Väinö Lehtonen: Mitä on kristosofia Referointia, luku 3; Juha Vainio

Kolmas luku on saanut nimen Graalin taru. Tuo legenda toimii runkona, kun Lehtonen selvittää kolmea viisikkoa. Ensimmäinen viisikko on Pekka Ervastin kirjasta Christosophian peruskysymyksiä II. Siinä esitellään ehtoollisen viisi merkitystä: eksoteerinen, esoteerinen, maaginen, mystinen ja okkulttinen. Toinen viisikko on Ervastin kirjasta Kadonnut sana. Siinä totuudenetsijä etenee puutarhan portista puutarhaan, sitten esikartanoon, Temppeliin ja sisällä olevaan Pyhäkköön. Kolmas selventävä viisikko tulee Isä Meidän -rukouksesta. Lehtonen yhdistää nämä kolme viisikkoa. Nuo kaikki kolme kuvaavat Jumalan etsintää ja löytämistä. Totuudenetsijän kiintopiste on siirtynyt Vuorisaarnan moraaliin. Hän etsii valoa ja löytää sitä. Avuksi tulee Isä meidän -rukouksen ensimmäinen kohta, jossa pyhitetään Isän nimi. Se on tehtävä puutarhan portilla. Pyhitys on sitä, että sodan jumala saa mennä, sillä todellinen kristinusko alkaa aseettomuudesta. Nimi merkitsee laatua, ja sen Jumalan laatu, josta Jeesus ja Pekka Ervast opettavat, tulee esille Vuorisaarnan käskyissä.
Ehtoollinen muuttuu esoteeriseksi, kun etsijä siirtyy puutarhan portilta puutarhaan. Minuus annetaan Mestarille, ja ravinnon laatu voimistuu, ehtoollinen muuttuu esoteeriseksi. Vuorisaarnajohtoinen elämä kasvaa myös henkisessä ryhmässä. Tähän kohtaan kuuluvat rukouksen sanat: Tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi niin maassa kuin taivaissa. Puutarhassa Vuorisaarnan Mestarin tahto on saava valtaa itsekeskeisyytemme yli.
Esikartanossa tullaan tuntemaan Kristus. Henkinen ravinto, ehtoollinen ja henkisen ryhmän työ saavat maagisen sisällön, koska niissä on mukana Mestarin voima. Henkinen ryhmä saa oma-aloitteisesti jotakin aikaan. Rukouksen yliaistillisen leivän pyytäminen tarkoittaa Pekka Ervastin opetusten mukaan, että pyydetään kokemuksia, jotka muistuttavat meidän olevan henkiolentoja ja Isämme lapsia. Esikartanossa olijat pyytävät vapautumista karmallisista veloistaan, että karma purkautuisi nopeammin. Myös vastustavat voimat heräävät. Ryhmä herättää huomiota. Siinä punnitaan vakaumuksen todellisuus. Kallioperusta on löydettävä Vuorisaarnasta. Maagillista ehtoollista nauttinut yksilö tai ryhmä kolkuttaa Temppelin porttia.
Temppelissä opitaan suurta rakkauden läksyä. Sen olemus on anteeksiannossa. Asiaan kuuluva rukouksen kohta kuuluu: ”Anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme niille, jotka rikkovat meitä vastaan.” Meidän velkamme on sitä, ettemme ole yrittäneet kaikkeamme hyvyydessä ja inhimillisyydessä. Antaessamme anteeksi saamme tuntea temppelitunnelmaa. Siinä onnessa saamme anteeksi Jumalalta ja edistymme rakkauden taidossa.
Henkinen ravinto syvenee mystilliseksi ehtoolliseksi. Jeesus tai joku hänen enkeleistään antaa liian runnellulle etsijälle mystillisen maljan elämän vettä. Toiset eivät siitä tiedä. Lehtonen sanoo saatettavan ymmärtää, että ”jos henkinen ryhmä on muodostunut Temppeliksi ja elää korkeammassa yhteistajunnassa, saattaa se tuntea yhteistä riemua, tuskaa, vaikeutta yhteisen työn takia, ja siis myöskin kokea yhteistä ehtoollista erittäin suuren ponnistuksen päätyttyä.” Temppeli on turvapaikka. Siellä kukaan ei syytä toista.
Pekka Ervastin opetuksen mukaan Graal-Temppelissä etsijää kohtaa elämän syvin salaisuus. Salaisuuden laatua voimme jotenkin aavistaa, kun tutkimme Pekka Ervastin omia opetuksia. Hän liittää ehtoollisen okkulttisen merkityksen Graalin taruun. Luciferin kruunusta pudonnut jalokivi on meidän korkeampi minämme. Se on omalla tasollaan kaunis – sanoisimmeko – täydellinen, toteaa Väinö Lehtonen ja jatkaa: ”elämän tarkoituksen kannalta se on kuitenkin kaaos eikä kosmos”. Kun kerrotaan, että jalokivestä pitää tulla malja, graal-malja Kristuksen elämälle ja voimalle, se tarkoittaa jalokiven muuttumista tekijäksi maailmankaikkeudessa eli kehittyvien tajuntojen tulemista tekijöiksi, luojiksi.
Pekka Ervast antaa aavistuksen ihmiselämän syvimmästä salaisuudesta: pitää oppia tekemään samaa työtä, mitä ihmiskunnan suurimmat ovat tehneet. Sitä tekivät Buddha, Jeesus, Pekka Ervast ja J. R. Hannula.
Pyhäkkö on myös uhrikivi, jota on lähestyttävä voimakkaana hartaudessa. Se odottaa uhrautumista kokonaan henkiseen työhön. Siksi rukouksen viimeinen jakso pyytää: ”Älä johda meitä kiusaukseen valitsemaan kahden välillä, joista kumpainenkin on mielestämme hyvä, vaan päästä meitä siitä pahasta, mikä on meissä itsessämme.” Pitää varoa maailman tarjoamia hyvyyksiä. Muuta hyvää ei ole kuin Jumala, eikä muuta todellista pahaa kuin se, joka on itsessämme, oma paha tahtomme. Temppelin Pyhäkkö on suuri uhrikivi, mutta samalla alttari, jolla ”nautitaan henkistä ruokaa, ehtoollista sanan okkultisessa merkityksessä siten, että oma sisäinen jalokivemme, korkeampi minämme tulee vedetyksi Mestarin seuraamisen ja Hänen rinnallaan ja opastuksellaan tehdyn henkisen työn avulla päivätajunnan piiriin. Näin tehden korkeampi minä muuttuu maljaksi ja täyttyy Kristuselämällä ja tästä maljasta työntekijä saa aina ammennettavaa toisille jakaakseen.”
Kirjan lopussa Lehtonen kaivaa esille toisenkin merkityksen kyseiselle jalokivelle. Valtaan liittyvä kunnia, kunnioitus oli näihin asti lohikäärmeellä, se kantoi kruunun jalokiveä. Nyt sen kruunussa ei ole enää jalokiveä, sotasankaruuden kunniaa. Tämä näkyy ulkoisessakin elämässä siten, että kun jotkut suurvallat ovat hyökänneet vähäisten kansojen kimppuun, useimmat maailman kansat ovat esittäneet siveellisen vastalauseensa. Tapahtunut muutos johtuu siitä, että itämaisen ennustuksen Viisauden Jalokivi on suvainnut ruumistua. ”Kunnian jalokivi ei ole enää murhan hengellä, se on nyt sen suuren Kuninkaan kruunussa, jonka toimesta on alkanut uusi uskonto.” Sen varsinainen julistaja oli Pekka Ervast. Hän se puhui aurinkokuntaamme tulleesta voimien purkautumasta, joka planeetallamme muuttui uudeksi luonnonvoimaksi, mannasateeksi. Ihmiskunta on joutunut tekemisiin uuden henkisen ravinnon kanssa, joka kasvattaa meitä ihmisyyteen. Meidän tulee vain asettua tuon voiman kanssa sopusointuun. Lehtonen lopettaa: ”Toisin sanoen: myötätunto alkanutta elämänymmärrystä kohtaan tekee meidät osallisiksi uuden voiman antamasta avusta.”