Kristosofi-lehti Joulukuu 2009: Toimittajalta

Näin Talvipäivän seisauksen aikoina, kun päivät lyhenevät, odotamme luonnollisesti pimeyden väistyvän ja valon valtaavan vuorokaudesta yhä suuremman ja suuremman osan. Talvipäivän seisaukseen on liitetty myös kristinuskon julistajan Jeesus Nasaretilaisen syntymä, vaikka todellisuudessa ei tiedetä minä vuoden päivänä Jeesus syntyi maailmaan. Kuitenkin paavi Julius I määräsi, että Jeesuksen syntymäjuhlaa eli joulua on aina vietettävä 25. päivänä joulukuuta. Tämä ajankohta valittiin siksi, että silloin pakanat juhlivat vuosittain auringon syntyä. Täten kristityt saattoivat keskittyä kaikessa rauhassa omaan juhlaansa.
Mutta olipa Jeesuksen todellinen syntymäaika mikä tahansa, niin hänen elämäntyönsä merkittävyyteen meidän sopii syventyä. Antoihan hän koko ihmiskunnalle aivan uuden elämänymmärryksen. Kun vanhan liiton eli ennen Jeesusta vallinneissa uskonnoissa sota oli hyväksytty, jopa ihannoitu, niin Jeesuksen esittämä elämänymmärrys perustui rakkauteen ja pahan vastustamattomuuteen. Jeesus itse eli, kuten opetti. Hän ei luopunut opistaan vainottunakaan eikä teloituskuoleman uhatessa.
Luonnollisesti Jeesus oli erikoinen ihminen jo syntyessään, mutta hänen erikoisuutensa, hänen rakkauskykynsä, oli seurausta peräänantamattomasta pyrkimyksestä kehittyä rakkauden taidossa.
Pekka Ervast on valaissut monissa kirjoissaan Jeesuksen elämää ja historiaa. Jeesuksen vanhemmat Maria ja Josef olivat niin kehittyneitä, että he pystyivät antamaan Jeesukselle hänen syntyessään Palestiinaan aivan puhtaan fyysisen käyttövälineen. Jeesus itse oli käynyt aikaisemmassa historiassaan lävitse jo monia henkisen tien etappeja eli vihkimyksiä. Kerrotaan, että ihmiskuntamme asuttaessa kolmannen juurirodun aikana Lemurian manteretta hän osallistui näkymättömässä maailmassa silloisen kehitystä johtavien mestarien muodostaman veljeskunnan kokouksiin ja että jo siltä ajalta on peräisin hänen luja päätöksensä auttaa Telluksemme asukkaita astumaan Jumalan ajatteleman ihmistäydellisyyskuvan toteuttamisen tielle.
Palestiinassa Jeesus löysi ympärilleen hänen sanomaansa ymmärtäviä opetuslapsia, jotka sitten sekä levittivät hänen oppiaan että pitivät muodostamissaan seurakunnissa hänen opetuksiaan suuressa arvossa. Mutta heidän lisäkseen oli vielä Stefanus ja Paavali, joista kumpikaan ei ollut Jeesuksen opetuslapsi. Stefanus oli kuitenkin kuullut ainakin kerran Jeesuksen puhuvan. Puhe oli niin uutta ja niin Stefanuksen sisimpään vetoavaa, ettei hän voinut unohtaa sitä. Pohdinta ja samanaikaisesti tapahtunut juutalaisten pyhien kirjojen tutkiminen johtivat selvään oivallukseen: nyt oli toteutunut profeettain ennustus, oli alkanut uusi aika.
Stefanus oli myös niin ”vanha sielu” eli henkistä tietä pitkälle kulkenut, että hän olisi kyennyt Pekka Ervastin mukaan valaisemaan ja selvittämään Jeesus Nasarealaisen henkisen ja okkulttisen aseman. Se jopa olisi ollut hänen dharmallinen tehtävänsä, mutta toisin kävi. Ihmiskunnan keskeneräisyys ja papiston kateellisuudesta johtunut juonittelu johtivat Stefanuksen kivittämiseen.
Apostoli Paavali sai sentään tehdä voimakasta kristinuskon levittämistyötään muutaman vuosikymmenen ajan. Mutta helppoa ei hänenkään elämänsä ollut. Hän sai elää jatkuvasti vainottuna.
Nyt on kulunut pari vuosituhatta näistä tapahtumista. Jälleen on julistettu uusi uskonto, Jeesus Nasaretilaisen antamaa syvempi. Syvyys ilmenee mm. pahan vastustamattomuuden tulkinnassa. Jeesus käsitteli toisen ihmisen ja toisten ihmisten taholta tullutta pahaa. Uuden uskonnon julistaja ja keskushenkilö Pekka Ervast valaisee myös ihmisen omasta sisimmästä nousevaa. Jeesus ei kirjoittanut itse mitään. Nyt meillä on Pekka Ervastilta julkaistuja kirjoja ja kokoomateoksia runsaasti yli 100, joista 77 on hänen itsensä painokuntoon saattamia.
Henkinen tie on nyt viitoitettu mitä huolellisimmin ja samalla yksityiskohtaisimmin. Lisäksi meillä on paljon Pekka Ervastin henkisiä saavutuksia valaisevaa tietoa, josta saamme kiittää ennen kaikkea J. R. Hannulaa.
Voimme todeta, että kaikkiin aikamme polttaviin pulmiin on löydettävissä ratkaisut. Pulmiin ratkaisuineen voimme tutustua mm. J. R. Hannulan Kysymyksiä ja vastauksia -kirja­sarjan opastuksella. Pätevät vastaukset kykenee antamaan Väinö Lehtosen sanojen mukaan ainoastaan ihminen, joka osaa ammentaa viisautensa sieltä, mistä uskonnotkin ovat kotoisin. Nämä sanansa hän kohdisti J. R. Hannulalle puhuessaan Hannulan uskonnollisesta reformaatiosta, uuteen uskontoon kuuluvasta selventävästä lisästä.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi