Kristosofi-lehti Helmikuu 2010: Toimittajalta

Ihmiskunnan tila on huolestuttava. Vahvemman oikeus, väkivalta ja sota ovat alituisena uhkana rauhanomaiselle ja sopuisalle rinnakkaiselolle. Lisäksi sodat ovat muuttuneet teknillistyessään jatkuvasti yhä verisemmiksi ja suurempaa tuhoa tuottaviksi, onhan huippuunsa kehittynyt älykkyys alistettu palvelemaan väkivaltaa.
Opettajamme Pekka Ervast selvittää kirjassaan Ihmisyyden uskonto niitä periaatteita, jotka voivat pelastaa ihmiskunnan sitä uhkaavasta kuolemanvaarasta. Hän toteaa, että kansat voivat ojentaa veljeskättä toisilleen, liittyä veljesliittoon, tehdä poliittisiakin liittoja. Tämä on mahdollista, jos kansoilla on yhteinen henkinen pohja. Hän kirjoittaa: ”Tämä poliittinen veljeys kansojen ja valtakuntien kesken syntyy itsestään silloin, kun ne ymmärtävät toisiaan henkisesti ja lähestyvät toisiaan uskonnollisesti. Olisikohan näin ollen parasta, että syntyisi uusi maailmanuskonto, joka voittaisi ja valloittaisi kaikki maailman kansat? ” (Mts. 237–238.) Edelliseen hän lisää, ettei uskontoa voi luoda keinotekoisesti.
Kun olemme todenneet maailmanuskonnon tarpeelliseksi koko ihmiskunnan rauhan kannalta, toteamme krstosofiaan syventyessämme, että sellainen on jo syntynyt. Uusi uskonto on kuitenkin vielä vain harvojen ihmisten tiedossa. Jotta se voisi palvella koko ihmiskuntaa ja johtaa sen askeleita kohti ihmisyyttä, sen tulee levitä yhä laajempien ja laajempien ihmisryhmien tietoisuuteen.
Kansaamme on valmistettu jo ammoin, silloin vielä kaukana tulevaisuudessa siintävästä asiasta, uuden uskonnon synnystä. ”Toteamme, että elämässä vallitsee jumalallinen suunnitelma, mistä muinaissuomalaisilla tietäjillä oli ainakin välkähdyksenomaisia aavisteluja, ellemme sanoisi tietoa. Maailmanuskonnon syntyminen on siksi ratkaiseva vaihe ihmiskunnan elämässä, että sitä on valmistettu kauan, harkiten ja huolella, elämää johtavien jumalallisten voimien taholta ja siitä on ollut tietoa kansamme muinaisilla tietäjillä. Tietonsa he pukivat vertauskuviin, joten eräitä Kalevalan kertomuksia on pidettävä muun tietouden ohella ennustuksina.” (Väinö Lehtonen, Vaeltajan viesti, s. 156.)
Pekka Ervastin kuoleman jälkeen alkoi maailmanuskonnon työkentällä uusi kausi. Uuden vaiheen aloittaja ja voimakas työntekijä oli Pekka Ervastin pitkäaikainen työtoveri J. R. Hannula. Hän keskittyi kokoamaan työryhmiä maailmanuskonnon aatesisällön ympärille. Hän tähtäsi siihen, että ryhmien jäsenten avulla saadut opetukset tulisivat tuoduiksi käytännön elämään. Näin voisi uusi ihmisyyskulttuuri toteutua. Kun J. R. Hannula esitti Pekka Ervastin suureksi henkiseksi Opettajaksi, jonka tulemisesta Pekka Ervast oli itse puhunut ainakin vuodesta 1909 lähtien, niin Pekka Ervastin okkulttinen asema tuli julkiseksi.
Kun katselemme nykyistä tilannetta, niin havaitsemme olevamme edelleen aivan alkuasetelmissa. Kansamme ei ole vieläkään aseeton. Kansamme ei ole vieläkään luopunut uskosta väkivaltaan, vahvemman oikeuteen, armeijaan. Kuitenkin Suomessa eläneet suuret henkiset opettajamme ovat suorittaneet osuutensa. Heidän ansiostaan meillä on valmis Aurinko-temppeli Suomen aurassa, eetterimaailmassa. Sieltä sen tulisi laskeutua maiselle tasolle, toisin sanoen ennustetun mysteerio-opiston tulisi aloittaa toimintansa fyysisellä tasolla.
Henkisissä temppeleissä kerrotaan olevan kolme pylvästä ja kaiken keskuksena jatkuvan uhrimielen kohde: alttari. Voimme nyt kerrata maailmanuskonnon työn kolme tärkeätä työvaihetta, joista jokaista voisimme nimittää myös temppelipylvään pystytykseksi.
Ensimmäisenä on luonnollisesti Pekka Ervastin tuoma uusi elämänymmärrys, josta hän on itse käyttänyt nimiä ihmisyyden uskonto, maailmanuskonto, kristosofia.
Toiseksi Pekka Ervastin omiin lausuntoihin perustuva J. R. Hannulan selvitys Pekka Ervastin henkisestä ja okkulttisesta asemasta sekä siitä, mistä syvyyksistä ja korkeuksista uusi uskonto on kotoisin. Selvitystyössään J. R. Hannula ei ole unohtanut korostaa, että kaiken henkisen elämän lähtökohta ja perusta on aseettomuus.
Kolmanneksi voimme muistaa, että uskonnolla on aina julistaja. Ei uskonto tule kuin tuulen henkäys tai virkistävä sade. Uskonto syntyy siten, että joku ihminen antaa sen moraaliohjeet ja filosofian. Kun J. R. Hannulan opetuksien avulla oli alettu tutkia maailmanuskontoa ja sen tuojan tietojen syvyyttä, oli J. R. Hannulan oma asema selvittämättä. Väinö Lehtonen on palauttanut mieliimme, miten Pekka Ervast vuoden 1934 vuosikokouksessa jätti työnsä apostoli Paavalin, kristinuskon innokkaimman levittäjän, käsiin. Käytännössä olemme joutuneet kukin kohdallamme toteamaan, että nimenomaan J. R. Hannula on jatkanut apostoli Paavalin työtä ja työskennellyt aivan yhtä suurella innolla ja tarmolla kuin 2 000 vuotta sitten elänyt Paavali.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolimbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.