Kristosofi-lehti Lokakuu 2008:Toimittajalta

Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa -kirjan viimeisessä luvussa Pekka Ervast avaa Raamatustakin löytyvän Jobin kirjan sisältöä kahdella avaimella. Ensin hän käsittelee aihetta koko ihmiskunnan kannalta. Korkeat planeettahenget neuvottelevat. Heidän joukossaan on myös meidän maapallomme planeettahenki, pallomme entinen korkein valtias näkymättömässä maailmassa. Toista avainta käytettäessä kysymys on Salaisen Veljeskunnan Mestareista, jotka tarkkailevat ihmissieluja etsien kirkkaasti loistavia. Kummassakin tapauksessa huomio kiintyy Jobiin. Job edustaa vanhan liiton tietä kulkeneen ihmisen moraalisia saavutuksia. Hän on rehellinen ja oikeudenmukainen, auttaa sorrettuja, tukee orpoja eli on vakaa ja hurskas mies, joka pelkää Jumalaa ja välttää pahaa.
Ihmiskunnan kehitystä ohjaavan Valkoisen Veljeskunnan Mestaritkin ovat havainneet hänen moitteettomuutensa. Mutta kaikesta kelpoisuudestaan huolimatta Jobilla on vielä yksi este voitettavanaan, ennen kuin hän voi siirtyä vanhasta liitosta uuteen. Tämä este ja voitettava on Jobin itsevanhurskaus ja siihen liittyvä ylpeys. Hän tietää menetelleensä aina oikein, olleensa aina rehellinen, täyttäneensä velvollisuutensa ja tukeneensa heikkoja ja sorrettuja. Hänellä ei ole mitään syytä salata hyviä tekojaan. Hän on ylpeä menettelystään.
Sitten alkaa koettelemusten kausi. Job menettää kaiken: omaisuutensa, talonsa, karjansa. kotinsa, lapsensa. Job kestää kaikki menetykset. Hän säilyttää rauhan sielussaan todeten: Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.
Ensimmäistä koettelemusten kautta seuraa toinen. Job sairastuu mitä tuskallisimpaan spitaaliin. Hän kuivettuu ja tulee täyteen paiseita. Hän ei saa rauhaa edes yöllä, sillä hän ei saata nukkua. Ei ole ihme, että Job tuskastuu elämäänsä ja Jumalaan. Hänhän tietää sisässään, ettei ole koskaan rikkonut elämän lakia vastaan. Tämän hän pelottomasti ja suoraselkäisesti sanoo ystävilleen. Mutta Jumala ei olekaan niin hyvä, oikeamielinen ja rehellinen kuin hän, Job, oli ajatellut Hänen olevan. Jopa lohduttamaan tulleet ystävätkin lisäävät Jobin tuskaa, sillä lohdutuksen sijasta he ryhtyvät nuhtelemaan Jobia. Job on heidän mielestään sittenkin ollut jumalaton, eihän Jumala rankaise turhaan.
Vasta neljäs ystävä osaa auttaa tarjoamalla Jobille uuden näkökulman kohtalonsa tarkasteluun. Hänen puheensa keskeistä sisältöä kuvaavat lauseet: ”Jos Jumala todella itse lähettää meille kärsimyksen, on kärsimys silloin salapukuinen siunaus. Jumala tarkoittaa sillä jotain hyvää.” (Mts. 127.) Ajattele Job, jos siis tuskistasi koituu sinulle arvaamatonta hyvää, niin miksi nouset turhanpäiväisessä ylpeydessäsi Jumalaa vastaan?
Job jääkin miettimään neljännen ystävänsä sanoja. Hän ei ollut tullut ajatelleeksikaan sitä mahdollisuutta, että kärsimys oli lähetetty hänelle vahvistukseksi ja koettelemukseksi. Niinpä kertomuksella on onnellinen loppu. Mestari tulee hänen luokseen kaikessa majesteetillisuudessaan ja loistossaan ja ottaa hänet opetuslapsekseen.
Me nykyajan totuudenetsijät odottaisimme, että kertomuksessa olisi edes viitattu syyn ja seurauksen lakiin sekä jälleensyntymisoppiin, sillä nehän ovat antaneet meille ymmärrettävän selityksen omiin, ansaitsemattomilta näyttäviin kolhuihimme. Mutta ei sanaakaan kummastakaan teosofian esittämästä totuudesta.
Vielä toinen ihmetyksen aihe liittyy lukuun Jobin kohtalo. Miksi Pekka Ervast on liittänyt sen juuri tämän kirjansa loppuun, kirjan, jossa hän kertoo omista ihmeellisistä kosmis-henkisistä kokemuksistaan? Tähän pulmaan saamme valaistusta Väinö Lehtoselta. (Ongelmien seurassa -kirjasarjasta löydämme kolmisivuisen selostuksen asiasta, X/27.) Hän toteaa, että esitelmä Jobin kohtalo antaa meille avaimen ymmärtääksemme sekä Pekka Ervastia että aikamme mullistavia ilmiöitä. Jobin kohtalon ydin on se, että Job voittaa Saatanan. Pekka Ervast on puhunut karman johdon siirtymisestä. Karman johto on alkanut siirtyä Kristuksen käteen myös näkyväisessä maailmassa. Kristosofisen tietouden mukaan Pekka Ervast voitti Saatanan myös näkyväisen maailman hallitsijana. Jobin kirjan kertomus on siis ennustus meidän aikanamme toteutuneesta tapahtumasta.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.