(Kristosofi-lehti huhtikuu 2005)
Elämme merkillisessä ajassa. Siitä on käytetty nimiä murroskausi ja tuomiokausi. Sanojen alkuosat kertovat muutoksesta, jonkin murtumisesta, tuomiosta. Sanojen loppuosa kausi taas ilmaisee, ettei kyseessä ole lyhyt aika, vaan kausi. Kun haluamme tutustua lähemmin siihen, mitä elettävää aikaamme luonnehtivat nimet tarkoittavat, mihin ajassamme tapahtuvaan prosessiin ne viittaavat, löydämme yllin kyllin lisätietoa kristosofisesta kirjallisuudesta. Meille selviää, että sota ja kaikenlainen väkivalta ovat nyt tuomiolla. Maapallomme, joka on kantanut nimiä ”aurinkokuntamme kuritushuone” ja ”surujen tähti”, tulee muuttua rauhan ja rakkauden tyyssijaksi. Tulevaisuudessa maapallomme ei ole enää aurinkokuntamme kuritushuone eikä surujen tähti, vaan sille soveltuu nimeksi ”kanteleen soitto”.
Miten tällainen muutos voi tapahtua, kun elämä on niin sotaista, sotaa ja väkivaltaa ihannoivaa? Mutta vaikka suurin osa valtioiden johtohenkilöistä keskittyykin yhä tehokkaampien tuhoaseiden tuottamiseen, eikä vain tuottamiseen, vaan myös käyttämiseen, niin he eivät voi muuttaa kosmoksessa vallitsevaa syyn ja seurauksen lakia. Ken on häirinnyt elämässä luonnostaan vallitsevaa tasapainoa ja harmoniaa, hän joutuu aikanaan palauttamaan häiriintyneen sopusoinnun. Jo heti omassa kuolemanprosessissaan jokainen ihminen jakaa itse menneen elämänsä ajatukset, tunteet ja teot korkeamman minänsä valossa oikeisiin ja vääriin. Kaikista elämän oman moraalin vastaisista mielipiteistä, ratkaisuista, menettelyistään ihminen joutuu luopumaan. Mutta ei ole sanottu, että hän synnyttyään jälleen maiseen elämään kuuntelee kuolemanjälkeisissä puhdistustiloissa voimistunutta omantuntonsa varoittavaa ääntä. Ihminen voi tukahduttaa sen jatkaen yhä edelleen väkivaltaista käytäntöä. Tällainen menettely ei voi jatkua loputtomiin.
Kun aikoinaan edellisen, neljännen juurirodun aikana, Atlantis-mantereella ihmiskunnan julmuus paisui paisumistaan ja musta magia sai suuren vallan, puuttui luonto asioiden kulkuun. Atlantis upposi. Kuitenkin osa silloisesta ihmiskunnasta johdatettiin ennen suurta katastrofia uusille asuinsijoille.
Nyt elämme viidennen juurirodun viidennessä alarodussa uusilla mantereilla. Viisaat ovat kertoneet, että maapallomme syntyy seitsemän kertaa aurinkokuntamme tässä kehitysjaksossa ja että elämme nykyään Telluksemme neljännessä luomispäivässä eli jälleensyntymässä. Lisäksi voimme palauttaa mieliimme elämässä vallitsevan seitsenjaksottaisuuden. Toisin sanoen jokaisessa maapallomme jälleensyntymässä, ruumistuksessa, on seitsemän juurirotua ja juurirodussa edelleen seitsemän alarotua. Maapallomme seitsenpäiväistä taivalta on kuvattu siten, että kolmen ja puolen luomispäivän ajan pallomme laskeutuu aineeseen syvemmälle ja syvemmälle. Sitten tapahtuu muutos, alkaa palautuminen kohti henkeä. Näin tulemme siihen johtopäätökseen, että olemme juuri sivuuttaneet alimman kohdan ja kuvaannollisesti sanoen astuneet ensimmäiselle puolapuulle ylöspäisellä kaarella.
Tähän kaikkeen liittyy maapallomme ja maapallomme ihmiskunnan saama henkinen apu, jota opettajamme J. R. Hannula on monissa kirjoissaan perusteellisesti valaissut. Toistan suurten auttajiemme nimet: Gautama Buddha, Jeesus Nasaretilainen ja Pekka Ervast.
Olemme yleensä kuitenkin niin kovakorvaisia, ettemme kuuntele henkisten opastajiemme neuvoja emmekä heidän puheitaan. Täällä maisessa elämässä puhutaan oppimisesta ”kantapään kautta”. Ihmiskuntamme joutuu myös opettelemaan ihmisyyttä ”kantapään kautta”. Pekka Ervast on kertonut ihmiskuntamme kahtiajaosta. Osa ihmiskuntaa menettää jälleensyntymisen mahdollisuuden Tellukselle. Hän, siis Pekka Ervast, kirjoittaa, että ”kaikki ne sielut, jotka eivät silloin ole valmistautuneet, erotetaan muusta ihmiskunnasta ja siirretään toiseen taivaankappaleeseen”. (Christosophia, s. 81.) Näin saavutetaan maapallon tarkoitus. Näin siitä voidaan tehdä totuuden ja rakkauden paratiisi.
Tällainen ilmoitus herättää luonnollisesti lisäkysymyksiä. Milloin tämä suuri jako alkaa? Onko se ehkä jo alkanut? Kirjassa, josta edellä oli pieni lainaus, kysytään: Onko tietoa ajasta, milloin se tapahtuu? Kirjoittaja vastaa: ”Isä yksin tietää hetken. Mutta se tapahtuu, kun kuolema uhkaa maapalloa – – ” (mts. 81).
Pääteltäväksemme jää, milloin kuolema uhkaa maapalloa. Ajatellessamme nykyistä tilannetta, on meidän myönnettävä, että kuolema on jo jonkin aikaa uhannut maapalloa. Vakavimmat tieteen parissa työskentelevät ja tutkijat ovat todenneet, että olemme aiheuttaneet keksimillämme myrkyillä ja tuhoaseilla vakavia vaurioita niin maalle, ilmalle kuin vedelle ja että varastoissamme olevilla sota-aseilla pystymme hävittämään kaiken elämän monikymmenkertaisesti maapallollamme ja todennäköisesti myös koko maapallon. Voimme päätellä, että elämme parhaillaan ajassa, jolloin kuolema uhkaa maapalloa. Turvautuessani J. R. Hannulan tekstiin maapallon kuoleman uhka saa uuden aikamäärityksen. Kuolema on jo uhannut maapalloa, mutta on voitettu. J. R. Hannula toteaa, että planeetankin elämään kuuluu, kuten ihmisenkin elämään, tuomio ja uudestisyntyminen ja että planeettamme uudestisyntymisen yhteydessä esiintyy myös kuoleman uhka. Selvitettyään perusteellisesti kysymyksiä: Mikä kuoleman uhan aiheuttaa? Missä kehityksen vaiheessa kuoleman uhka esiintyy? Miten planeettamme pelastus eli uudestisyntyminen tapahtuu? J. R. H. kirjoittaa johdonmukaisena päätelmänään: ”Planeetaltamme on nyt kuoleman uhka voitettu, ja se voi ratkaisevasti lähteä involution, henkeen palautumisen tielle.” (Tuomiokausi, s. 72.)
Miten maapallomme kuoleman uhka on voitettu, sitä voimme tutkia ja siitä saada tietoa J. R. Hannulan monen monista kirjoista. Esimerkiksi juuri hänen edellä mainittu kirjansa Tuomiokausi käsittelee aihetta perinpohjaisesti.
Mainitsen vielä erään lohdullisen, tuomioon ja sotaisen ihmiskunnan osan siirtoon toiselle taivaankappaleelle liittyvän tiedon. Karummissa olosuhteissa tapahtuneen käytännön opiskelun jälkeen ihmiskunnastamme erotettu osa yhtyy jälleen Tellukselle jääneisiin asukkaisiin. Onhan elämän takana hyvä tahto, kehitykseen kannustava voima.
Käännyn tutkimuksissani H. P. Blavatskyn Salaisen Opin puoleen ja etsin sieltä vastausta kysymykseen, mikä on se salaperäinen taivaankappale, jonne sotainen osa ihmiskunnastamme siirretään. Vastausta ei löytynyt, mutta sen sijaan teoksessa kerrottiin sekä oman aurinkokuntamme että aurinkokuntamme ulkopuolisten taivaankappaleiden olevan asuttuja. Lisäksi sieltä löytyi tekstiä, joka kertoo voimakkaasti kaiken vaikuttavan kaikkeen. Ajatuksemme, tunteemme ja tekomme eivät ole merkityksettömiä. Niillä on yllättävän kauas ulottuva vaikutus, rakentava tai tuhoava, se riippuu ajatustemme, tunteidemme ja tekojemme laadusta.
Heijastuksena ihmiskuntamme kahtiajaosta ja sotaisen osan siirrosta pois Tellukseltamme näemme nykyisin vallalla olevan pyrkimyksen päästä avaruuteen ja toisille planeetoille. Mutta ennen todellisen siirtokunnan perustamista aurinkokuntamme jollekin planeetalle, tulee selvittää, löytyykö ja mistä ihmiselämälle kelvollisia olosuhteita. Tietäjien ja vihittyjen lukemattomien sukupolvien aikana hankkiman, salaisissa asiakirjoissa antamien tietojen mukaan useimmat planeetat ja myös meidän järjestelmämme (aurinkokuntamme) ulkopuolella olevat tähdet ovat asuttuja. Monet tiedemiehet ja huippuetevät asiantuntijat pyrkivät nykyisin tutkimaan eri planeettojen koostumusta. Kuitenkin tämän kysymyksen parissa askartelevat tutkijat lähtevät siitä olettamuksesta, että sopivien olosuhteiden tulee olla samanlaisia kuin olosuhteet ovat asumallamme pallolla ja että niissä elävien olentojen tulee muistuttaa enemmän tai vähemmän meitä itseämme.
Tiedemiesten joukossa on luonnollisesti myös ”toisinajattelijoita”, kuten muissakin piireissä. H. P. Blavatsky toistaa teoksessaan Salainen Oppi tunnetun ranskalaisen astronomin C. Flammarion (1842–1925) sanoja: ”Näyttää siltä, kuin tästä aineesta kertoneet kirjailijat pitäisivät maata maailmankaikkeuden mallina ja maan ihmistä mallina taivaanavaruuksien kaikille asukkaille. Päinvastoin on paljon luultavampaa, että, koska muut planeetat ovat kokonaan toista laatua ja olemassaolon edellytykset, niillä esiintyvien olevaisten syntyä hallitsevat voimat sekä niiden yhteiseen rakenteeseen kuuluvat aineet ovat aivan toisenlaiset, ei tästä syystä meidän olemassaolotapaamme voida pitää muille taivaankappaleille sopivana.” (Salainen Oppi II. 1973, s. 722.)
On paljon kertomuksia, joissa on koetettu kuvailla ja selvittää elämää muilla taivaankappaleilla. Näistä muutamat ovat pelkän mielikuvituksen tuotteita. Esimerkiksi Swedenborg menee niin pitkälle, että pukee henkimaailmassa tapaamansa Merkuriuksen asukkaat Euroopassa käytännössä olleisiin vaateparsiin. Synnynnäiset, mutta vihkimättömät näkijät joutuvat helposti voimakkaan kuvailemisen halun valtaan.
Vielä otan yhden pienen, esoteeriseen astronomiaan perustuvan, poiminnan Salaisesta Opista. Siellä todetaan, että me vaikutamme esimerkiksi pikku planeettoihin (planetoideihin eli asteroideihin), kun murramme maan pintaa, kaivamme suuria kanavia ja siten täydellisesti muutamme ilmastollisia vaiheitamme. (Mts. 720.)
Olemme vastuunalaisia. Joudumme jatkuvasti valitsemaan kaikista suunnista tulevista vaikutteista, mitkä niistä otamme vastaan. Samoin joudumme miettimään, millaisia viestejä itse lähetämme.
Annikki Kumpulainen
annikki.kumpulainen@kolumbus.fi