Nimitys ”totaalikieltäytyjä“ on harhaanjohtava. Hän tekee toki työtään, kuten muutkin kansalaiset, rakastaen kansaamme. Hänen työnsä ei vain lepää sille ajattelulle, että pahaa vastaan on taisteltava. Ensimmäisten kristittyjen tavoin hänkin kunnioittaa elämän lakeja, seuraa Jeesuksen neuvoja ja käskyjä. Hän ei ihannoi väkivaltaa, eikä puolustele sotaa. Hän on pasifisti, rauhanrakentaja, jollaisia kaikissa kansoissa, myös Suomessa, tulisi yhä enenevästi olla. Ja heille, näille rauhanrakentajille, valtiomme langettaa vankeusrangaistuksen!
Missä on loogisuutemme? Yhteiskunta pitää rikoksena murhaamista, tappamista, väkivaltaa. Mutta ihminen, joka kieltäytyy sitä harjoittelemasta, teljetään rikollisena vankilaan. Ei tietenkään tuomioistuinten päätöksissä puhuta aseistakieltäytymisestä sinään, eikä mistään vakaumuksesta liioin. Päätöksen sanamuoto puetaan lakipykäliin, joiden rikkomisesta seuraa vankeusrangaistus.
Kysymys on kuitenkin uskonnon ja omantunnon vapauden rajoittamisesta. Se uskonto, jonka opastuksen asevelvollisuuspakko työntää luotaan, jopa kriminalisoi, on alkuperäinen kristinusko, Mestarin opettama Vuorisaarnan elämänymmärrys. Tämä vääristymä olisi mitä pikimmin korjattava. Jollei kansamme vielä osaa riisuutua aseistaan ja lakkauttaa sotalaitostaan, voisi se ainakin vapauttaa vankeudestaan rauhan ruhtinaan, Jeesus Kristuksen, ja hänen sanomansa. Pakollinen asevelvollisuus on aiheellista purkaa kokonaan. Niiden, jotka haluavat noudattaa ihmisyyden ihannetta, rauhan ja väkivallattomuuden periaatetta, tulee saada toimia vapaasti. Juuri heissähän näkyy se, mihin sivistyksen yleisen tilan toivotaan menevän.