Kristittyjen ensimmäinen seurakunta Jerusalemissa syntyi helluntai tapahtuman jälkeen. Silloin Jeesuksen lähimpiin opetuslapsiin vuodatettiin Pyhä Henki. He täyttyivät yleisinhimillisellä veljesrakkaudella, jota Jeesus oli heille opettanut. Se heräsi eläväksi heidän tajunnoissaan. Uusi rakkaudenoppi mullisti juutalaisten vanhan jumalakäsityksen, joka tulee esiin Vanhassa testamentissa. Siinähän Jehova alinomaa kehottaa sotaan vieraita kansakuntia vastaan.
Uuden liiton elämänkäytäntöä Jeesus kuvasi sanoillaan: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat“ (Matt. 5: 44). Roomalainen yhtä lailla kuin juutalainen on ihminen, jota tuli rakastaa. Ei häntä sovi vihata, ei hänelle kostaa. Ulkonaisia olosuhteita ei muuteta väkivaltaisin keinoin, vaan elämällä ja esimerkillä, rakkauden ja lempeyden hiljaisella voimalla.
Juudean kansa, silloinen papisto etunenässä, ei ottanut vastaan henkistä apua. Juutalaiskapina puhkesi vuonna 66 jKr. Roomalaiset legioonat kukistivat syntyneet levottomuudet ja hävittivät Jerusalemin vuonna 70. Kaupungin temppelistä jäivät vain rauniot jäljelle.