Kristosofi-lehti huhtikuu 2008: Toimittajalta

Tavallinen ihminen, jopa totuudenetsijäkin voi tuntea henkisellä alkutaipaleellaan itsensä ehjäksi olennoksi. Tunnistammeko tämän periaatteen toimivan itsessämme ja muissa ihmisissä, sikäli kun pystymme arvioimaan omia ja toisten tuntemuksia?
Ihminen on kyllä, ainakin jossain määrin, tietoinen heikkouksistaan ja vahvuuksistaan eli hyvistä ja huonoista taipumuksistaan, mutta hän pitää näitä ominaisuuksia omana itsenään, kiinteästi itseensä kuuluvina. Mutta kun hän totuudenetsijänä syventyy henkisten opettajien antamiin moraaliohjeisiin, ennen kaikkea Vuorisaarnan sisältöön, hänessä tapahtuu jonkinlainen irrottautuminen hyveistään ja paheistaan. Hän ei olekaan esimerkiksi kiivas ja kiukkuinen, kade, mustasukkainen, vaan Pistis Sophia -evankeliumiin nojautuen hänen sielutalossaan oleilee sennimisiä asukkaita, joiden hän sallii vapaasti temmeltää ja joiden valtaan hän alistuu, vaikka hänen tulisi olla isäntä omassa valtakunnassaan. Sama irrottautuminen koskee hyveitä. Vaikka hän on menetellyt hyvyyden mukaisesti, osoittanut kanssaihmisilleen rakkautta ja hyvää tahtoa, hänen on tunnustettava, ettei hän ole hyvä, ei jalo. Hän voi ja hänen tulee ilmentää hyvyyttä ja rakkautta, sillä onhan kaikkien ihmisten päämääränä muodon antaminen Kristukselle, Vuorisaarnan ihanteelle. Mutta ihanne on niin mittaamattoman pohjaton ja syvä, että hänen hyvyyden ilmentämisensä on vain pelkkä hitunen taustalla olevasta elävästä ihanteesta.
Pistis Sophiassa puhutaan myös salaperäisestä jäljentelemisen hengestä. Kirjassa Jeesus kertoi, että maiselle tasolle jälleensyntyvä sielu saa mukaansa Kohtalon lisäksi sekä jäljentelemisen hengen että voimalatauksen. Jäljentelemisen henki ja voimalataus inspiroivat sielua vastakkaisiin suuntiin. Jäljentelemisen henki houkuttelee sielua itsekkääseen suuntaan, kaikenlaiseen ihmisyyden vastaisuuteen, kun taas sielun mukaansa saama voima saa sen liikkeelle Valon maita ja jumaluutta etsimään. Jäljentelemisen henki on lisäksi vielä sangen ovela, sillä se esittää kahta ”roolia”. Ensin se houkuttelee ihmistä kaikenlaiseen holtittomuuteen, mutta kun sielu sitten erkanee fyysisestä käyttövälineestä, toisin sanoen kun ihminen kuolee, niin jäljentelemisen hengestä tulee sielun vastaanottaja. Tähän tehtävään valtuutettuna se kuljettaa sielua tämän väärien tekojen aiheuttamiin rangaistuksiin, vaikka teot ovat aiheutuneet jäljentelemisen hengen houkutuksista.
Vapaaehtoinen puhdistuksen tielle astuminen tuo totuudenetsijän elämään kaksi muutosta. Ensinnäkin hän joutuu sielulliseen puhdistusprosessiin. Onhan jokaisen ihmisen sellainen läpikäytävä, mutta tavanomaisesti vasta kuolemanjälkeisen elämän aikana. Totuudenetsijä on siinä etuoikeutetussa asemassa, että hän saa tilaisuuden luopua elämän periaatteiden vastaisuudestaan jo maisen elämänsä aikana.
Toinen muutos koskee jäljentelemisen hengen ja Valon voimien puoleen kannustavan voiman keskinäistä asemaa. Jäljentelemisen henki on tavanomaisesti johdossa ihmisen sielussa. Se astelee ensimmäisenä ja esittelee ihmiselle toinen toistaan houkuttelevampia tavoitteita. Sielulliseen puhdistumiseen pyrkivän totuudenetsijän sisäisessä elämässä tapahtuu johdon vaihdos. Henkisyyteen kannustava voima astuu johtoon totuudenetsijän oman tahdon mukaisesti. Näin jäljentelemisen henki jää kuin askeleen pari jälkeen karman kanssa.
Kun etsijä on henkistä tietä kulkiessaan paljon ponnistellut, tehnyt parhaansa, ei tämä ole jäänyt itse Elämän taholta huomiotta. Häntä odottaa suuri tilaisuus, suuri mahdollisuus voittaa oman persoonallisuutensa heikkoudet, ainakin haitallisimmat niistä. Niinpä etsijä joutuu tilanteeseen, jossa häntä kohtaan esitetään vääriä syytöksiä, häntä moititaan, halvennetaan tai hänen koko elämäntyönsä on vaarassa tuhoutua. Nyt Elämä tarkkailee etsijää, osaako hän astua uusille urille, toteuttaa käytännössä jo omaksumaansa moraalia. Enää ei riitä pelkkä sota- ja väkivaltakysymyksen ratkaisu, n. 2000 vuotta sitten julistetun kristinuskon ensiehto, nyt on osattava toteuttaa jo pahan vastustamattomuutta ja hyvää tahtoa, oikeata olemista. Mutta jälleen on jäljentelemisen henki kuiskuttamassa etsijän korvaan: ethän sinä voi alistua tällaiseen persoonaasi ja aikaansaannoksiasi aliarvostavaan kohteluun, ryhdistäydy, taistele oikeuksiesi puolesta. Vielä ”kovempana” vaihtoehtona jäljentelemisen henki ehdottaa: katkaise kokonaan välisi vahingontekijään. Sangen usein käy sitten niin, että mestarin neuvot unohtuvat ja etsijä pitäytyy vanhasta tottumuksesta, kymmenien ehkä satojen jälleensyntymien aikana oppimassaan, jäljentelemisen hengen viestittämässä asenteessa.
Elämä jatkuu, mutta kokemus, joka olisi uudistanut koko ihmisen, jäi saamatta. Etsijä ei osannutkaan astua uudelle, aiempaa avarampia näkymiä tarjoavalle henkisen tien jaksolle. Mestarin siunaus jäi saamatta. Mutta kaikkien ihmisten onneksi on sellaisiakin vaeltajia, jotka ovat osanneet tehdä kriittisellä hetkellä oikean johtopäätöksen.
Puhutaan myös hyvän ja pahan valtakunnasta. Vaikka kysymyksessä olisi pienikin valtakunta, niin valtakunta on joka tapauksessa laajempi käsite kuin esimerkiksi koti tai asunto. Niinpä otettuamme tavaksi vaeltaa sisäänpäin omassa itsessämme havaitsemme sisäisten näköalojemme yltävän hyvinkin kauas. Oikeastaan sisäisten valtakuntiemme rajat loitontuvat sitä mukaa, kun sisäinen liikuntapiirimme laajenee. Voimme omassa valtakunnassamme tehdä muutoksia, kaunistaa ja jalostaa sitä. Mutta toisten ihmisten valtakuntia emme voi muuttaa. Voimme muuttaa vain itseämme, emme toisia ihmisiä. Mutta itseämme muuttamalla muutamme samalla koko maailmaa, siis itsemme ulkopuolellakin olevaa.
Edellä todetusta johtuen meiltä voidaan kysyä, miksi sitten kaikki esitelmöinti, kirjallisuus jne., kun emme voi kasvattaa toisia ihmisiä eikä ole edes soveliasta yrittää muuttaa heitä? Vastaus tähän on siinä, että pyrkimys toisten muuttamiseen on aivan eri asia kuin pitää tarjolla muutosmahdollisuutta. Ken on kokenut saaneensa henkisten opetusten seuraamisen myötä niin paljon sisältöä elämäänsä, toivoo toistenkin löytävän elämälleen samaa arvokasta sisältöä. Tilannehan on tällä hetkellä maailmassa aika sekasortoinen. Eivät onnelliset ja tasapainoiset ihmiset riehu ja kiihotu riehumaan siten kuin nyt näemme tapahtuvan maapallon eri puolilla. Mutta kaikki voimme lähettää rakentavia ajatuksia eetteriin ja syventyä olemisen salaisuuden ratkaisemiseen.

Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia, Luokittelemattomat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.