Muistiinmerkintöjä Helsingin kristosofiryhmän opiskelukoko-
uksesta ma.10.10.2005
*Tutkittiin J.R.Hannulan lehtikirjoitusta Totuudenetsijän ajatuksia Pohjolan Valo-aikakauskirjan maaliskuun N:o3:sta, s.34-36, v. 1941 ja hänen jatkokirjoitustaan Teosofis-ruusu-ristiläinen uskonpuhdistus, osa III Marttyyrius, samaisesta Pohjolan Valo-aikakauskirjan maaliskuun N:o3:sta, s.41-41,v.1941
*Luettiin edellisen kokouksen pöytäkirja.
*Läsnä oli 15 kristosofista totuudenetsijää.
*CD:ltä kuunneltiin musiikkia: Käy tosi työhön.
*Opiskelukokouksen puheenjohtaja alusti mietiskelyn aiheeksi: Vuorisaarnan siveysoppi johtaa kohti ykseyden elämää. Olemme hengessä yhtä kaiken takaisen Isän kanssa. Meidän tulee toimia Taivasten valtakunnan tietoisuudessa Kristuksen elämänohjeiden mukaisesti. Autuudenjulistuksissa esiintyy Taivasten valtakunnan portti. Ensimmäisen autuudenjulistusparin muodostavat autuudet:autuaita ovat köyhät hengessään, sillä heidän on Taivasten valtakunta ja autuaita ovat ne, joita oikeamielisyyden takia vainotaan, sillä heidän on Taivasten valtakunta. Ihminen voi kokea autuutta, kun hän vapautuu mammonallisten arvojen vetovoimasta. Hän käyttää rahaa ihmisyyden ihanteen palvelemiseen. Hänen tajuntansa painopiste on hengen maailmassa. Niinkuin luojan, tulee ihmisen käyttää ainetta hengen välikappaleena. Mietiskeltiin ensimmäisen autuudenjulistusparin syvää ja korkeaa ihannetta.
*Luettiin J.R.H:lta tutkittavana olleet lehtiartikkelit.
*Käytetyistä puheenvuoroista merkittiin ylös:
-J.R.H. jatkaa aikammme keskustapahtuman käsittelyä. Pekka Ervastin kirjassa Valoa Pohjolasta siteerataan vanhaa itämaalaista ennustusta, jonka mukaan ei ole mitään toivoa joka vuosisata uudistuvista yrityksistä uskonpuhdistuksen aikaansaamiseksi. Eivät ne vie toivottuun loppupäähän ennenkuin itse viisauden jalokivi, itseValkoisen Veljeskunnan ulkoinen johtaja tässä näkyväisessä maailmassa antaa itsensä syntyä. Se taas ei voi tapahtua koska tahansa. Se tapahtuuu silloin, kun aika on täyttynyt. Silloin voi taas joku korkea mestari syntyä maailmaan, ja silloin hän saa aikaan omalla vaikutuksellaan sen, mihin on pyritty pitkin vuosisatoja.
-J.R.H. näki ne syvimmät lähteet, joista ihmiskuntamme on aikanamme saanut ratkaisevimman henkisen avun.
-Tehtävämme on jatkaa jo aloitettua työtä toisessa vaiheessa. Työ on kesken, mutta voimme jatkaa sitä vapaaehtoisesti ja itsealoitteellisesti omien mahdollisuuksiemme mukaisesti. Mestarit puhaltavat yhteen hiileen ja meidän tulisi ottaa oppia heidän työtavoistaan. Mestarit myös rakentavat aikaisemmin tehdyn perustalle.
-J.R.H:n vastuuntuntoisesta esityksestä käy ilmi, miten uskonnot ja henkiset liikkeet ovat jakautuneet. Vastuumme on ykseys-ihanteen edessä. Mestarit tulee vastaanottaa tiennäyttäjinä. Uskonpuhdistus on välttämättömyys. Pekka Ervast matkusti aikanaan Amerikkaan ja kirjoitti tuon kirjan Suuri Seikkailu, jossa hän pohtii uskonpuhdistuksen kysymystä. Madame Blavatsky teki valmistavan työn. Teosofia oli hänen käsityksissään ykseysihanteen toteuttamista. Kyse oli veljeyden ytimenä olemisesta, riippumatta mistään ihmisiä toisistaan eroittavasta seikasta. Pekka Ervastin tuotannossa on vuorisaarnan henki, rakkaus tärkeä. Ei sokea usko, vaan hyvä tahto ja veljeys. Jos tahdomme kasvattaa itseämme, hillitä mielikuvitustamme ja kuunnella korkeamman minämmme ääntä, Isän ääntä, voimme löytää lohduttajan. Kuten P.E. koki henkisessä kokemuksessaan: ei ole ollut koskaan mitään hätää, eikä tule olemaankaan. Jumala rakastaa aina.
-Uskonpuhdistus ja Maailmanuskonto kietoutuvat toisiinsa. Suuret Uskonnot-kirja tekee uskonpuhdistustyötä. Pekka Ervast julisti uuden uskonnon. Kristus on vähitellen lähestynyt maapalloa ja ihmiskuntaa suurissa Logos-inkarnaatioissa. Kirjassa Suuri Seikkailu sanoo professori Bathory: minähän en voi näkyä, mutta te saatte olla minun edustajani maailmassa. Niinpä J.R.H:kin esitti Pekka Ervastin aseman ja nimeää H.P.Blavatskyn valmistavaksi työntekijäksi. Hän ei esitä itseään. Pekka Ervast puolestaan viittasi aina Jeesus Kristukseen. Jalmari Alava, joka kustansi Pekka Ervastin kirjan Valoa Pohjolasta katsoi, että kirjan täytyi tulla julki sen tärkeän sisällön tähden. Jos P.E:llä itsellään olisi ollut mahdollisuus saattaa kirja julki, olisi se luonnollisesti ollut muodollisesti huolitellumpi. On puhuttu maapallon ja auringon Valkoisesta Veljeskunnasta. Aurinkokunnan keskuslooshin johtaja esiintyi Pekka Ervastissa. Sisäinen johtaja taas on kaikkiallinen elämä, elämän pohjattomuus, syvyys ja kuilu. H.P.Blavatsky oli maapallon Valkoisen Veljeskunnan lähettiläs.
-J.R.H. viittaa luetussa ansaan, mikä vaanii henkisissä liikkeissä. Voimme laiminlyödä elämäntehtävämme, velvollisuutemme ja etuoikeutemme. Tässä kohdin viittaus kohdistuu kysymykseen vuosisatalähettiläästä, josta itämaalainen ennustus kuitenkin totesi: ”Ei ole mitään toivoa näistä joka vuosisata uudistuvista yrityksistä.” Historia tällä tavoin toistaa itseään. Niinpä kristinuskon alkuvaiheissa n. vuoden 325 paikkeilla jo unohtui varsinainen asia. Suomen teosofisessa liikkeessäkin on ollut ilmassa vuosisatalähettilään odotusta. Onpa eräissä piireissä viitattu mahdollisuuteen, että Dalai-laama olisi kyseinen vuosisatalähettiläs? Hänhän kylläkin tekee hyvää työtä buddhalaisuuden ja uskontojen välisen ekumenian puolesta. Kristosofisessa työssä ei ole jääty vuosisatalähettilään odottamiseen, vaan on jatkettu jo aloitettua työtä H.P.B:n ja Pekka Ervastin laskemalta perustalta.
-Uskonpuhdistustyön teemaksi näyttäytyy luetussa ykseys. Ykseys on sitä, mistä Jeesus sanoi: Isä ja minä olemme yhtä, ken näkee minut, hän näkee Isän. Myöskin Pekka Ervast saattoi sanoa: Isä ja minä olemme yhtä. Tämä ykseyden tietoisuus tulisi ottaa vastaan ihmiskunnassa. Suuren Jumalan Pojan tulisi saada tunnustus osakseen myös ihmiskunnalta, niin kuin kaikkiallinen jumaluus tunnusti ensin Jeesuksen ja sitten Pekka Ervastin pojakseen, jota rakasti. Pietarin edustaman kristinuskon virtauksessa esiintyi Jeesuksen takaisin tulemisen odotus. Pietari oli sangen syvällisesti sisäistänyt vuorisaarnan opetukset ja olihan hän ollut Jeesuksen välitön opetuslapsi jo Jeesuksen eläessä. Gnostikot puhuivat vuorisaarnan seuraamisen ohella myös unio-mystica kokemuksesta. Paavali yhtyi omassa Damaskos-kokemuksessaan siihen Kristukseen, mikä oli tullut Jeesuksessa. Paavali ei tuonut esille vuorisaarnaa, vaan puhui Kristuselämästä.
-Luetussa tuodaan esille se pirstoutuminen ja hajautuminen, mikä ihmiskunnan elämässä näyttäytyy sekä aineellisessa että henkisessä elämässä. Osaltaan pirstoutuminen selittyy sillä, että toistaiseksi ei ole vielä ollut sellaista ykseys-eli maailmanuskontoa, jossa kaikki voisivat yhtyä, jossa kaikki elämän pulmat olisivat saaneet ratkaisunsa. Niinpä meidän päiviimme asti ovat kaikki vanhat uskonnot olleet jonkinlaisia kansallis-tai rotu-uskontoja. Vasta nyt Pekka Ervastin elämäntyössä on tullut esille kaikki pulmat ratkaiseva ykseysuskonto eli suuri maailmanuskonto, uskontojen korkeamman minän viisaus on tullut esille. Tässä ykseysuskonnossa olisi ihmiskunnan nyt mahdollista saavuttaa ykseytyminen ja tällä perustalla voisivat kaikki henkiset työntekijät koota voimansa yhteen. Kun puhuttiin opettajan odotuksesta ansana vuosisatalähettilään odotuksen suhteen, niin asialla lienee sekä kielteinen että myönteinen puoli. Odotus voidaan nähdä leväperäisyytenä, jos emme tee totta jo esitetyistä opetuksista. Toisaalta meidän tulisi henkisinä ryhminä mahdollistaa sekä vuosisatalähettiläiden että Suuren Opettajan tuleminen omalta osaltamme. Meidän tulisi osata ottaa aikamme Suuri Opettaja vastaan todellisena opettajana. Ihmiskunta tarvitsee henkisiä opettajia ja meidän tulisi omalla työllämme mahdollistaa, että sellaisia, suuriakin, voisi jatkuvasti esiintyä. Kuitenkaan emme voi ajatella, että tulisipa tänne nyt joku ihmeolento , joka tekisi sen, mikä on meille mahdollista.
-Kokouksen päätteeksi kuunneltiin musiikkia CD:ltä: Jalokivi.
-Kokouksen puolesta: Kyösti Niiranen