Kerrotaan, että enkelit lauloivat ylistystä, kun Kristus syntyi Betlehemissä. Uskontojen yhteydessä syntyy monia legendoja, joissa fyysiset ja henkiset asiat kietoutuvat toisiinsa. Kun ajattelemme kertomusta, jonka mukaan enkelit lauloivat, kun Kristus syntyi, niin se voi tarkoittaa sekä Jeesus Nasaretilaisen fyysistä että hänen henkistä syntymäänsä tai molempia. Ellei Jeesus olisi syntynyt maiselle tasolle, hän ei olisi voinut kokea Jordankastetta. Nämä asiat liittyvät toisiinsa, joten tällainen legenda soveltuu hyvin kuvaamaan kumpaakin tapahtumaa.
Todellisuudessa Jeesuksen elämäntyö alkoi vasta hänen henkisestä syntymästään. Jordankasteensa jälkeen hän kävi läpi evankeliumeissa kuvatut vertauskuvalliset kiusaukset. Jeesus siis kävi läpi sisäisiä kiusauksia ja kokemuksia, joiden Pekka Ervast sanoo olleen persoonallisen sielunelämän kannalta vertauskuvia, mutta Kristus-elämän kannalta todellisuuksia. Kiusausten jälkeen alkoi hänen varsinainen elämäntyönsä. Jeesuksen Jordankaste oli siis portti hänen varsinaiseen elämäntyöhönsä.
Aivan samoin menetteli Pekka Ervast. Hänkin aloitti teosofisen työnsä Suomessa vasta henkisen syntymänsä, Jordankasteensa, jälkeen. Enkeleitten laulu oli luonnollisesti jokin kokemukseen liittyvä mystinen tapahtuma.
Kristosofisen tietouden mukaan jonkun tällä fyysisellä tasolla elävän ihmisen olisi tultava päivätajunnassaan jumalallisen tajunnan täyttämäksi, tietoiseksi Jumalasta. Jeesus oli ottanut ja saanut tämän elämäntehtävän suorittaakseen. Hänen oli annettava fyysinen muoto kosmiselle Kristukselle, Jumalan aatteelle täydellisestä ihmisestä.
Ennen Jeesus Kristusta ihmisellä ei ollut mahdollisuutta päästä yhteyteen korkeamman minänsä kanssa päivätajunnassa. Vanhassa liitossa pyrkijä saattoi poistua fyysisestä käyttövälineestään toisten avustamana suljettujen mysteeriolaitosten turvatuissa olosuhteissa. Näkymättömässä maailmassa hän sai kosketuksen omaan korkeampaan minäänsä ja tajusi, että ihmisyys sisältyi käsitteisiin totuus, oikeus, rehellisyys. Vanhan liiton profeetat olivat ”Jumalan sotatorvia”. He eivät käsittäneet Jumalaa rakkautena, koska Kristus ei ollut vielä laskeutunut ihmisten päivätajunnan tasolle. Se tapahtui vasta Jeesus Kristuksessa. Jeesuksen Jordankasteella oli sellainen seuraus, että kosmisen Kristuksen tajunta tuli jokaiseen ihmiseen aivan kuin sikiötilaan.
Kosminen Kristus on Logoksen, Jumalan, ajatuksissaan luoma, itsessään synnyttämä. Pekka Ervast toteaa, ettei Jumala, Isä, Logos, ajattele kuolleita, haihtuvia ajatuksia. Kun Hän ajattelee, on ajatus Hän itse. Hänen ajatuksensa on luova. Hänen ajattelunsa on luomistyötä. Hän on ajatellut ihannekuvan ihmisestä. Jumalan ajattelema ihmisen ihannekuva on elävä, iankaikkinen, taivaallinen ihminen.
Meidänkin tulee oppia käyttämään ajatusvoimaa itsenäisesti. Mutta näkymättömässä maailmassa löytyviin moniin ajatusrakennelmiin sisältyy heikkouksia, jotka voivat meitä ihastuttaa ja samalla johtaa harhaan. Voimme kuitenkin turvallisin mielin syventyä kaikkein korkeimpaan ihanteeseen. Kaikkein korkein ihanne on kosminen ihmisyyden ihanne, kosminen Kristus. Kosmisesta Kristuksesta käytetään muitakin nimiä, kuten Elämänpuu ja ikuisesti elävä Banjan-puu. H. P. Blavatskyn Salaisessa Opissa viitataan henkisen tien yhdeksän vihkimyksen takana olevaan kymmenenteen todellisuuteen Hiljaiseen Vartijaan eli Suureen Uhriin. Suuri Uhri on mukana planeettamme aamunkoitosta sen iltahetkeen saakka. Suuri Uhri istuu Valossa ja kuitenkin Valon ulkopuolella, Valon kynnyksellä, katsellen myös pimeydessä vaeltavaan ihmiskuntaan, jota Hän tahtoo auttaa.
Näillä eri nimillä pyritään elävöittämään aina jotain kosmisen Kristuksen erityispiirrettä. Puu on kasvava ja hedelmiä tuottava. Kun syvennymme Jumalan luovasta ajattelusta syntyneeseen ihmiskunnalle annettuun tavoitteeseen, niin syventyminen tuottaa tuloksia, hedelmiä. Maailmankuvamme avartuu, saamme totuuteen perustuvan näkemyksen.
Kun luemme Salaisen Opin tekstiä Suuresta Uhrista eli Hiljaisesta Vartijasta saatamme ajatella sen viittaavan korkeaan persoonalliseen olentoon. Kirjoittaahan Blavatsky näin: ”Se ’olento’, joka äsken mainittiin ja jonka on pysyttävä nimettömänä, on se Puu, josta myöhempinä aikoina ovat haarautuneet kaikki suuret historiallisesti tunnetut viisaat ja hierofantit, sellaiset kuin Rishi Kapila, Hermes, Enok, Orfeus y.m. ” (Salainen Oppi I, s. 225.) Blavatsky asetti kuitenkin kirjoituksessa mainitsemansa sanan olento lainausmerkkeihin. Suuri Uhri on ollut tunnettu vihittyjen kesken, sillä hän on ainoa totinen ”vihkijä”. Jos ryhdymme tutkimaan tätä H. P. Blavatskyn kirjoitusta tarkasti, voimme huomata, että siinä on puhuttu kosmisesta ihmisen perikuvasta, mallista, täydellisen ihmisen ihannekuvasta.
Kaikki ihmiset ovat osallisia Jeesuksen kautta tulleesta avusta, siitä, että avautui uusi tie Kristuksen yhteyteen. Vanha tie on myös yhä olemassa, mutta on myös aseettomuudesta alkava uusi tie.
Kristosofiassa puhutaan myös kolmannesta tiestä, meidän päivinämme avatusta Isän tiestä. J. R. Hannula puhui siitä jatkuvasti ja monelta kannalta 1930-luvulta lähtien. Hän esitti, että Suomessa on syntynyt ja elänyt eräs ihminen, Pekka Ervast, joka on asetettava Jeesus Kristuksen tasalle julistamansa elämänymmärryksen vuoksi.
Suuri Uhri, Kristus, oli laskeutunut Jeesus Kristuksen päivätajuntaan Jordanin kasteessa. J. R. Hannula selvittää: Siten alkoi aivan uusi aika ihmiskunnan historiassa. Nuo vanhat vihkimykset ovat edelleen olemassa, mutta on myös sellainen uusi mahdollisuus, että ihminen voi henkisessä uudestisyntymisessä, ilman teknillisiä vihkimyksiä, yhtyä kosmis-mystiseen Kristukseen. (J. R. Hannula, A ja O Ensimmäinen ja Viimeinen, s. 31.)
Suuri Uhri, kosminen Kristus, ruumistui entistä syvällisemmässä merkityksessä Pekka Ervastin uudestisyntymiskokemuksessa 13.10.1896 ihmiskunnan päivätietoiseen elämään. Näin meillä on kolme henkistä tietä: vanha Melkisedekin tie, Jeesus Nasaretilaisen avaama ja meidän päivinämme avattu. Tämä kristosofiseen tietouteen sisältyvä esitys ei ole sokean uskon asia. Se on tarjottu tutkittavaksi. Me voimme tutkia kristosofista kirjallisuutta ja rinnastaa sen tietoja ja opetuksia toisten uskontojen ja filosofisten järjestelmien opetuksiin. Tällöin voimme nähdä, että Pekka Ervastin opetukset nousevat selkeydessään ja syvyydessään kaikkien aiempien uskontojen ja maailmankatsomusten yläpuolelle.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi