Uskontojen tehtävä on kertoa, miten meidän ihmisten on elettävä täällä maan päällä. Toisin sanoen uskonnoilta saamme moraaliohjeet, joita meidän tulisi noudattaa. Moraaliohjeita toteuttamalla ihminen etenee tiellä, joka johtaa Jumalan tuntemiseen. Jumalan tuntemiseen johtava tie on kuitenkin niin vaikeakulkuinen, että sillä vaeltaminen jatkuu elämästä toiseen.
Jumalan löytämistä vaikeuttavat, jopa suorastaan estävät monet asiat. Eräs niistä on väärä käsityksemme Jumalasta. Voimme pitää Jumalaa tavanomaisen ihmisen kaltaisena, joka voi joskus suuttua ja jota täytyy sitten lepytellä. Tai ajattelemme, että Jumalan kanssa voi suorastaan käydä kauppaa siihen tapaan, että jos menettelen nyt näin jalosti, niin kyllä Jumala auttaa minua pyrinnöissäni. Tai päinvastoin: Jos Jumala auttaa minua nyt, niin sitten teen sitä ja sitä hyvää. Vanhan testamentin monissa kertomuksissa Jumala esitetään, ei ainoastaan suuttuvana, vaan jopa kostonhaluisena ja sotiin lietsovana julmurina. Eipä ole sitten ihme, jos tällaista Jumalaa esikuvanaan pitävät ihmiset seuraavat jumalansa esimerkkiä, varustautuvat jatkuvasti sotiin ja käyvät niitä.
Kuitenkin jo Mooses sanoi: Älä tapa. Hänen jälkeensä elänyt Aasian suuri Valo, Buddha, antoi seuraajilleen jalon kahdeksankertaisen tien, johon sisältyy tappamattomuus ja joka johtaa Nirvaanaan, täydelliseen harmoniaan. Kristinuskon julistajan Jeesus Nasaretilaisen opetukset on kiteytetty Matteuksen evankeliumista löytyvään Vuorisaarnaan. Jeesus neuvoi pistämään miekan tuppeen, puhui rakkaudesta ja pahan vastustamattomuudesta sekä eli ja kuoli itse opetustensa mukaisesti.
Rakkauden opettelu ja toteuttaminen arkielämässä ei ole kuitenkaan aina helppoa. Ja vaikka ymmärrämme, ettei paha poistu toisella pahalla eikä Jumala tule ja lopeta sotia, vaan meidän ihmisten on lopetettava sotiminen ja siihen valmistautuminen, niin kaikesta tästä järjellämme käsittämästämme huolimatta jatkamme entiseen tapaan. Puolustamme rauhaa aseilla, vaikka rauha saavutetaan vain riisuutumalla kaikista aseista. Asetamme edelleen turvamme väkivaltaan, uhraamme valtaosan taloudellisista resursseistamme yhä suurempaa tuhoa tuottavien aseiden kehittelyyn. Unohdamme tai painamme tajuntamme taka-alalle kaikki kuulemamme henkisten opettajien antamat ohjeet. Ja sitten ihmettelemme elämän vaikeutta.
Elämä jatkuu siis edelleen väkivaltaisena. Asetamme edelleen turvamme aseisiin. Mutta vaikka maapallomme monilla kolkilla yhä soditaan ja asetehtailijat ovat toimeliaita, niin elämään on tullut uusia tekijöitä. Keskusaurinko Siriuksesta aurinkokeskuksen kautta on maapallomme ihmiskunnan avuksi saapunut kosmis-henkinen vuodatus. Kosmisella vuodatuksella on ollut vastaanottajat, ensin H. P. Blavatsky, joka antoi sille ymmärrettävän ajatusmuodon julistamassaan teosofisessa sanomassa. Pekka Ervastin kirjallisesta tuotannosta saamme kokonaisvaltaisen selvyyden aikamme kosmisen avun sisällöstä. Annettu henkinen apu on myös löytänyt vastaanottajansa työn ja toiminnan alueella eli käytännön arkielämässä. J. R. Hannulan pitkä työskentely henkisellä työsaralla on osoittanut, että kosmis-henkinen apu on käytettävissä jokapäiväisessä käytännön elämässä. Eikä apu ole enää pelkästään elämänymmärryksellinen, vaan se vaikuttaa jo uutena luonnonvoimana. Uusi voima on lohdullinen, sillä se tukee kaikkia henkisiä pyrkimyksiä. Se purkautuu ihmisyydelle uskollisten henkisten työryhmien kautta ihmiskuntaan.
Enää meidän ei tarvitse suhtautua väheksyen omiin vaikutusmahdollisuuksiimme. Enää ei tarvitse ajatella, ettei yhden ihmisen tai muutamankaan ajatuksilla ja elämänasenteilla ole merkitystä ja etteivät ne pysty muuttamaan maailman kansoja rauhaa kaipaaviksi aseista luopujiksi. Kaikki alkaa pienestä. Ensin on ehkä vain yksi aseista luopunut rauhanturvaaja, sittemmin muutama ja edelleen aseista luopuneiden määrä kasvaa jatkuvasti. Kaikista aseistaan, terävä ja haavoittava kielenkäyttö mukaan lukien, luopuneiden rauhaa turvaavaa merkitystä voimistuttaa uusi luonnonvoima, jonka synnystä ja vaikutustavoista kristosofisessa kirjallisuudessa kerrotaan.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi
-
Arkistot
- huhtikuu 2024
- helmikuu 2023
- joulukuu 2017
- joulukuu 2016
- maaliskuu 2015
- lokakuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- lokakuu 2013
- elokuu 2013
- maaliskuu 2013
- joulukuu 2012
- joulukuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- tammikuu 2010
- joulukuu 2009
- marraskuu 2009
- elokuu 2009
- kesäkuu 2009
- huhtikuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- lokakuu 2008
- elokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- lokakuu 2006
- heinäkuu 2006
- kesäkuu 2006
- toukokuu 2006
- helmikuu 2006
- tammikuu 2006
- joulukuu 2005
- marraskuu 2005
- lokakuu 2005
- heinäkuu 2005
- toukokuu 2005
- huhtikuu 2005
- maaliskuu 2005
-
Meta