Väinö Lehtosen kirjoituksesta selviää, että Roomaan siirryttäessä kristittyjen vainot leimahtivat myös valtiovallan taholta. ”Kristittyjen sodanvastainen asenne oli jo aikaisemmin herättänyt valtion huomiota. Oli esiintynyt monenlaisia vainoja ja teloituksia. Mutta kysymys sai uutta pontta, kun espanjalainen Trajanus antoi käskykirjeen, jossa vainot laillistutettiin. Käskykirjeessä sanotaan: ’jos heitä laillista tietä syytetään, eivätkä he tahdo kieltää kristillisyyttään, on heitä rangaistava kuin valtiorikoksen tekijöitä’. Käskykirje annettiin v. 112. Se oli ratkaiseva lähtölaukaus valtiomahdin taholta alkukristillisen hengen tuhoamiseen“ (emt., s. 56).
Palestiinasta kristinusko oli levinnyt Roomaan, keskeisesti Paavalin ansiosta. Lopulta Rooma antautui kristinuskolle keisari Konstantinuksen aikana. Hän antoi kristinuskolle valtiokirkon aseman. Siitä alkoi alamäki. Voitonhuumassaan kristityt itse kadottivat rakkaudenopin ja alkoivat puolestaan vainota toisinajattelevia. Uuden liiton alkaja Jeesus Kristus hylkäsi vanhan liiton näkökannan, sen että Jumalan valtakunnan asiaa voitaisiin edistää väkivaltaisin keinoin. Valtiokirkko pyhitti sodan, sotilasvalastakin tuli kristittyjen kunnia asia. Se oli lankeemus.