Kristosofi-lehti maaliskuu 2008:Toimittajalta

Kautta aikain viisaat ovat kehottaneet ihmisiä itsetuntemukseen. ”Tunne itsesi”, sanoi jo Sokrates. Itsensä tunteminen ei ole suinkaan mikään pieni saavutus tai taito, sillä siihen kytkeytyy koko maailmankaikkeuden ymmärtäminen. Kristosofisia opettajia lainaten: Ihminen on maailmankaikkeuden avain. Mutta miten sitten voimme oppia tuntemaan itsemme? Vanhassa liitossa todettiin itsetuntemuksen olevan rakkaustekojen lapsi. Meidän aikanamme itsensä tuntemiseen johtava tie on selvästi viitoitettu. Viittoina ovat usein toistetut Vuorisaarnan viisi elämänohjetta.
Jo heti itsetuntemukseen johtavan tien alkutaipaleella meille selviää, että meillä on tämän arkiminämme eli persoonallisuutemme lisäksi myös korkeampi minä. Lisäksi meillä on tavallisen päivätajuntamme lisäksi muitakin tajunnantiloja, ainakin unitajunta ja salatajunta, ehkä vielä jokin muu edellisiä vielä salaperäisempi tajunnantila.
Pekka Ervastin Kalevalan avain -kirjassa kerrotaan Pohjolan häistä, totuudenetsijän persoonallisuuden ja hänen korkeamman minänsä liitosta. Kirjassa valaistaan päivä-, uni- ja salatajunnan puhdistamista.
Päivätajunnan puhdistamista on verrattu kyisen pellon kyntämiseen ja Hiiden hirven hiihtämiseen. Ajatuksemme ovat yhtä nopeita ja vallattomia kuin Hiiden hirvi ja sisällykseltään usein kyymäisen ilkeitä, pistäviä ja myrkyllisiä. Totuudenetsijä voi päästä ajatuksiensa herraksi mietiskelyn avulla. Hän ottaa kiinni liikkeelle lähteneet alhaiset ajatuksensa, katkaisee niiden matkan. Mutta sielun peltoa kynnettäessä kynnökselle saattaa nousta yhä uusia käärmeitä, ainakin Kalevalassa niin kerrotaan tapahtuneen. Vähitellen kuitenkin koko pelto on kynnetty.
Unitajunnan puhdistuksen kohteina ovat vertauskuvalliset Tuonen karhu ja Hiien ruskea hevonen. Molemmat asuvat kaukana Tuonelan salossa, Manalan majan perillä. Ne ovat myös voimakkaita. Karhu on raateleva peto, eikä Hiien hevonen, Hiien varsa vaahtileuka, ole myöskään ihmistä palvelevan hevosen kaltainen. Kalevalassa kerrotaan, että sen tukka tulta tuiski ja harja suihkivi savua. Unitajunnan petojen taltuttamiseen soveltuu sama menetelmä kuin päivätajunnankin puhdistamiseen. Totuudenetsijä tekee teräksestä suitset, luo ihmisyyden mukaiset teräksenlujat ajatukset, joilla hallitsee ärhenteleviä petojaan. Tämän toimenpiteen hän suorittaa jo ennen alhaisten tunteiden kuohahtelua. Onhan hän jo oppinut niin paljon itseään tuntemaan, että tietää unitajunnassaan piilevän vielä eläimellisyyttä. Kun totuudenetsijä siirtää sitten päivätajunnassa suorittamansa ajatusvalmistelun lujan päätöksen avulla unitajuntaan, niin hän käyttäytyy sielläkin ihmisyyden mukaisesti.
Salatajunnan puhdistaminen on edellisiä vaikeampaa, sillä salatajunta toimii eetteristen voimakeskusten välityksellä. Lemminkäinen sai tehtäväkseen ampua Tuonelan joutsenen, mutta epäonnistui. Ilmarisen osalle lankesi suuren suomuhauen pyydystäminen Tuonelan joesta. Ilmarinen osasi kuunnella korkeamman minänsä neuvoja. Hän turvautui jälleen mietiskelyyn ja rakensi tulisen kokon, vaakalinnun valkeisen. Kokko komea lintu saikin kolmannella yrityksellä hauen, mutta ei antanutkaan sitä Ilmariselle, vaan vei kalan lakkapään petäjän päähän ja siellä maisteli kalan makua, viilsi halki hauen vatsan. Vasta Ilmarisen toruttua kurjaa kokkoa tämä syäntyi ja lensi tiehensä. Ilmarinen kantoi kalan jäänteet Pohjolan emännälle. Vaikka emäntä totesi kalan pään pahkotuksi, vatsan halkaistuksi ja rintapään riivotuksi, hän kuitenkin hyväksyi sen kolmannen ansiotyön suoritukseksi. Salatajunnan täydellinen puhdistus onnistuu vasta Pohjolan häiden jälkeisellä tiedon tiellä, sammon noutamisen tiellä.
Siirtykäämme sitten meidän päiviemme avautuneiden uusien henkisten mahdollisuuksien pariin. Kristosofisessa tietoudessa puhutaan kahdesta päivätajunnasta, korkeammasta ja karkeammasta. Tehdessämme henkistä työtä, pohdiskellessamme annettuja opetuksia, tutkiessamme kirjallisuutta, kuunnellessamme esitelmiä, olemme ylemmässä päivätajunnassamme, olemme nousseet korkeampaan, puhtaampaan, moraalisempaan tilaan. Kun palaamme sitten jälleen arkielämän pariin, joudumme kokeelle, osaammeko olla valvomatta oikeuksiamme, taistelematta. Tarkoitus on, että toisimme korkeammassa päivätajunnassa saavuttamamme rauhan ja siinä oivalletut näkemyksemme, millä tavoin kulloinkin voimme tukea ihmisyyden Mestareiden työtä, mukanamme käytännön tasolle. Asettautuessamme yhä uudelleen ja uudelleen moraalis-filosofisesti puhtaampaan viritykseen eli korkeampaan päivätajuntaan kehitymme oikean olemisen taidossa ja samalla osallistumme ihmisyyden ytimen muodostumiseen.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi