Palveltavasta palvelijaksi, Arianne Heiskari

Itsetuntemus on todella tärkeä, sillä se on syvimmältään sama kuin tuntea Jumala itsessään. Se ei lopulta onnistu ilman Vuorisaarnan mittapuuta. Voimme kasvattaa asenteemme Vuorisaarnan ohjeiden kaltaiseksi. Lapset kuitenkin näkevät meidän asenteemme ja tekevät asenteidemme mukaan.
Ihminen yrittää ulkoisesti monella tavalla sivistää itseään, mutta aivan viimeisenä hän alkaa kasvattaa omaa itseään. Kuitenkin hän voi kasvattaa ainoastaan itseään. Pekka Ervast sanoo: Me emme voi kasvattaa lapsia, ainoa, mitä me voimme kasvattaa, on itseämme.
Elämä on järjestetty niin, että olosuhteet auttavat ihmistä tuntemaan itseänsä. Elämä tuo eteen tilaisuuksia, joissa voi kasvaa ja oppia itsetuntemusta Vuorisaarnan avulla. Jos ihminen on avoin ja vastaanottava, hän kyllä huomaa ja osaa arvostella itseään. Hän tarkistaa rehellisesti, onko hänellä kyseinen heikkous.
Ihminen on nostanut itsensä korkealle. Mitä se tarkoittaa? Mistä nostanut? Missä hän on sitten ollut? Onko kysymys torjunnasta? Uskotteleeko ihminen itselleen, että hänessä ei ole jotain ”pahetta”, kun sen torjuu ja kieltää? Näinkö ihminen uskottelee itselleen? Kaikista helpoin tapa on projisoida virheensä toisiin ihmisiin, silloin ei tarvitse itse ottaa vastuuta teoistaan.
Fyysinen kasvu tapahtuu luonnostaan. Ihanteellista tietenkin olisi, että fyysinen kasvu tapahtuisi yhtaikaa henkisen kasvun kanssa, silloin kasvatusvastuu siirtyisi itselle. Lapsi on tähtivoimien alainen eikä aina hallitse itseään. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän voi tarkistaa vanhempiensa asenteet ja vaihtaa omat asenteensa Vuorisaarnan mukaisiksi.
Silloin ihmisen elämässä alkaa uusi vaihe, alkaa sisäinen, henkinen kasvu. Ymmärrys avautuu sisästä päin. Ihminen jättää entisen ”perhekuntansa” ja omaksuu uuden rakkaudelli­sen perhekunnan, jossa vaikuttavat Jeesuksen Vuorisaarnan käskyt. Vuorisaarnan ohjeet ovat ainoa tapa oppia todellista itsetunte­musta. Kun ajattelemme asiat ”puhki”, löydämme oikean asenteen esillä olevaan asiaan. Toimimme asenteemme mukaan yllättävissäkin tilanteissa.
Kun olemme jonkin verran kasvattaneet itseämme, saamme yhteyden sisäiseen ääneemme. Silloin meidän on tutkittava, onko sisäinen äänemme yhtä Vuorisaarnan moraalin kanssa. Sen jälkeen sisäinen äänemme kyllä kasvattaa meitä.
Ihminen oppii uuden asenteen. Hän oppii käytännössä palvelijaksi palveltavan sijaan.