Vanhan liiton henki, vanhatestamentillinen jumalakuva ─ josta apostolit sanoivat, ettei se tehnyt ketään täydelliseksi ─ oli hiipinyt takaisin virallistuneeseen kristinuskoon, kuten sen oma historia valtiokirkoksi organisoitumisen jälkeen osoittaa. Läpinäkyvänä piirteenä siinä on ollut usko väkivaltaan. Tämä länsimainen sivistys on käynyt mitä hirveimpiä sotia, vieläpä Kristuksen nimi huulillaan. Nykyiset sodat ovat järjestelmällistä joukkomurhaa, tuhoa, hävitystä, tappamista.
Nyt kysymme, miten valtiovalta nykyään suhtautuu Kristuksen opin seuraamiseen. Ajatelkaamme tilannetta nimenomaan Suomessa, sillä juuri tähän kansaan tietäjien katseet kohdistuvat. Täällä on pantu alulle uusi uskonpuhdistus. Suomi on kutsuttu omalla esimerkillään vaikuttamaan Euroopan kohtaloon.
Murheeksemme huomaamme, että Suomessa on asevelvollisuuspakko. Voimassa oleva lainsäädäntömme kohtelee rikollisina niitä, jotka eivät tottele väkivallan käyttöön velvoittavia vaatimuksia, vaan kieltäytyvät niitä noudattamasta. Aseeton palvelu tai siviilipalvelus eivät poista tätä tosiasiaa, sillä niidenkin takana on sama asevelvollisuus. Ne ovat muunnelmia väkivaltaan harjoittaumispakosta, asevelvollisuuden jäädessä edelleen voimaan.
Asevelvollisuus ohjaa ajattelua suorastaan väärille urille: sodan ihannointiin ja väkivallan hyväksymiseen. Suuri on sen moraalinen turmiollisuus. Väkivaltarikokset ovatkin hälyttävästi lisääntyneet ja raaistuneet.