudet – fyysillisessä ruumiissa, painot, jotka estäisivät meitä lentämästä? Miten meidän on pyrittävä terveyteen?

Silloin ensimmäinen asia on se, että meidän on tultava – jollemme jo ole – Jumalan – eli totuuden etsijöiksi – ja se kääntyy sen käyttövälineen puoleen joka meissä on nuorin. Kaikista nuorin on se, joka herää viimeksi ihmisessä, se totuutta etsivä, Jumalaa, täydellisyyttä, hyvyyttä ja rakkautta ikävöivä ”minä” joka tekee ihmisestä totuuden etsijän. Siitä täytyy aloittaa, kun ihmisestä tulee totuudenetsijä Jumaluuden ikävöijä. Ihmisen on saatava asenne, jota nimitämme totuudenetsijän eli Jumaluuden ikävöijän asenteeksi. Sentähden, kun ihminen pyrkii oikeaan asenteeseen elämään nähden, tahtoo päästä ymmärtämään elämää, silloin hän saa apua. Jotkut korkeammat, kaikista viisaimmat ihmiset ovat sillä tavalla auttaneet ihmiskuntaa, että ovat antaneet ohjeita tiellä kulkemisessa. Silloin ihmisen on ymmärrettävä, että hänen on kuunneltava niiden viisaiden neuvoja – heidän omaa puhettaan. Silloin hän ymmärtää elämän ja pääsee selvyyteen siitä, että hän itse on jälleensyntyvä olento ja, että Jumala, joka on kaikkialla – oleva suuri elämä, asuu jokaisessa ihmisessä.

Silloin hänen ajatuksensa tottuvat kulkemaan oikeaan suuntaan, joka on elämänlain kanssa sopusoinnussa, kun hän ymmärtää, että maailma on hengen ilmenemistä aineessa. Kun hän on saanut tämän maailmankuvan, hän on autettu.

Kategoriat: Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Terveyden ihanne: Arianne Heiskari

Itsepuhdistautumisen tie: Arianne Heiskari

Ensiksi me opimme olemaan kunnon ihmisiä ulkoisesti ja vasta itsekasvatuksen, itsetuntemuksen siis itsepuhdistuksen tiellä opimme Rakkauden taitoa, Kristusrakkautta! Vesi on tunne-elämä ja veden puhtaudesta riippuu ”karkaisun” onnistuminen.

Kysymys on aina yksilöstä, sillä toinen ei voi toisen sielua puhdistaa. Ihminen voi rakastaa omia näkemyksiään asiasta enempi kuin totuutta!

Totuus ei silti koskaan muutu sen mukaan, mitä mieltä me olemme totuudesta. Siinä mielessä totuus on suvaitsematon, totuus ei siedä valhetta eli epätotuutta. Veljeyden vastakohta on väkivalta. Se johtuu pelosta ja tietämättömyydestä, eli sielujen puhdistamattomuudesta.

Kolmetoista on kuoleman ja uudelleensyntymisen luku, mikä ei kolmessatoista vuodessa uudestisynny se on tuomittu kuolemaan. Tämä tulee hyvin esiin Teosofisen seuran ja Ruusu-Ristin historiassa. Ne ajautuivat aina 13 vuoden päästä rannikolle mätänemään, mutta koska oli juurta itsessänsä, totuuden juurta, ne syntyivät uudelleen uudessa muodossa.

Pelastus on kuitenkin annettu ja tie puhdistautumiseen viitoitettu Vuorisaarnan käskyissä. Itsetuntemuksen kautta opimme vastuuta omista ajatuksistamme, sanoistamme ja teoistamme! Aikaisemmin ymmärsimme vain mustavalkoisesti, tuo on hyvä tuo on paha. Pahaa vastaan taistellessamme taistelimme tietämättämme myös hyvää vastaan, koska emme osanneet nähdä näennäisen pahan takana olevaa hyvää, emmekä näennäisen hyvän takana olevaa pahaa. Emme tienneet, että jokaisella asialla on kaksi äärilaitaa jotka löytämällä, tuntemalla opimme vasta tasapainoin, kultaisen keskitien. Eli taas vasta tuntemalla pahan, opimme tuntemaan hyvän!

Kalevala kuvaa rautaa ymmärryksenä, siis ajatuksen ja ymmärryksen on puhdistuttava vääristä käsityksistä. Vasta sitten voimme käsittää totuuden valon!

Olemme elämänkoulussa oppimassa rakkauden taitoa. Rakastakaa vihollisianne, rukoilkaa niiden puolesta jotka teitä vainoavat. Meitä kehoitetaan rakastamaan kaikkea mitä me olemme tottuneet vihaamaan, torjumaan, miksi Jeesus kehoittaa meitä näin tekemään?

Tämä on aivan päinvastaista mitä meille on aikaisemmin opetettu, meitähän on opetettu vihaamaan, vastustamaan, taistelemaan! Entä jos se paha onkin tullut meitä auttamaan, opettamaan, valaisemaan? Kuinka niin, paha voisi meitä opettaa? Jeesus sanoo, Älä vastusta pahaa! Kyllä siinä jotakin täytyy olla takana tämmöisessä opetuksessa, mutta mitä? Hän vastaakin heti perään, että oppisitte tuntemaan sen pahan takana olevan hyvän!

Sillä todellakin ymmärryksemme ei voi avautua ilman pahan tuntemusta tuntemaan hyvää! Ja sitten kun hyvän tunnemme voimme kiinnittää katseemme ainoastaan siihen hyvään!

Saman lailla, kun me luemme olemme hyvillämme, että osaamme lukea emme me koko ajan muista, pidä mielessämme sitä, kuinka vaikea oli oppia lukemaan, opetella kirjain kirjaimelta vaan me uskoimme, että niin voi oppia lukemaan koska muutkin ovat oppineet ennen meitä.

Samoin on Jeesuksen käskyjen laita, he jotka ovat kulkeneet puhdistuksen tien, heidänkin ymmärryksensä on avautunut, niin täytyyhän meidänkin ymmärryksemme avautua samanlailla!

Tämä vaatii suurta uskoa ja luottamusta hyvän voimaan, mutta se on myös lupaus! Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan!

Kategoriat: Luokittelemattomat | Kommentit pois päältä artikkelissa Itsepuhdistautumisen tie: Arianne Heiskari

Kristosofiset kesäkurssit 2014

6.6. – 13.6.2014
Jyväskylän kristosofitemppelissä
Kauppakatu 5,
piharakennus.

Avajaiset
perjantaina 6.6. klo 18

Ohjelma kurssipäivinä:
Aamukokoukset klo 9 – 11
Päiväkokoukset klo 13 – 15

Päiväkokousten tutkimusaiheina ovat kirjat:
Pekka Ervast, Jeesuksen salakoulu
alkaen luvusta Isämeidän rukous I

Väinö Lehtonen, Rauhan temppeli
alaken luvusta Rauhan temppeli I

Yleisöesitelmät iltaisin klo 19 – 20
Kirjamyynti alkaa klo 18.30

Runsaasti taiteellista ohjelmaa. Toivotamme tervetulleeksi jokaisen, joka tahtoo syventyä kristosofiseen elämänymmärrykseen.

Tarkemmin Jyväskylän kesäkurssien esitelmien aiheet nettilinkistä:
http://www.kristosofia.fi/Kesakurssiesitelmat_2014.pdf

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofiset kesäkurssit 2014