Kristosofi-lehti maaliskuu 2007: Toimittajalta

Kristosofi 3/2007
Toimittajalta

Kansojen ja koko ihmiskunnan yhteinen onnettomuus on sota. Sotia on kyllä käyty aiemminkin, mutta älyn kehityksen myötä sota-aseet on kehitetty nykyaikana niin tuhoisiksi, että niiden avulla voimme tuhota maapallollamme kaiken elollisen, myös itsemme.

Miettiessämme ratkaisua tähän kaikkia koskevaan pulmaan voimme kääntyä henkisten opettajien puoleen. Pekka Ervast on käsitellessään kansojen veljeyttä todennut, että jos kansat liittoutuvat yhteistyöhön siitä syystä, että niitä kannustaa sama itsekäs päämäärä, useimmiten jokin aineellinen etu, tällainen liitto ei ole kestävä. Entisistä liittolaisista tulee toistensa vihollisia ja entisistä vihollisista uusia liittolaisia, mutta vain niin pitkäksi aikaa, että tavoiteltu etu on saavutettu. Tästä on historiassa näyttöjä.
Kestävän liiton edellytys on yhteinen eettinen, moraalinen tavoite. Sellaisia tarjoavat uskonnot, mutta eivät suoralta kädeltä, sillä uskonnot ovat madaltuneet ihmisten käsissä. Niinpä meidän on paneuduttava uskontojen julistajien alkuperäisiin opetuksiin. Pätevää tietoa löydämme Pekka Ervastin teoksesta Suuret uskonnot. Kirjan Alkulauseessa tekijä samaistaa itsensä tutkijaan, jota elähyttää yleisuskonnollinen, teosofinen henki. ”Hän etsii joka uskonnosta viisauden sanoja, joka pyhästä kirjasta Jumalan sormen jälkiä. Hän tahtoo olla ihminen, joka kaikkialla lähestyy ihmisiä: saman hengenjanon, minkä hän itsessään tuntee, hän näkee toisissakin, olkoot hänestä kuinka etäällä tahansa ajassa ja paikassa. Hän lähestyy uskontoja, sydän odotuksesta ja kiitoksesta sykkivänä.”

Buddhalaisten jalo kahdeksankertainen tie johtaa nirvaanaan. Tähän kahdeksankertaiseen tiehen sisältyy mm. oikea elinkeino. Buddhalainen ei saa olla sotamies, hänen elinkeinonsa ei saa vahingoittaa ketään. Nirvaana on korkein onni. Se on iankaikkinen elämä, keskitetty ilo ja autuus ja armahtavainen rakkaus. Nirvaana tarkoittaa sekä mielentilaa että määrättyä saavutusta henkisellä tiellä. Sanatarkasti nirvaana merkitsee sammumista, mutta se ei merkitse yksilöllisen tietoisuuden häviämistä, vaan yksinomaan itsekkäiden, persoonallisten pyyteiden sammumista ja mahdollisuutta kokea aatmisen tason ykseyttä. Kun jalon kahdeksankertaisen tien kulkija ei aiheuta enää uutta karmaa, vaan lunastaa entistä, hän saavuttaa lopulta karmattoman tilan. Hänen ei tarvitse enää jälleensyntyä maiseen elämään, vaan jättäessään maisen käyttövälineensä kuolemassa hän voi – kohouduttuaan puhtaan henkisen tilan onnellisuuteen – jättää Telluksemme ja sen ihmiskunnan. Mutta ken kieltäytyy jo saavuttamastaan vapaudesta ja syntyy uudelleen ainemaailmaan auttaakseen jäljessä tulevia ihmisveljiään tällä surujen tähdellä, hänestä sukeutuu Opettajiemme mukaan Tiedon Mestari Valkoisessa Veljeskunnassa.
Kristityiksi itseään kutsuvien on syytä tutustua kristinuskon perustajan, Jeesus Nasaretilaisen, Vuorisaarnassa oleviin opetuksiin. Jeesus kehottaa rakastamaan kaikkia ihmisiä, rukoilemaan vainoojien puolesta. Hän sanoo: Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Muhamettilaisuudessa puhutaan ”pyhästä sodasta”, dshihad. Se pyhä sota, johon Muhammed seuraajiansa kannustaa, on sotaa omaa itsekkyyttä, omaa pahuutta vastaan. Sellaista on dshihadiakbar, pyhä sota. Muhamettilaiset nimittävät uskontoaan nimellä Islam. Se merkitsee alistumista Jumalan tahdon alle, Jumalan ja Jumalan tahdon tunnustamista ja siihen tyytymistä, Jumalan pyhän tahdon seuraamista.
Kabbala on juutalaisten Salainen oppi. Sen pääteokset ovat Sefer Jetzirah ja Zohar. Sefer Jetzirah puhuu maailman synnystä, Zohar ihmisen luomisesta. Molemmat kirjat sisältävät asioita ja oppeja, joista on puhuttu jo muinaisissa uskonnoissa, hinduismissa, buddhalaisuudessa, egyptiläisessä ja kaldealaisessa uskonnossa. Kabbalassa on kyllä myös magiaan kuuluvia aineksia, mutta pääsisältö muodostuu edellä mainituista pääteoksista.

Juutalaisten Pentateukhos (Mooseksen kirjat) sisältää heidän Thoransa, lakinsa. Mutta niitä ei pidä lukea kirjaimellisesti, sillä ne ovat kirjoitetut niin, että niillä on syvä, mystinen merkitys. Mooseksen antamissa moraalisissa käskyissä, joita meidänkin virallistuneessa kristinuskossamme opetetaan, sanotaan suoraan: Älä tapa.

Näinkin lyhyt katsaus Buddhan ohjeisiin, kristinuskoon, islamilaisuuteen ja juutalaisuuteen paljastaa meille, ettei kukaan näiden uskontojen perustajista ole ihannoinut sotaa. Päinvastoin he kehottavat aseettomuuteen.

Pekka Ervastin Vuorisaarnan ohjeet menevät edellisiä syvemmälle. Niiden viimeisessä eli sotimattomuutta ja rakkautta käsittelevässä käskyssä opastetaan rakastamaan kaikkia ihmisiä. Esimerkkinä ja mallina on Kristus-rakkaus, Jumalan rakkaus. Sanoihan jo Jeesus, ettei meidän tule ainoastaan antaa anteeksi meitä vahingoittaville ihmisille, vaan myös rukoilla heidän puolestaan. Ongelmaksi muodostuu tällöin, miten osaisimme rukoilla oikein. Mitä sanoja tai ajatuksia meidän tulisi käyttää? Jos lähdemme siitä, että toivomme Jumalan antavan anteeksi vastustajillemme sen, etteivät he mielestämme toimi rakentavasti, voi sellainen menettely osoittautua epäkelvoksi. Ymmärrämmekö me, osaammeko me menetellä aina eheyttävästi, parhaalla mahdollisella tavalla? Paremmalta vaihtoehdolta vaikuttaa ajatus pyytää molemmille osapuolille jatkuvasti syvenevää ja täydellistyvää asioiden ymmärtämistä.

Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.