Kristosofi-lehti toukokuu 2005: Toimittajalta

Suurten henkisten Opettajien elämä muodostaa julkisen vihkimysdraaman. Uuden liiton avaajan Jeesus Nasaretilaisen elämän tärkeimpiä ja samalla tunnettuja etappeja olivat: syntymä, kaste, kirkastus ja Golgata. Vähemmän tunnettuja sen sijaan ovat Golgataa seuranneet vaiheet: ylösnousemus, taivaaseen astuminen ja Pyhän Hengen vuodatus. Opettaja on siten samaistunut aloittamaansa opetustyöhön, että työssä saavutetut voitot ovat myös hänen voittojaan ja epäonnistumiset hänen tappioitaan.

Elämme Suomessa parhaillaan uuden ihmisyyden uskonnon alkuvaiheita. Meillä on runsaasti melko tuoretta aikanamme julistettuun ihmisyyden sanomaan liittyvää kirjallista tietoa. Voimme kirjallisuuteen tukeutuen tutkia, miten meillä Suomessa on tapahtunut henkisen liikkeen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen.

Pekka Ervastin julkinen työ alkoi, kuten Palestiinan kosmokraattorinkin, kasteesta. Hän nimittää 13. lokakuuta 1896 kokemaansa henkistä syntymää sekä uudestisyntymäksi että Jordankasteeksi. Siihen sisältyikin kaksi kokemusta siten, että hän syntyi jäseneksi taivasten valtakuntaan, mutta samalla hän tuli tietoiseksi omasta elämäntyöstään. Hän kertoi saaneensa kastekokemuksen jälkeen tehtäväkseen teosofisen liikkeen aloittamisen Suomessa. Voimme luonnollisesti kysyä, miksei hän alkanut heti esittää kaikkea sitä uutta, mitä oli kokenut ja mistä hän oli tietoinen? Toisin sanoen, miksei hän heti alkanut valaista Kristus-kysymystä? Hänhän puhui H. P. Blavatskyn tuomasta teosofiasta. Vastausta pohtiessamme meille selviää, että puuhun on noustava tyvestä, oli ensin suoritettava valmistustyötä.

1900-luvun alkuvuosikymmenien henkisen liikkeen historiaan tutustuessamme meille selviää, että Pekka Ervast sai kuuntelijoita, jopa oppilaita. Hänellä oli ymmärtäjiä. Jotkut pitivät häntä yhtenä silloisista teosofisista opettajista, jotkut taas merkittävänä esitelmöitsijänä ja hyvänä puhujana jne. Mutta J. R. Hannula ymmärsi alusta alkaen eli heti liityttyään teosofiseen liikkeeseen Pekka Ervastin erikoisaseman henkisenä opettajana.

Vuonna 1907 perustettu Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto menestyi. Mutta 13 vuoden kuluttua seurasi Golgata. Seura, jonka Pekka Ervast oli aloittanut, jäsenet, joita hän oli kasvattanut, käänsivät hänelle selkänsä ja syyttivät häntä milloin mistäkin. Tämä Golgata ei ollut fyysinen kuolemantuomio, mutta se uhkasi tyrehdyttää hänen työnsä jatkumisen. Kuitenkin noin 150 hänen kasvattamistaan teosofeista tunnusti hänet edelleenkin opettajakseen. Näiden henkilöiden tuella tapahtui ylösnousemus. Perustettiin uusi järjestö, Ruusu-Risti. Pekka Ervastin henkinen työ jatkui ylösnousemuksen jälkeen erittäin tehokkaasti. Hän julkaisi paljon Kristus-kysymystä valaisevia kirjoja, hahmotteli uutta koulumuotoa, kuten voimme todeta hänen kirjastaan Kadonnut sana. Ymmärrämme tämän luonnollisen ylösnousemuksen kantavuuden. Se oli koko ihmiskunnan kannalta ylösnousemus, sillä koituihan Pekka Ervastin Jordankaste-kokemuksessaan saavuttamaan tietoon perustuva Kristus-kysymyksen selvittäminen siunaukseksi koko ihmiskunnalle.

Ylösnousemusta seuraa taivaaseen astuminen. Teosofisessa kirjallisuudessa kerrotaan Venuksesta maapallolle tulleiden olentojen perustamasta Valkoisesta Veljeskunnasta, joka on johtanut ihmiskunnan kehitystä. Koko aurinkokunta on suuri elämänkoulu, jota johtaa Auringon Kuninkaallinen Neuvosto. Koska ihmiskuntamme oli jo kasvanut sekä älyllisesti että kyvyllisesti, niin maapallomme Valkoisen Veljeskunnan apu ei enää ollut kyllin riittävä. Niinpä Auringon Kuninkaallinen Neuvosto lähetti ensin apua Jeesus Nasaretilaisen kautta. Jeesuksen esittämä sekä omassa elämässään toteuttama sanoma oli niin syvää ja kauaskantoista, että Melkisedekin veljeskunta sai sen johdosta korkeamman asteen.

Auringon Kuninkaallisen Neuvoston apu jatkui. Jeesus ei itse kirjoittanut opetuksiaan. Sen sijaan Pekka Ervastin esittämä Kristus-viisaus sai kirjallisen muodon. Hänen painokuntoon valmistamansa ja julkaisemansa kirjat ovat turvalliset ja luotettavat oppaat ihmisyyteen johtavalla tiellä. Hän kertoo Suomen eetterimaailmassa avatusta temppelistä, jossa kaikki valkoiset Mestarit ovat kuin kotonaan. Ei siis ainoastaan Melkisedekin veljeskunnan, vaan myös Auringon Kuninkaallisen Neuvoston viisauden tuojat. Temppelin avaaja, Pekka Ervast, on sen keskuksena. Alkuperäisen Venukselta tulleen Veljeskunnan keskuspaikan kerrotaan olevan eetteritasolla Goobin erämaassa Shamballassa. Tällä veljeskunnalla on sivuloosheja eri puolilla maapalloa. Eräs niistä on Tiibetissä. Juuri Tiibetin looshi lähetti H. P. Blavatskyn maailmaan teosofista sanomaa julistamaan. ”Ei suomalaiselle kummulle perustettu temppeli ole Shamballan Veljeskunnan sivulooshi, vaan Auringon Kuninkaallisen Neuvoston keskuspaikka maapallolla.” (Väinö Lehtonen, Mysterioitten toiset kasvot, s. 65.)

Viime vuosisadan alkupuolella oli käsitys, että taivas on kuolemanjälkeinen olotila, jossa vainajat soittavat harppua ja tanssivat. Lisäksi selitettiin, että sekä taivas että sen vastakohta kärsimyksien tyyssija helvetti ovat ikuisia, loputtomia. Nyt ymmärrämme, että voimme kokea taivastilaa koska tahansa ja missä tahansa. Tajuntamme kohoaminen siihen ei ole aika- eikä paikkakysymys. Se on sidoksissa henkistä elämää kohtaan tuntemamme kiinnostuksen ja ihmisyyden ilmentämisen kanssa. Taivasten valtakunta on teknisessä merkityksessä Valkoinen Veljeskunta. Pekka Ervast toteaa jo Jeesus Nasaretilaisen selittäneen, ettei Jumalan valtakunta ole kuolemanjälkeinen autuus eikä veljellinen yhteiselämä, vaan näkymätön Salainen eli Valkoinen Veljeskunta. (Pekka Ervast, Jumalan valtakunnan salaisuudet, s. 12.) Koska Valkoisessa Veljeskunnassa on useita asteita ja koska henkisillä opettajilla on taito nostaa seuraajiensa tajunnantilaa, niin ymmärrämme, että totuudenetsijöillä on mahdollisuus kokea sisäistä autuutta monessa syvyydessä. Koska Suomen eetterimaailmassa avattu temppeli on kaikkien valkoisen mestariuden saavuttaneiden ihmisten koti, korkeimpienkin Kristus-viisautta tuoneiden, niin tämän temppeliauran kokeminen on samalla kosketuksen saamista kunkin omaan parhaimpaan itseensä.

Annikki Kumpulainen

annikki.kumpulainen@kolumbus.fi

Kategoria(t): Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.