Kristosofi-lehti Tammikuu 2009: Toimittajalta

Pohtiessamme kysymystä, oliko teosofisen sanoman julistaja H. P. Blavatsky tietoinen seuraavalla vuosisadalla suoritettavan työn merkittävyydestä ja silloin johdossa olevan henkilön henkisestä ja okkulttisesta suuruudesta, saamme kristosofisesta peruskirjallisuudesta selkeän vastauksen. H. P. Blavatsky aavisti, mutta ei tiennyt. Hän ei voinutkaan tietää. Kun Jeesus Nasaretilainen puhui Kristuksen tulemisesta ja siihen liittyvästä maailman lopusta, hän sanoi Matteuksen evankeliumin (24:36) mukaan: ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.”
Sama asia tulee esille Pekka Ervastin kirjassa Christosophia (s. 81), kun hän kuvailee, miten taivaat ja maat muuttuvat uusiksi jumalan valtakunnan toteutuessa maan päällä. Hän kertoo, millaista on elämä jumalan valtakunnassa ja miten jumalan valtakuntaan astutaan. Kysyttyään ensin ”Onko tietoa ajasta, milloin se tapahtuu?, hän vastaa: ”Isä yksin tietää hetken. Mutta se tapahtuu, kun kuolema uhkaa maapalloa, ja kaikki ne sielut, jotka eivät silloin ole valmistautuneet, erotetaan muusta ihmiskunnasta ja siirretään toiseen taivaankappaleeseen; jäljelle jäävät ne, jotka jo ovat jumalan valtakunnan kansalaisia tai ovat siksi tulemaisillaan.”
Kristuksen tulemiseen liittyy siis evankeliumeissa maailman loppu. Maailman lopun yhteydessä tapahtuu tuomio eli ihmisten jakaminen oikealle ja vasemmalle, ts. toiset astuvat iankaikkiseen elämään ja toiset joutuvat iankaikkiseen rangaistukseen.
Blavatsky oikaisee vanhan virheellisen käännöksen. Vanhan käännöksen mukaan opetuslapset kyselivät Jeesukselta Öljymäellä, mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki. Oikaistun käännöksen mukaan opetuslapset tiedustelivat, mikä sinun läsnäolosi ja aikakauden täyttymisen tunnusmerkki on oleva? Kreikkalaiset sanat synteleia tuu aioonos merkitsevät siis aikakauden lopputiliin viemistä eli täyttymistä eli päättämistä.
Edelleen H. P. Blavatsky toteaa, että ne teosofit, jotka ymmärtävät yleisesti odotettujen Avataarien, Messioiden, Sosioshien ja Kristuksien salaisen merkityksen, tietävät, ettei ”maailma lopu”, vaan ”aikakauden täyttymys”, so. ajanjakson loppu on nyt nopeasti lähestymässä.
Blavatsky viittaa kreivitär Wachtmeisterille antamassaan lausunnossa ajanjakson lopun aikana esiintyvään henkiseen opettajaan. Hän puhui ensin koko maailmaa kohtaavasta vaikeasta ajasta, jolloin kaikki ihmiset ovat vähällä kadottaa tasapainonsa ja teosofitkin, jotka niin paljon henkistä valoa ovat saaneet, kysyvät itseltään ja toisiltaan toivottomina, mitä teosofia oikeastaan on. Kaikki tuntuu pettävän jalkojen alta ja pimeys vallitsee maailmassa. ”Muistakoot silloin teosofit, että kääntävät kasvonsa Pohjolaa kohti, sillä Suomesta tulee valo.” (Pekka Ervast, Teosofisia muistelmia, s. 128.)
Sama henkilö, kreivitär Wachtmeister, ehdotti Pekka Ervastille myös joiksikin vuosiksi Ruotsiin muuttoa. Perusteluinaan Wachtmeister esitti, että Ruotsissa kaivattiin silloin kokonaan teosofialle antautuvaa henkilöä. Lisäksi hän kertoi Mestarin sanoneen, että Pekka Ervastia oli suojeltava kaikesta politiikasta, koska hänestä tulee kansansa auttaja. Olivathan valtiolliset olot v. 1903 sillä kannalla, ettei teosofinen työ voinut menestyä Suomessa rauhassa ja vapaudessa. ”Paljon parempi on, että täällä Ruotsissa odotatte, kunnes myrsky on ohi Suomessa, ja sitten ryhdytte tarmolla ja menestyksellä työhön teosofian puolesta kotimaassanne.”
Pekka Ervast ei muuttanut Ruotsiin. Hän jatkoi työtään Suomessa sekaantumatta politiikkaan.
Blavatsky kirjoitti puhuessaan teosofisen liikkeen tehtävästä ja viitatessaan samalla tulevaisuuteen: ”Älkää horjuko niinkauan kuin jotkut hartaat sielut ponnistelevat pitääkseen ydintä elossa. Teitä ei käsketty perustamaan ja toteuttamaan yleistä veljeyttä, vaan olemaan sen ytimenä, sillä vasta kun ydin on muodostunut voivat syntyä ne lisämuodostumat, jotka tulevina vuosina  olkoot nämä kuinka kaukaisia tahansa  päättyvät sen elimistön muodostumiseen, mikä meillä nyt on mielessämme.”
Vuonna 1930 Pekka Ervast palautti mieliin Toimittajalta -kirjoituksessaan nämä Blavatskyn sanat teosofisen liikkeen tarkoituksesta käydyn polemiikin yhteydessä. Väinö Lehtonen on myös pohtinut samaa lausuntoa teosofisen liikkeen tehtävästä. Hän kirjoittaa: ”Mestarit ja H. P. B. tarkoittivat, että teosofit itse olisivat veljeyden ytimenä, toteuttaisivat veljeyttä keskenään. Sellainen ydin oli pidettävä elossa, sillä siihen kytkeytyi se tuleva vaihe, jota P. E. nimittää H. P. B:n profetiaksi. – – H. P. B. viittasi suurempaan, laajempaan ja kauaskantoisempaan henkiseen työhön, joka kuului suunnitelmiin alusta lähtien, vaikka sitä ei H. P. B. selvästi ilmaissut. Ilmaisemiseen ei ollut aihetta, koska veljeyden ytimen muodostuminen oli edellytys myöhemmälle toiminnalle.” (Vaeltajan viesti III, s. 86.)
Teosofian valon oli siis vaikutettava ensin 1800-luvun tajuntaan. Vesimiehen merkeissä alkava 1900-luvun aika on luku erikseen, sillä Blavatskyn mukaan silloin tulee tapahtumaan suuri muutos ihmiskunnan psyykkisissä omituisuuksissa.
Keskeneräiseksi jääneessä kirjoitussarjassaan Evankeliumein esoteerinen luonne Blavatsky kuitenkin hieman avaa niitä tulevaisuuden näkymiä eli ”lisämuodostumia”, jotka olivat alusta asti Mestareitten mielessä. ”Mutta joskin Mysterioiden ääni on vaiennut pitkinä aikoina Lännessä, joskin Eleusis, Memfis, Antium, Delfi ja Kresa ovat aikoja sitten muuttuneet haudoiksi sille Tieteelle, joka kerran oli yhtä suurenmoinen Lännessä kuin se yhä vielä on Idässä, – valmistetaan niille kuitenkin nykyään seuraajia. Elämme vuotta 1887 ja yhdeksästoista vuosisata lähenee loppuaan. Kahdennellakymmenennellä vuosisadalla on outoja yllätyksiä varastossaan ihmiskuntaa varten, – ja kukaties se tulee olemaan viimeinen sitä nimeä.” (Valon Airut, s. 346.)
Tieteitten ja tekniikan nykyiset saavutukset ovat todella outoja yllätyksiä. Mutta miten outoja lienevätkään sellaiset yllätykset, jotka voivat jopa aiheuttaa uuden ajanlaskunkin.
Viimeisissä puheissaan helluntaina v. 1934 Pekka Ervast puhui näkemyksestään tai suunnitelmastaan, että ”tulisi maan päälle taas sellainen mysteriokoulu, joka on välittäjänä Valkoisen Veljeskunnan ja näkyväisen maailman välillä”. Hän lopetti puheensa sanoihin: ”…että te jokainen otatte tästä meidän yhdessäolostamme sen vakaumuksen, että me rakkaat ystävät, emme aavista, kuinka suuri ja pyhä se työ on, johon olemme antautuneet.” Pekka Ervast puhui mysteeriokoulusta. Hän oli puhunut siitä aiemminkin. Mysteerio merkitsee salaista, suljettua. Hän sanoi, että työ mysteerio-opiston esiin saattamiseksi on pyhä. Se työ on Jumalan etsimistä ja löytämistä, rukousmietiskelyä. Se työ on Isän, Mestarin, tajuntaan uppoutumista, vaikka emme vielä aavistakaan sen työn täyttä syvyyttä.
Työmme kohteesta Pekka Ervast kirjoittaa: ”Henkisen valiojoukon suhteesta näkymättömään maailmaan on maan päällä näkyväisenä merkkinä ja todistuksena temppeli, opisto, mysteriokoulu, – niinkuin muinoin olivat Indian, Egyptin, Kreikan j.n.e. mysteriot. – – Jos Suomi tulee olemaan Europan omanatuntona, on tässä maassa oleva semmoinen loistava mysterio-opisto, jonka valo näkyy ympäri Europan. Niinkuin ennen maailmassa oli Egyptin pyramidit, niinkuin ennen vaelsi niihin ihmisiä kaikesta maailmasta, samalla tavalla Suomen kansallishaltian mielikuvituksessa elää tuo ihmeellinen opisto, joka on oleva Suomen kansan sydämenä, sen sisäisimpänä elimenä. Se on vetävä luoksensa kaikkia niitä ihmisiä Suomessa ja muualla, jotka totisesti etsivät totuutta, Jumalaa, ja tahtovat elää ihmiskunnan iloksi ja riemuksi.” (Uudestisyntyvä Suomi, s.104 – 105.)

Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.