Kristosofi-lehti Marraskuu 2008: Toimittajalta

Teosofinen tietous ulottuu kauas menneisyyteen. Puhutaan aikojen aamulla tapahtuneista asioista, silloisesta luomistyöstä, aurinkokuntamme alkuhetkistä sekä aurinkokuntaperheeseen kuuluvan kotiplaneettamme alkuajoista. Mutta menneisyyden lisäksi valaistaan myös tulevaisuutta. Saamme kuulla, että nykyinen pitkän pitkä aikakausi, luomispäivä, on keskimmäinen eli neljäs seitsemän luomispäivän pituisesta sarjasta. Luomispäivät käsittävät seitsemän juurirotua. Elämme parhaillaan viidennessä juurirodussa. Ja koska juurirotujen alarodut noudattavat myös seitsensarjaa, kuten luomispäivät ja juurirodut, niin jokaisessa juurirodussa on myös seitsemän alarotua. Meneillään on viidennen juurirodun samanniminen eli viides alarotu.
Ulkoisten puitteiden muuttuminen vaikuttaa myös kaikkien kansojen ja rotujen eli koko ihmiskunnan elämään. Ihmiskunta koostuu yksilöistä. Sopeutuminen kehityksen asettamiin vaatimuksiin, muutosten aiheuttamiin uusiin olosuhteisiin voi tuottaa vaikeuksia, jopa olla tuskallistakin. Mutta voimme muistaa, että jumalien suunnitelman mukaan päämääränä on nykyistä sopusointuisempi ja inhimillisempi elämä ja että suunnitelman toteutumisen ohjat ovat hyvän tahdon ja rakkausvoimien käsissä.
Vaikka kuvauksien kohteina ovat suorastaan käsittämättömän pitkät aikakaudet, niin kaikesta tästä huolimatta edessä olevat muutokset koskevat erikoisesti juuri nykyihmisiä, sillä olemme syntyneet murroskauteen, jossa vanha ja uusi kohtaavat. Vanhasta ja menneestä on opittava siirtymään uuteen. Eniten tuskaa ja kärsimystä ovat tuottaneet sota ja sukupuolivoima. Molemmat tulevat häviämään Tellukselta. Olemme kuitenkin niin tottuneet menneisyydessämme verenvuodatukseen, taistelemiseen ja toistemme tappamiseen, ettei sodasta luopuminen ole kaikille helppoa. Ne, jotka edelleen intoutuvat kuoleman tuottamisesta, saavat jatkaa taistelua ja tappamista – mutta toisella taivaankappaleella.
Henkiset opettajamme kertovat, että kuudennessa juurirodussa emme ole enää jaettu sukupuolisesti miehiin ja naisiin, vaan ihmiset syntyvät luonnon keksimällä ja kehittämällä uudella tavalla. Edellä tuli mainittua sukupuolisuuden aiheuttavan, kuten sotakin, paljon kärsimystä ja tuskaa. Tähän lausuntoon on kuitenkin lisättävä, että kielteiset seuraukset, kuten kuolemanjälkeiset kärsimykset sekä monet karmalliset sairaudet aiheutuvat nimenomaan sukupuolivoimien väärinkäytöstä ja siihen liittämistämme itsekkyyden ja julmuuden himoiksi asti paisuneista tunteista. Onhan sukupuolivoima luova voima ja samalla suuri opettajamme ihmisyyteen johtavalla tiellä. Olemme menneisyydessä osannet joskus vilpittömästi palvella ja uskollisesti rakastaa. Näin ollen meillä on myös onnekasta karmaa.
J. R. Hannula toteaa, että tulevien juurirotujen dharma, ihanne eli velvoite avautuu meissä sisäisellä tavalla. Tätä avautumista tai valmistautumista voimme nopeuttaa luopumalla vääristä käsityksistämme. Lainaan J. R. Hannulan tekstistä lauseen: ”Ja melkeinpä alin, sanoisinko karkein aste, mistä meidän on päästävä, on siinä, että me jotenkin kuvittelemme omistavamme toisen ihmisen.” Tämähän pätee kaikkiin ihmissuhteisiin, ei ainoastaan aviopuolisoiden ja perheenjäsenten välisiin. Käytännön elämässä saamme kokea, ettemme voi eikä meidän tule yrittää muuttaa toisia mielemme tai omaksumamme ihanteen mukaisiksi, vaan meidän tulee jatkuvasti oikaista itseämme inhimillisyyden mukaiseksi. Saamaamme tietoa voimme jakaa ja kokemuksistamme kertoa, mutta kuulijaa velvoittamatta.
Meidän on siis luovuttava toiseen ihmiseen kohdistuvasta omistamisen halusta, jos aiomme ensin ymmärtää ja sittemmin omaksua tulevien juurirotujen ihanteita. Kun olemme näin oivaltaneet lähtökohtamme, voimme rohkeasti kysyä: mikä on tässä seitsenkertaisessa luomispäiväsarjassa ihmiskunnan määränpää, lopputavoite? Kristosofian mukaan se on ikuisen elämän saavuttaminen. Mutta kuolemattoman elämän saavuttaminen on yhteydessä meidän sukupuolisen luontomme kanssa. Emme siis voi välttyä pohtimasta sukupuolivoimaan kätkeytyvää salaisuutta: rakkauskyvyn kehitystä.
Koska tämä kysymys on niin syvä ja monimuotoinen, on viisasta valita muutamia lainauksia edes pienen tuntuman saamiseksi itse asiaan. Ensimmäiseksi Pekka Ervastin runollisen kaunis kuvaus rakastuneesta ihmisestä ”Selvänäköisellä silmällä katsoen ihminen juuri on kauneimmillaan silloin, kun hän on rakastunut. Itsekkäät värit hänen aurassaan ovat menneet alaspäin ja rakkauden epäitsekäs ruusunväri hohtaa aurassa hänen rintansa kohdalla.” (Tietäjän Aarteisto III, s. 21.) Rakastunut ihminen luo sielussaan ihmeellisen täydellisyyskuvan rakkautensa kohteesta. Mutta kun rakastavaiset ovat sitten ”saaneet toisensa”, eläneet jonkin aikaa arkista yhteiselämää, niin lumous tavallisesti haihtuu. Rakastettu ei ollutkaan ihannekuvan kaltainen – alemmassa persoonallisuudessaan.
Väinö Lehtonen toteaa, että rakastuneen ihmisen sielussaan luoma täydellisyyskuva johtuu siitä, että jokin toista sukupuolta olevasta ihmisestä lähtevä vaikutelma herättää rakastuvan sielussa uinuvaa toista sukupuolta. Onhan meissä kaikissa siten kaksi sukupuolta, että naisten eetteriverho on miehinen ja miesten naisellinen. Kun sielussa uinuva toinen sukupuoli hieman herää, niin ihminen tuntee sisäisen tyhjiönsä täyttymystä. Syntynyt mielikuva antoi ihmiselle kokemuksen siitä, että täydellisyyttä on olemassa. Sen tulisi kannustaa ihmistä etsimään sielullisen tyhjiönsä täyttymistä. Hänen tulisi toteuttaa itsessään toisessa näkemänsä ihannekuva, sillä onhan toinen sukupuoli tässä tapauksessa kuin vertauskuva hänessä itsessään olevasta sielullisesta vajavaisuudesta. (Vanha ja uusi ihminen, s. 54.)
Tunne-elämä on yleensä naisissa enemmän etualalla ja äly miehissä. Mutta äly ja tunne olisi saatettava keskenään sopusointuun. Älyn tulisi kasvaa kirkkaan oikeamieliseksi järjeksi ja tunteen äidillisyydeksi, sääliksi ja ihmisyydeksi. Näin voidaan saavuttaa sielullinen tasapaino.
Mutta vaikka emme ole vielä voittaneet sukupuolivoimia, niin siitä huolimatta luonto valmistelee jo uutta rotua. H. P. Blavatsky kirjoittaa: ”Salainen filosofia opettaa, että nytkin silmiemme edessä on uusi rotu ja rotuja valmistumassa ja että se tapahtuu Amerikassa ja sitä on jo hiljaisuudessa pantu alulle.” (Salainen Oppi II, 1973, s. 472.) Ovathan eri kansallisuudet ja eri rodut sekoittuneet toisiinsa Yhdysvalloissa, joten on luonnollista, että siellä voi kehittyä kuudennen alarodun siemen. Jos kysymme, milloin kuudes juurirotu astuu maailman näyttämölle, niin vastaukseksi voimme poimia muutaman sanan H. P. B:ltä: ”Kaikki, mitä tiedämme on vain se, että kuudes juurirotu hiljaa ja huomaamatta kehittyy…” (Mts. 472.)
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi