Opimmeko historiasta? Uskonnotkin jälleensyntyvät!
Nyt me olemme jo ylöspäisellä kaarella kehitystä, jolloin on lunastettava se karma mikä alaspäisellä kaarella aiheutui! Nyt meillä on nykyisessä uskonnon uudistuksessa kolme erikoista kiusausta voitettavana.
Kiusaus on tehdä samat erehdykset jotka tapahtuivat Egyptiläisessä ja kreikkalais-roomalaisessa sivistyksessä.
Uutta apuakin on tarjolla. Apuna on ensiksikin teosofis-ruusuristiläinen sanoma ja se suuri henkinen vuodatus, joka tämän sanoman yhteydessä on tapahtunut.
Toiseksi on apuna myös noiden vanhojen sivistysten alkuperäinen ihanne ja se hyvä, mitä niissä tehtiin ennen niiden rappeutumista.
Egyptiläisen sivistyksen ihanne oli yhdeltäpuolen tietäminen ja toiseksi käytännöllisen yhteistyön voima. Pyrittiin tietoiseen selvyyteen siitä, miten Jumallinen järki luonnossa toimii, jotta osattaisiin toimia sopusoinnussa Jumalallisen järjen kanssa, eikä ristiriidassa. Astrologinen tutkimus on tästä syystä tärkeätä.
Tästä yhteistyön tuloksina ja voimannäytteinä ovat etenkin suuret pyramidit.
Suurien kivien painovoima voitettiin sekä sielullisin että ruumiillisin yhteisvoimin.
Sivistyksellisessä yhteistyössä kuninkaat johtivat ulkonaisesti, mutta sisäisesti johtivat viisaat tietäjät ja korkea hierofantti, jonka neuvoa kuningaskin kuunteli ja seurasi. Kaikki meni hyvin.
Sitten tapahtui onnettomuus, onnettomuus alkoi sisästä päin. Papiston valtasi itsekkyys ja vallanhimo. Se johti henkiseen rappeutumiseen!
Itsekkäät, kunnian- ja vallanhimoiset papit maagillisin yhteisvoimin tappoivat erään heidän joukkoonsa ilmestyneen Valon palvelijan.
Siten rappeutui Egyptiläinen sivistys!
Kreikkalaisen sivistyksen sanoma oli taitaminen. Ihmisen oli yksilönäkin osattava luoda jotain kaunista ja Jumalallista. Taiteet, tieteet ja filosofia oli Jumalallista luomistyötä.
Siinäkin tapahtui rappeutuminen.
Huomio kiintyi muodon täydellisyyteen, joten sisältö, henki, jäi vähemmän tärkeäksi.
Siten filosofia muodostui viisasteluksi, saivarteluksi, pilkanteoksi jumalien ja ihmisten nälvimiseksi.
Siten kreikkalainen sivistys rappeutui!
Roomalaisuuden piirteenä on oikeus, laki ja järjestys. Niiden pitää taata työrauha. Laki ja järjestys on välttämätön, jotta työrauha säilyisi.
Mutta tässäpä onkin pulma: miten häiriöntekijöitä olisi käsiteltävä?
Viisaus sanoo: heitä on kohdeltava auttavasti, kasvattavasti.
Rikoksentekijöitä on kohdeltava niinkuin sairaita tai ala-ikäisiä. Sensijaan heitä on rangaistu, jopa teloitettu. Näin yhteiskunta on joutunut kieltämään työrauhan myös kaikkein kehittyneimmiltä, jaloimmilta ja viisaimmilta kansalaisiltaan.
Eli nyt Teosofis-ruusuristiläisessä työssämme on lunastettavana kolme ansaa:
Ellemme ole riittävästi hereillä, ellemme kykene huomioimaan historian varoittavia esimerkkejä, silloin suljemme kanavamme Valkoiseen Veljeskuntaan. Ellei Viisautemme ole Rakkautta ja Vuorisaarnan hengen mukaista, niin me suljemme Mestarin pois keskuudestamme!