Miksi alkukristittyjä vainottiin?

Olemme kenties historiankirjoista lukeneet, että keisariajan Roomassa ei enää ollut yleistä asevelvollisuutta. Siksi meitä ehkä kiinnostaa, miten on selitettävissä, että muutoin niin avarahenkisessä Roomassa vainottiin kristittyjä. Asiaa kysyttiin aikoinaan J. R. Hannulalta. Näin hän vastasi: ”Ei ollut asevelvollisuutta, mutta roomalaiseen kulttuuriin kuului, että miehet sinään oli uhrattu keisarille. Pantiin jopa taistelunäytäntöjä toimeen hänen, keisarin kunniaksi; niissä miehet tappoivat toisiaan keisaria huvit­taakseen. Roomassa vallitseva henki vaati, että kaikkien miesten oli tehtävä lupaus palvella keisaria, oli annettava ns. lippuvala. Kun kristityt kieltäy­tyivät tekemästä lippuvalaa, se herätti vastustusta keisarissa ja etenkin hänen orjamaisissa palvelijoissaan. He pelkäsivät, että jos kristittyjen aate pääsee leviämään, niin kuinka käy Rooman maailmanvallan, heidän valtansa. Toistui sama mikä Jeesuksen aikana Palestiinassa. Eivät papit voineet syyttää Jeesusta pahan tekemisestä, vaan ─ niinkuin kerrotaan ─ he puhuivat keskenään: jos tuo mies jää vaikuttamaan, jäävät synagoogamme tyhjiksi, ja kuinka meidän silloin käy. Sama pelko jatkui Roomassa. On olemassa käsky: älä vanno. Se on selvä ymmärtää. Kun kristityt noudatti­vat sitä, se herätti pelkoa Rooman vallanpitäjissä. He rupesivat vainoamaan ja polttamaan kristittyjä. Samaa vainoa jatkoi myöhemmin kristillinen kirkko“ (Kysymyksiä ja Vastauksia XIV, vastaus 114).