Kristosofi-lehti 8 Lokakuu 2009: Toimittajalta

Tarkastellessamme aikanamme tapahtunutta kosmis-henkistä voimavuodatusta saamme Pekka Ervastin kirjasta Ihmisyyden uskonto hyvän ja keskitetyn kuvauksen H. P. Blavatskyn osuudesta siinä.
H. P. B. aloitti Valkoisen Veljeskunnan lähettämänä teosofisen sanoman julistamisen 1875. Pekka Ervast toteaa aivan voimavuodatusta koskevan selostuksensa alussa, että kun katselemme teosofisen liikkeen henkeen perehtyneinä ja asiasta tietoisina tapahtumaa 50 vuotta sitten, näemme siinä kosmillisten voimien purkautumista. Mutta H. P. B:n työ ei rajoittunut vain maapallon veljeskuntaan. Onhan koko maailmankaikkeus suuri yhtenäinen kosmos. Ihmiskunnallemme tarjottu apu ei rajoittunut edes aurinkokuntaamme. Tätä selventää Pekka Ervastin toteamus, ettei aurinkokuntamme ole yksin maailmassa, vaan kiertää satojen sisarkuntien kanssa jotakin korkeampaa keskusaurinkoa, jota voimme nimittää Siriukseksi.
Tähän yhteyteen sopii pieni välihuomautus. Kun pohdimme keskusaurinko Siriuksen salaisuutta ja tiedämme tähtitieteilijöiden puhuvan sennimisestä taivaankappaleesta, herää meissä kysymys: Onko keskusaurinko Sirius tähtitieteilijöiden Sirius? Pekka Ervast kirjoitti ”jota voimme nimittää Siriukseksi”. Väinö Lehtonen mainitsee: ”Ymmärtääkseni P. E. tarkoittaa keskusauringolla sen tähtijärjestelmän keskusta, jota meidän aurinkokuntammekin kiertää. Toinen kysymys on, onko tähtitieteen tuntema, Siriukseksi nimitetty taivaankappale mainittu keskus.” (Ongelmien seurassa IX/52.)
Voisimme vielä katsoa, mitä Salainen Oppi sanoo asiasta. Siellä todetaan, että esoteerisessa viisausopissa puhutaan Keskusauringosta. Edelleen kerrotaan, että Vatikaanissa löytyvä Kabbalan käsikirjoitus, jonka ainoan Euroopassa olevan käsikirjoituksen sanotaan olleen kreivi St. Germainin hallussa, sisältää mitä täydellisimmän esityksen tästä opista. Kuitenkin alaviitteestä voimme lukea: ”Tämän salatieteilijöiden ’keskusauringon’ on tiedekin pakotettu tunnustamaan tähtitieteellisesti, sillä se ei voi kieltää, että tähtiavaruudessa, linnunradan keskellä, on keskuskappale, näkymätön ja salaperäinen piste, meidän aurinkomme ja järjestelmämme aina salattu vetovoiman keskus.” (Salainen Oppi II, s. 266.)
Mutta jatkakaamme voimavuodatuksen kuvauksen tutkimusta. Siriuksesta aurinkoomme tullut kosmis-henkinen voimavuodatus lähti auringosta Valkoisen Looshin kautta maapalloon. Korkealla henkisessä maailmassa alkanut vuodatus saavutti maapallon ensin henkisessä muodossa, korkealla näkymättömässä maailmassa, ja laskeutui sitten vähitellen alas. Mutta tänne se ei kuitenkaan pääse, ellei ole vastaanottajaa. Vastaanottaja löytyi, madame Blavatsky antoi taivaallisen vuodatuksen virrata kauttaan ymmärrettävässä ajatusmuodossa.
Pekka Ervastin Jordankastekokemus 13.10.1896 oli voimavuodatuksen täyttymys ja huippu. Sen sisältö vuodattautui hänen kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Näin ovet avautuivat 1900-luvulla uudelle uskonnolle. Kolmannessa vaiheessa vuodatus saavutti fyysisen tason voimana, uutena luonnonvoimana. Huomatkaamme, miten täsmällisen ajan Pekka Ervast antaa tälle tapahtumalle. Hän kirjoittaa: ”Niinpä tänä vuonna 1926 kevättasauspäivästä lähtien on taivaallinen vuodatus nähtävästi alkanut vaikuttaa luonnossa.” (Ihmisyyden uskonto, 2. p., s. 173.) Saamme tietää, että auringosta tulleen eetterivoiman vuoksi suuri levottomuus vallitsi pallomme fyysisessä elämässä ollen huipussaan v. 1928. Sen jälkeen luonto alkoi tasaantua.
Pekka Ervast määrittelee uuden uskonpuhdistuksen alkamisajaksi juuri sen ajan, jolloin uusi luonnonvoima alkoi vaikuttaa luonnossa..
Näin toteutui myös vanha itämaalainen ennustus, jonka mukaan ei ole mitään toivoa näistä joka vuosisata uudistuvista yrityksistä. Ne eivät vie toivottuun loppupäähän, ennen kuin itse viisauden jalokivi, itse Valkoisen Veljeskunnan ulkonainen johtaja tässä näkyvässä maailmassa antaa itsensä syntyä. (Pekka Ervast, Valoa Pohjolasta, s. 49.)
Valkoisen Veljeskunnan ulkonaisen johtajan ruumistuminen on tapahtunut. J. R. Hannula on valaissut tätä tapahtumaa monelta puolelta ja monissa teoksissaan. Hän on myös perustellut esityksensä. Sisäisen ihmisemme hyväksymiä J. R. Hannulan esityksiä lainaten voimme aivan lyhyesti sanoa: Pekka Ervastin mukaan Jeesus Kristus oli aurinkokuntamme Logoksen Poika-ryhmän johtaja. ”Kun Pekka Ervast sitten puhuu Jeesuksen Kristuksen jälkeen tulevasta suuresta opettajasta, joka syventää ja vie eteenpäin jumalallista työtä siitä mihin se Jeesus Kristuksessa oli tullut, niin silloin on kysymys aurinko Logoksemme Isä-Ryhmän johtajasta, Isäksi nimitetystä olennosta. Hän on korkeimman viisauden jalokivi meidän aurinkokunnassamme. Ja hän se nyt ruumistui Pekka Ervastissa.” Näin koko aurinkokuntamme on tullut elävällä, tajuisella ja tietoisella tavalla universaalisen Logoksen inspiraatioon.
Mutta onhan P. E. itsekin, ensin todettuaan, etteivät vuosisatalähettiläät saa viedyksi työtä päämäärään, ennen kuin itse Valkoinen Veljeskunnan ulkonainen johtaja suvaitsee antaa itsensä ruumistua, sitten lisännyt: uskonpuhdistus on nyt alkanut. Entä työn päämäärä! Työn päämääränä on uuden uskonnon, maailmanuskonnon, synty. Uuden, kaikille soveltuvan ihmisyyssanoman näkyvänä tunnusmerkkinä on mysteeriokoulu, joka vetää luokseen kaikkia totuutta ja Jumalaa etsiviä ihmisiä sekä täällä Suomessa että muualla.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi