Ajatellessamme ihmiskuntamme tilaa näemme siinä kaiken piittaamattomuuden, sekasorron ja väkivallan keskellä kaikesta huolimatta monenlaista liikehdintää hyvien asioiden ja korkeiden ihanteiden puolesta. Kääntäessä katseemme historiaan havaitsemme kuitenkin niin kovin monien inhimillisyyttä korostaneitten ja sen puolesta työskennelleitten ryhmittymien ajautuneen myöhemmin toimimaan jopa alkuperäistä aatettaan vastaan. Mistä syystä näin on tapahtunut ja edelleen tapahtuu? Miksi pyrkimykset hyvään eivät ole tuloksellisia?
Vastausta tekemiimme kysymyksiin voimme etsiä esimerkiksi Pekka Ervastin kirjan Kadonnut Sana lauseesta (s. 91): ”Nähkääs: ei sovi jättää Kristus laskusta pois. Jos hänet ajetaan ovesta ulos, palaa hän harhapukuisena akkunan kautta.” Voimme ensin palauttaa mieliimme, mitä lauseessa niin keskeiseen ja tärkeään asemaan asetettu Kristus tarkoittaa. Kristus on Jumalan luoma täydellisyyskuva ihmisestä ja maailmasta. Kristus on myös henkisesti paljon pyrkineelle ja saavuttaneelle ihmiselle annettu arvonimi. Jeesus Nasaretilainen on Jeesus Kristus.
Luvussa, josta edellä mainittu lause on lainattu, Pekka Ervast puhuu seikkaperäisesti vapaamuurariudesta. Vapaamuurareitten henkinen alkuperä polveutui muinaisista mysteerioista. Mutta luopuessaan alkuperäisestä ohjelmastaan he joutuivat korkeammissa asteissaan jesuiitta-inspiraation uhreiksi.
Kristuksen kieltämisestä aiheutui toinenkin vaara: politiikka. Kun vapaamuurariloosheista lähti maailmalle tunnus: veljeys, vapaus, tasa-arvo, niin vapaamuurarit erehtyivät luulemaan, että alkuperäinen suurenmoinen unelma Euroopan Yhdysvalloista oli välittömästi aikaansaatavissa tulen ja miekan avulla.
J. R. Hannula kirjoittaa: ”Ranskan vallankumous ei lähtenyt rosvojoukoista, vaan aiheutui ihanteellisten ihmisten erehdyksestä. Siihen aikaan olivat vapaamuurarit vakavin henkinen liike. He ajattelivat Ranskan kansan hyvää, näkivät, että siinä vallitsi ylimysvalta eikä tasa-arvoisuus, mutta tekivät ihanteellisuudessaan sen ajattelemattoman teon, että julistivat julkisiksi veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden ja panivat ne verivoimalla, vallankumouksella käytäntöön. He tekivät siten elämän helvetiksi, kun olisi pitänyt julistaa uusi elämä vain aatteena. Samoin kävi Venäjällä. Vallankumoukset tuovat helvetit maan päälle, vaikka ne tehdäänkin muutosten tarpeellisuuden nimessä. Siksi ainoa, mitä voimme, on ihanteellinen Kristuksen mukainen kasvatustyö. Pois kaikki pienetkin haaveilut maailman parantamisesta väkivallalla tai jonkun kaatamisella, tilalle luottamus ihanteen voimaan.” (Kysymyksiä ja vastauksia XIII/94.)
Psykologinen syy madaltumiseen on mystisen Kristuksen kieltämisessä. Mutta millainen on mystisen Kristuksen tuntijan kanta? Siitä Pekka Ervast kirjoittaa: ”Kun ihminen on tullut tietoiseksi mystillisestä Kristuksesta itsessään ja ymmärtänyt, että se on sama kuin kosmillinen Logos eli maailmanjärki, silloin hän tietää, millä tavalla henkinen elämä, s.o. yksilöiden ja kansojen onni, taivasten valtakunta toteutuu maan päällä; hän tietää, että se voi toteutua ainoastaan samojen periaatteiden ja lakien mukaan, joiden puitteissa ´Jumalan tahto tapahtuu taivaissa´ s.o. totuuden ja rakkauden oman sisäisen voiman avulla, siis valistuksen, kasvatuksen, älyllisen ja siveellisen kehityksen ja itsekasvatuksen kautta, mutta ei koskaan väkivaltaisin keinoin, ei koskaan murhalla ja poltolla. Sortajat eivät tule lopullisesti voittamaan, vaan rauhantekijät ja ´lempeät tulevat perimään maan´. Tämän tietää ihminen, joka on joutunut Kristuksen kanssa kosketukseen.” (Kadonnut Sana, s. 97.)
Kristus on Logoksen tajunnassa oleva kuva siitä, mihin kehitys tähtää. Kuva ei ole kuollut, vaan elävää tajuntaa. Kristus on Jumalan tajunta. Kristus ei ollut vielä vanhan liiton aikana laskeutunut, kuten meidän ajallamme on, aivan kemiallis-fyysiselle tasolle asti, vaan oli löydettävissä näkymättömässä maailmassa astraali- ja sitä ylemmillä tasoilla. Mutta silloinkin, vanhan liiton aikana, ihmisillä oli uskontoja, ihanteita, moraaliohjeita. Jos vanhan liiton ihminen hylkäsi moraalin, oikeudenmukaisuuden, tilalle astui harha-ihanne. Asian laita on samoin myös tänä päivänä. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa. Niitä on yllin kyllin tarjolla. Jos henkinen ihminen, ryhmä tai uskonto hylkää Vuorisaarnan, jossa inhimillisen kehityksen päämäärä on sanoin ilmaistu, niin tilalle tulee väkivallan hyväksyvä harha-kristus.
Kaikkien ihmisten yhteinen päämäärä on samalla ihmiskunnan ykseyttäjä. Mutta useimmilla meistä ei ole vielä kokemusperäistä ja samalla jatkuvaa kiinteätä suhdetta Jumalaan, tämän inhimillisen päämäärän luojaan, ajattelijaan. Ihannetta tavoittelevina totuudenetsijöinä voimme kuitenkin vedota meissä kaikissa olevaan kolminaiseen korkeampaan minäämme. Korkeamman minämme olemuspuolet saattavat tosin olla vielä heikkoja ja kehittymättömiä, mutta ne ovat kuitenkin olemassa ainakin uinuvina mahdollisuuksina. Tehtävämme on saada ne hereille ja voimistuttaa niitä. Meissä on järki eli korkeampi ymmärrys, osaamme myös rakastaa epäitsekkäästi ja löydämme itsestämme hyvää tahtoa. Kuitenkin korkeamman minän maailmoista tulevat inspiraatiot saattavat muuttua matkallaan astraalitason lävitse. Lisäksi meillä on taipumus liittää niihin omia pyyteitämme. Sen vuoksi on aihetta olla tarkkana, että osaisimme ilmentää aidosti korkeamman minämme eri olemuspuolia: totuutta, rakkautta ja hyvää tahtoa.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi