Arianne Heiskari: Mietteitä anteeksiannosta

Meidän halumme ja todellisuus törmäävät toisiinsa, koska emme ole täydellisiä. Voimme suhtautua eteemme tulleeseen ongelmaan vihalla, turhautumisella tai anteeksiannolla. Viha on uuvuttavaa ja energiaa vievää. Poskilihakset kiristyvät ja leuka kipeytyy jatkuvasta puolustautumisesta. Viha myös aiheuttaa sodat. Kaikki ihmiset, jotka vihaavat, pitävät myös sotaa oikeana, eli he ovat myös asenteensa vuoksi syyllisiä sotaan.
Turhautuminen on epärehellisyydestä johtuva, välinpitämättömyydellä torjuttu totuus. Uskotellaan itselle, että en minä välitä, vaikka oikeasti välitänkin. Siinä puetaan ylle panssari, jolla kielletään viha. Asenteena on sama viha ja sodan puolustaminen.
Anteeksianto vapauttaa ihmisen syyllisyydestä ja energiat pääsevät taas virtaamaan.
Kuka asetti meidät tuomarin virkaan? Kuka antoi meille luvan tuomita veljiemme virheet? Suuri Mestari sanoi: Ottakaa ensin malka omasta silmästänne, niin näette paremmin, miten otetaan rikka veljenne silmästä!
Jeesuksen anteeksianto-oppi ja neuvo, tehkää toisillenne sitä, mitä tahtoisitte itsellenne tehtävän, on niin syvällinen ja yksinkertaisuudessaan käsittämätön tavalliselle järjelle. Koska emme ole luoneet veljiämme, emme voi olla heidän tuomareitaan. Tuomitsemme heissä omat tekomme ja virheemme, oman epätäydellisyytemme. Emme pääse omasta epätäydellisyydestämme tuomitsemalla muita. Olemme vastuussa vain omista ajatuksistamme ja teoistamme. Tuomitsemalla veljiämme sidomme itse itsemme kyseiseen asiaan, josta meidät vapauttaa ainoastaan anteeksianto.
Olemme kehityksen lain alaisia. Emme vielä tiedä tarpeeksi Hyvän voimista. Sen vuoksi tuomitsemme oman tietämättömyytemme. Kun tietomme Hyvän voimasta kasvaa meissä, pystymme katsomaan ja arvioimaan asioita uudessa valossa. Silloin kykenemme antamaan anteeksi veljiemme ja myös itsemme virheet ja erehdykset, toisin sanoen epätäydellisyytemme!